Kärsin bulimiasta:(

Hoida itsesi terapiaan. Syömishäiriöajattelusta on tosi vaikea päästä koskaan eroon omin voimin eikä hoitokaan siinä aina auta, mutta parantaa tilannetta edes jotenkuten. Ei kannata hävetä, bulimia on todella yleistä vanhempienkin ihmisten keskuudessa. Se että edes ymmärtää oman käytöksen olevan haitallista itselleen on jo ihan hyvä alku. :)

Nimim. On/off-bulimikko 34v

Siitä selviää sillä että elämään tulee jotain suurta ja tärkeää, esim lapsen saaminen. Täytyy ajatella jotain muuta kuin itseään ja toisaalta on niin kiire ettei elämä pyöri ruoan ympärillä.

Komppi kakkoselle. Bulimia on tavallaan oire jostain muusta, syvemmällä olevasta ongelmasta, johon reagoit syömällä ja oksentelemalla. Terapiassa sun on mahdollista päästä sinne ongelman alkulähteille. Onko se jokin syvällä oleva itsetunto-ongelma, ruumiinkuvaongelma tai tunne-elämän ongelma. Kannatko mukanasi jotain varhaista traumaa, syötkö ahdistukseen vai etkö pysty käsittelemään ristiriitaisia tunteita? Näihin ja samankaltaisiin kysymyksiin löydät vastauksia terapian kautta tutustumalla itseesi uudelleen.

2 ja 4 ottikin hienosti jo esille sen, mistä tässä on kyse. Itse olen paranemassa oleva "harrastaja", lähes 8 vuotta sairastanut ja viimeisen vuoden olen ollut terapiassa ja sain myös ahdistukseen lääkityksen, jonka avulla olen päässyt paremmin irti oksentamisen tarpeesta. Ainoa keino päästä tästä irti on päättää itse hakevansa apua ja todellinen halu parantua. Mulla tämän halun herätti nykyisen aviomiehen tapaaminen.

Siitä voi parantua, etenkin jos et ole ihan kroonistunut. Kannattaa oikeasti noudattaa niitä neuvoja, mitä joka paikasta toitotetaan: 

-Laihdutuksen väliaikainen lopetus. Aluksi on tärkeämpää normalisoida ruokailurytmi kuin se että tulee muutama lisäkilo. Tiedän, että jos bulimian taustalla on halu laihtua, tämä on hyvin vaikeaa. Mutta samalla olisi hyvä aloittaa esimerkiksi liikuntaharrastus, jolloin hyvää mieltä tulee kropan kyvystä tehdä asioita eikä siitä miltä se näyttää.

-Säännöllinen syöminen. Tähän voisi auttaa ravitsemusterapeutilla käyminen, jotta tekisitte sun energiantarvetta vastaavan ruokalistan ja söisit sen mukaan. Ei enempää, ei vähempää. Mutta jos ravitsemusterapeutti ei tule kyseeseen, niin suosittelisin perusterveellistä ruokavaliota, jossa on paljon kasviksia ja proteiinia ja hyviä rasvoja. Esim kasviksia voi "ahmia" jos on pakonomainen tarve täyttää sitä tyhjyyttä kuten ennenkin, mutta niistä ei liho eikä tule morkkista. Proteiinit ja rasvat taas pitää nälkää hyvin poissa ja ennen kaikkea ne ovat RAVITSEVIA. Sun keho tarvitsee nyt oikeaa ravintoa kun olet oksennellut. Ja nälkä ei saa kasvaa liian suureksi, koska silloin ahmimiskohtaus iskee helpommin. Kun luonnollinen näläntunne palautuu, voi alkaa syömään rennommin. 

-Ei triggereitä. Ei esim "voin ostaa leipää jos tänään syön vain yhden". Jos se leipä on se mikä aiheuttaa ahmimista niin sitä ei osteta. Hiilarit on pahimpia. 

-Keksi itsellesi tekemistä. Joku ehdotti lapsen saamista, mutta kaikilla sekään ei valitettavasti auta jos on liian syvällä suossa. Mutta jos ei ole aikaa ruokasessioille tai oksentelulle, niin hyvä. 

Tämä oli nyt ehkä hyödyllisempää sellaiselle bulimikolle kuin mitä itse olin joskus. Eli saatoin ostaa kotiin paljon ruokaa tai herkkuja, syödä kaiken ja oksentaa sitten. Jos ongelmanasi on se, että oksennat kaiken syömäsi, on tilanne vielä pahempi. 

Kummassakin tapauksessa suosittelen terapiaa. Itse en käynyt, mutta parannuin silti. Mutta tiedän että jotain juttuja vielä on taustalla ja varmaan myöhemmin se on joka tapauksessa edessä.