Saako vauva 10kk pahoja traumoja jos jätän hänet kuukaudeksi mummolaan?
Mummo ja vaari asuvat 400km päässä, joten vauva näkee heitä normaalisti kerran 1-2 kuussa. Miten vauva voi henkisesti vaurioitua tästä?
Kommentit (62)
Kun olin n. vuoden ikäinen, jouduin lähes viikoksi eroon vanhemmistani vieraiden ihmisten seuraan. Tietenkin olen unohtanut tuon tapauksen, mutta en sitä tuskaa, jonka se jätti jälkeensä. Asiaan liittyy paljon muutakin, mutta tuo erossaolo teki kaikesta monta kertaa pahempaa.
Ajattele, miltä sinusta tuntuu, jos lapsesi yhtäkkiä katoaa, etkä tiedä, löytyykö hän enää koskaan. Vuoden ikäinen lapsi kokee täsmälleen samanlaisen ahdistavan tuskan vanhempansa ja kotinsa katoamisesta. Koska aikakäsitys on hyvin erilainen kuin aikuisella, erossaolo tuntuu ikuisuudelta. Ikuisuuden aikana ehtii kokea tuota tuskaa monen monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:38"]
Varhaisia hoivakokemuksia ei pysty palauttamaan mieleen, mutta lapsen koko psyyke rakentuu niistä. Se joka väittää ettei lapsi muista mitään, ei ymmärrä lapsen kehityksestä mitään enkä suosittele silloin hankkimaan lapsiakaan.
Ap, onko sinulle omasta mielestä koitunut haittaa tuosta kokemuksesta? Millainen kiintymyssuhde sinulla on omiin lapsiisi?
[/quote]
Juuri näin. Ovatko jotkut vastaajat siis sitä mieltä, että alle vuoden ikäiselle voi tehdä mitä tahansa, kun se ei kuitenkaan sitä muista?
Ei mitenkään. Muistatko itse, mitä teit tuossa iässä? Ei vauvat muista, niille on ihan sama, kuka niitä hoitaa. Muualla maailmassa on ihan normaalia, että äidit ei ole lastensa kanssa.
Vauvasi unohtaa sut kuukaudessa. Varhaisen kiintymyssuhteen syntymisestä ja sen vaikutuksesta koko loppuelämään taitaa olla aika paljon tietoa olemassa, mutta toki sen voi halutessaan sivuuttaa.
Ei hyvänen aika. Vaikka ei nyt varmaan kukaan muista, mitä teki tuolloin niin tuollainen aika erossa omasta äidistä! Varmasti jättää jälkensä. Ei muodostu normaalia kiintymyssuhdetta tmv. Johan tuon ikäinen kuukaudessa alkaa pitää sitä mummoa äitinään :(
Saatko itse traumoja? Miten pystyt jättämään vauvasi?
Porvoossa kaikki on mahdollista :)
Vauvaasi vaikuttaa väistämättä. Mutta traumatisoituisin tuossa jo itsekin! Saisi olla aikamoinen hätätapaus, että tuollaisen järjestelyn hyväksyisin.
Ihmiset ovat yksilöitä. Aika paksusti liioiteltuja nämä kiintymyssuhdeteoriat, sadan vuoden kuluttua niille nauravat naurismaan aidatkin.
kertokaa lisää mielipiteitä kiitos, tämä ei ole tosiaan helppo juttu
Juu juu ja joopa joo. Keksi parempi provo.
Vauva kerkeää jo unohtaa perheensä viikossa tuossa iässä. Ei siitä mitään sen kummempia traumoja jää kuitenkaan, jos perusturvallisuus on muuten kunnossa. Vauvalle vaan henkisesti raskaita ekat pari päivä ilman vanhempaa ja sitten taas ekat pari päivää takaisin tullessa.
Jos on pakko viedä hoitoon, niin älä pode huonoa omaatuntoa. Jos taas veisit vaan vaikka huvimatkan vuoksi, niin sinuna miettisin tarkkaan onko sen arvoista.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 23:24"]
Ihmiset ovat yksilöitä. Aika paksusti liioiteltuja nämä kiintymyssuhdeteoriat, sadan vuoden kuluttua niille nauravat naurismaan aidatkin.
[/quote]
Voisit tietenkin perustella, miksi ne ovat paksusti liioiteltuja.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 23:24"]Ihmiset ovat yksilöitä. Aika paksusti liioiteltuja nämä kiintymyssuhdeteoriat, sadan vuoden kuluttua niille nauravat naurismaan aidatkin.
[/quote]
Siitä on tutkittua tietoa. Tiedän ihmisiä jotka ovat traumatisoituneet mm. tästä ja monesta muustakin.
Naura sinä sitä tyhmän nauruasi siellä.
Minä joudun muutama vuosi sitten jättämään kolmeksi viikoksi, kun työt alkoivat, enkä saanut päiväkotipaikkaa. Lapsi oli 11 kk.
Mun äiti oli autokolarin jälkeen 1,5 kuukautta sairaalassa ja mä olin siihen aikaan 8 kk. Isä kävi töissä ja mut vietiin isän äidille hoitoon. Mut on viety sinne sairaalaan äitiä katsomaan pari kertaa, mitään mä en tietenkään muista. Kuulin asiasta joskus 7-vuotiaana, kun löysin autokolarista kertovan uutisjutun kopion äitin työpöydän laatikosta. En mä mitään traumoja saanut, joskus noita juttujavaan sattuu.
Sitä on vaikea sanoa etukäteen, voi olla että mummolassa on todella hanakalaa tai sitten kotona on hakalaa monta viikkoa, kun vauva potee eroa jälkikäteen. Voi olla että kaikki menee hienosti ja 30 v päästä lapsesi ei pysty normaaliin parisuhteeseen, koska ei uskalla luottaa ja päästää lähelle. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä.
Varhaisia hoivakokemuksia ei pysty palauttamaan mieleen, mutta lapsen koko psyyke rakentuu niistä. Se joka väittää ettei lapsi muista mitään, ei ymmärrä lapsen kehityksestä mitään enkä suosittele silloin hankkimaan lapsiakaan.
Ap, onko sinulle omasta mielestä koitunut haittaa tuosta kokemuksesta? Millainen kiintymyssuhde sinulla on omiin lapsiisi?