Ostin talon maalta! Minkälaista on asua maalla, kannattaako kokeilla? Hyvät ja huonot puolet?

Syntyisin olen pikkukaupungista, mutta miehen perässä muutin maatilalle. Kaupungit tosin lähellä, alle tunnin matkan päässä, ja kauppaan nelisen kilsaa.



Minusta on ihanaa, kun ympärillä on tilaa ja ilmaa, näkee kauas ja voi seurata luonnon muuntumista vuodenaikojen mukaan. MYös kaikenmoisia metsän eläimiä näkee, ei tosin vaarallisia ;) Haittapuolena on se, että ystävät ja lasten kaverit on aina automatkan päässä.



Auto tai pari on tietty oltava, mutta yllättävä hyvä puoli maalla asumisessa on se, että rahaa kuluu vähemmän kuin kaupungissa, kun kauppaan pitää aina lähtemällä lähteä.



Koittakaa maapaikkaa ensin lomilla, kyllä sen pian näkee, viihtyykö.

Hyvä pointti tuo, että rahaa säästyy. Eli joutuu miettimään hieman enemmän mitä puuttuu ja tarvitsee. Olen ymmärtänyt, että nettiyhteydet ovat maalla ihan hyvät?

Bensakulut ovat ainoa huono puoli, jonka keksin. Olen itse käynyt pientä koulua, ja sellaiseen haluaisin lapsenikin (valitettavasti en vain saa). Kaikki opettajat tuntevat kaikki oppilaat ja myös oppilaat tuntevat toisensa. Kieliasioissa ei luultavasti tule olemaan mitään valinnanvaraa, vaan a-kieli on englanti ja b-kieli ruotsi. Mutta eipä tuo loppujen lopuksi paha asia ole.

Landella on kiva matkustella, olla mökillä ja rentoutua. Mutta on ihan erilaista kyllä asua. Pienessä kylässä maustetut juorut kulkee ältsin nopeesti ja pian huomaakin, ettei jutusta edes tunnista itseään tai tunnistaa niin, että koko kylä tietää paremmin sun asiat kuin sinä itse.

Olemme asuneet maalla nyt muutaman vuoden ja todella hyvin on viihdytty, kannattaa kokeilla.

Naapurikateus ainakin rehottaa täällä kerrostalolähiössä.



Miten maalla yleensä otetaan vastaan naapuriin muuttava paljasjalkainen stadilainen? Onko maalla asuvilla ennakkoluuloja, miten heitä pitää lähestyä?



Mies ja lapset ovat ihan innoissaan, minua vähän arveluttaa muutto?

Ennakkoluuloja luultavasti olisi aluksi, mutta niistä puhuttaisiin ääneen vain kaikkein lähimpien kanssa. Melko pian nekin katoavat, jos muuttajat osoittautuvat tavallisiksi ihmisiksi, jotka eivät leveile kaupunkilaistaustallaan eivätkä yritä olla hienompia kuin muut. Tavallista elämää (ei eristäytynyttä) viettämällä pääsee hyvin porukkaan mukaan.

tajuttomat ennakkoluulot helsingistä (= myllypuron betonilähiöt ja rautatieaseman kaikilla on kiire fiiliksen).

Vierailija:

Miten maalla yleensä otetaan vastaan naapuriin muuttava paljasjalkainen stadilainen? Onko maalla asuvilla ennakkoluuloja, miten heitä pitää lähestyä?

Ensialkuun järkytti pimeys. Kun on pimeää, on PIMEÄÄ, ei ole katuvaloja eikä kaupungin muutkaan valot ole valaisemassa. Pakko viritellä itselle pihavalot, että näkee liikkua. Taskulamppu kävelyreissulla ihan must.



Kesäaikaan yllätti, miten paljon luonnossa on kaikennäköistä ötökkää ja nölliäistä. Kaupungissa ei nähnyt kuin muutamia hyönteisiä pihapiirissä. Täällä on vaikka mitä pörriäistä ja herkemmin näkee myös isompia metsän eläimiä.

n. En usko, että ap:lla tulee olemaan tätä ongelmaa, jos lähtee maalle avoimin mielin, eikä kauhistele joka asian ' maalaisuutta' .

Kyllä helsinkiläisetkin mukaan huolitaan, kunhan eivät tee numeroa asiasta ja kuvittele tietävänsä kaikkea paremmin, kun ovat oikein pääkaupungista.

se erinomaisuus pohjautuu vain syntymäkunnalle ;-)

Ensinnäkin asunnot on halvempia ja toiseksi houkutuksia on vähemmän. Ruokakauppa on usein just ruokakauppa, kun kaupungissa mennään markettiin ja sieltä tarttuu aina kärryihin kaikkea muutakin. Samoin kaupungissa on helpompi lähteä vain " tappamaan aikaa" (=kuluttamaan rahaa) kaupungille. Maalla taas vapaa-ajan täyttää ihan muut asiat.



Itse olen maalta ja en muuttaisi takaisin. Ainakaan siihen kylään. Ilkeää ja ahdasmielistä porukkaa. Mun vanhemmat oli pk-seudulta ja aikoinaan muuttivat työn perässä pienelle ja sisäsiittoiselle paikkakunnalle. Heitä ei koskaan hyväksytty sinne ja aina olivat kummajaisia, koska eivät olleet kenellekään sukua, tienasivat keskinmääräistä paremmin ja matkustelivat... No, hekin ovat eläkepäiville pelastautuneet sieltä pois.

Ajattelimme, että olisi turvallisempaa ja vapaampaa?

mä muutin kaks vuotta sitten poikani kanssa maalle mun miehen kotitaloon ja kyllä ollaan viihdytty . ihanan rauhallista ja kuuluu vain omat mölyt . talvella tietty ollaan aika jumissa , kun töistä tullessa alkaa talon lämmitys ni ei voi ajan kasn mihinkää lähtä . ystävät käy paljon kylässä .

en keksi yhtään negatiivistä puolta maalla asumisessa .

poika käy pientä kyläkoulua , jossa oppilaita 35 .