Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, pestini yläasteen opettajana päättyy ensi viikolla!
10.12.2013 |
Tämä on ollut ehdottomasti elämäni raskain vuosi. Kielten opettaminen v*ttuileville, laiskoille ja häiriintyneille teineille on aivan uskomattoman rankkaa. Joukossa on muutama, joka viitsii tehdä tehtäviä ja osallistua opetukseen ja jopa joskus ylittää itsensä. Muut alisuoriutuvat tai purkavat pahaa oloaan opettajaan. Pitäisi eriyttää ylöspäin ja alaspäin ja ottaa huomioon kymmenistä eri maista tulevat maahanmuuttajat. Ei kiitos enää koskaan!
Kommentit (8)
Mitä kieliä olet opettanut, ap? Itse olen huomannut, että ruotsi ei teinejä paljon kiinnosta, englanti kiinnostaa jonkin verran (tietävät, että sitä elämässä tarvitsee). Valinnaisten kielten (saksa, ranska) kanssa tahtoo olla niin, että sielläkin on ei-motivoitunutta porukkaa, kun vanhemmat (äiti yleensä) on pakottanut tenavan ottamaan lisäkielen, vaikka lapsi ei olisi yhtään kiinnostunut ja vielä kaiken lisäksi kielellisesti heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsia ja englantia. Ruotsin opettaminen on välillä täyttä h*lvettiä. Teinit saavat lisää vettä myllyynsä mediassa käytävästä pakkoruotsin poistamiskeskustelusta. Motivoi siinä sitten kun lapsi makaa pulpetillaan ja sanoo, ettei tarvitse ruotsia mihinkään.
Englannin opettaminen sen sijaan motivoi enemmän ja sen opettaminen on usein palkitsevaa. Oppilaat arvostavat sitä, että opettaja puhuu hyvää englantia ja siitä saa kunnioitusta. :)
Eikö se olekaan nykyään yläkoulu? Trollipeikko haisee.
No onhan se yläkoulu, mutta sanon aina puolivahingossa yläaste, koska kun olin itse sen ikäinen niin kävin yläastetta, en yläkoulua. Ja miksi tämä olisi trolli? Täyttä totta on tämä kuvaus opettajan arjesta. t. ap
Mitä ap aiot tehdä nyt, kun pesti päättyy? Oletko työtön vai onko tiedossa muu työ? Olen itse toiminut opettajana yläkoulussa pari vuotta, mutta nyt olen työtön, ja haen muita töitä.. esim. kirjastotädiksi ja toimistosihteeriksi. Palkka on huonompi kuin opettajalla, mutta stressiin ja todellisiin työtunteihin verrattuna jäisin kuitenkin plussan puolelle (olen tehnyt myös toimistosihteerin töitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että opettaminen on ennemminkin kutsumusammatti. Ilmeisesti ei ole nykyään:)
Mielenkiintoista kuulla opettajan kertovan millaisin mielialoin luokkaa opettaa. Ehkä opettaminen ja lasten ruotuun saaminen on hankalaa jos ei ole motivaatiota itselläkään? Miksi edes yrittää kun lapsetkaan ei yritä? Huhhuh!
Motivaatiota on ja suoriuduin tehtävästäni hyvin, monet oppilaat kehuivat tuntejani ja ilmapiiriä luokassa. Kuitenkin se syö ihmistä, että niin suuri osa työstä on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Usein kun järjestää jotain kivaa ja vastassa on silti valitusta ja pelkkää kännykän räpläilyä, tuntuu, että ei viitsi itsekään enää yrittää. Opettajalta vaaditaan nykypäivänä todella paljon. Pienin syy tähän ei todellakaan ole maahanmuuttajien suuri osuus oppilaista sekä kasvavat ryhmäkoot. Miten paneutua yksilöihin ja esim oppimisvaikeuksiin, kun luokan oppilailla on sosiaalisia ongelmia, psyykkisiä ongelmia, erilaisia oppimisvaikeuksia, viittä eri kieltä äidinkielenään puhuvia jne joille kaikille pitäisi opettaa esimerkiksi ruotsia? Pahimmillaan luokassa tai välituntivalvojana saa pelätä jonkun käyvän kimppuun ja hyvin usein oppilaat kieltäytyvät opiskelemasta. Vanhempien vastaus tähän: pistäkää se kuriin siellä koulussa, kyllä se kotona ihan hyvin käyttäytyy. Just just.
ei käy kyl kateeksi, ylä-aste varmasti pahin