Yt neuvottelut ja kenkää tuli...

Yt neuvotteluissa irtisanotaan tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Et ole huono, vaan yrityksellä menee taloudellisesti huonosti. Pää pystyyn vaan ja töitä hakemaan.

YT-neuvotteluissa lähtee monia, ei siinä ole hyvyyden kanssa mitään tekemistä.

Jaa'a samaa mietin itsekin. Harmittaa että annoin työlle kaikkeni muttei sekään sitten riitä. 

Pää pystyyn! Sinulla sentään on ollut se pitkäaikainen työpaikka! (Minulla ei oo ollut, kunnes työllisin itse itseni ja aloin pärjätä hyvin...)

en ole ap, mut olen aina miettinyt millä perusteilla toinen lähtee ja toinen "saa" jäädä. Varsinkin silloin kun tehtävät samat..

On vaan vaikeaa olla ottamatta henkilökohtaisesti jos samaa työtä tekevistä karsitaan kolme ja jätetään kolme. Kai ne joillan perusteilla päättää lähtijät kuin arpomalla. Masentaa... Mutta kiitos tsempistä!

Jälkiviisaana: Kaikille joita edes uhkaa yt-neuvottelut, aloittakaa hakemusten lähettäminen jo silloin kun asiasta edes vihjaistaan. Moni uskoo ettei sitä tule, mutta koskaan ei tiedä.

Itse totuin tuohon. Monta määräaikaista, mitä ei jatkettu, useimmiten syynä ettei pääkallopaikka myöntänyt rahoitusta jatkolle. Kahdet potkut, joista toiset tuli konkurssin takia eikä mitään neuvotteluja käyty, saimme tietää asian samana päivänä kun firma suljettiin. 

Joskus se homma menee arvalla - ja sitten se, joka on kalliimpi firmalle saa lähteä. Moni on samassa tilanteessa. Niin vain tässä taas ollaan vakityössä, vaikka pätkiä on niin paljon etten pysty edes päässä laskemaan ja kahdet potkut. Kummassakaan en tehnyt mitään väärin enkä suostunut sitä edes miettimään, vaan päätin mennä heti eteenpäin. Uusi työ nyt vaan kannattaa etsiä nopeasti, sillä työttömyys vähentää mahdollisuuksia. 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 21:50"]

en ole ap, mut olen aina miettinyt millä perusteilla toinen lähtee ja toinen "saa" jäädä. Varsinkin silloin kun tehtävät samat..

[/quote] Meillä lähti ne jotka olivat olleet pisimpään = isompi palkka ja eniten pieniä lapsia = eniten poissaoloja

Lohdutuksen sananen omasta elämästäni...

Viime vuoden kesällä tuli yrityskaupat ja syksyllä vihi lähdöstä. Joulukuussa tuli lähtölappu kouraan ja tammikuussa pihalle. Maailmani mureni. Viimeisenä työviikkona nipistelin itseäni ja toivoin vain näkeväni pahaa painajaista. Nipistys koski vaikka olinkin jo henkisesti turtana. Viimeisenä työpäivänä itkin monta kertaa. Ole siinä sitten asiakaspalvelussa... Jälkeenpäin kuulin että samassa työpisteessä työskentelevän oli tehnyt todella pahaa katsoa tuskaani.

Ensimmäinen viikko työttömänä meni kännykkä kourassa... Jospa pomo soittaisi edes puoleksi päiväksi takaisin töihin... Ei soittanut. En kestänyt hajoamatta mitään mikä edes puolella sanalla liittyi entiseen työhöni. En voinut edes katsoa itkemättä firman kalenteria enkä voinut pestä työvaatteitanikaan kun en voinut puuttua niihin.

Muutama viikko meni turhautumisen tunteissa kieriskellessä ja pidin itseäni ihan nollana joka ei enää koskaan löydä yhtä hyvää työpaikkaa. Työkavereitakin oli hervoton ikävä.

Pian kuitenkin puhelin soi ja eräs samassa työpisteessä pyörinyt johtaja soitti ja kysyi tulisinko joskus tuurailemaan satunnaisesti jos eräät bisnekset loksahtavat kohdilleen. Lupasin tulla ja ajattelin että ehkä saan tehdä sentään vaikka edes pari vuoroa kuukaudessa. Bisnekset loksahtivat ja tuurailin pari vuoroa viikossa. Sitten homma laajeni ja nyt on töitä lähes joka arkipäivä.

Olen samassa työpisteessä kuin aiemminkin, eli samat naamat pyörivät siellä mutta nyt on karvan verran isompi (ja nopeampi) palkka, hieman paremmat hommat, enemmän tunteja ja paremmat "työkalut".

Eihän tässä loppujenlopuksi ihan huonosti käynytkään.

Pomokin voi olla varma siitä että nyt löytyy ihan oikeasti työmotivoitunut duunari. Taitavat töissä pitää minua jo vähän omituisena kun jaksan hymyillä päivinä jolloin kaikilla kaatuu kaikki päälle ja minä yritän parhaani mukaan ehtiä auttamaan kaikkia. Perjaiaamunakin ympärille tuli porukkaa ihmettelemään että miten aion suoriutua lähes mission impossiblesta mutta hymyilin vain ja sanoin että en ole vielä ajatellut niin pitkälle (eli n. 30min. päähän). Pudistelivat päätään... Hyvinhän sekin loppujen lopuksi meni vaikka hieman hankalalta näytti ja jos ei olisi onnistunut niin olisin ainakin tiennyt tehneeni parhaani ja vanhemmatkin ammattilaiset olisivat olleet helisemässä sen kanssa.

Yhteenvetona voinen todeta että "myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää..." :)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 21:50"]

en ole ap, mut olen aina miettinyt millä perusteilla toinen lähtee ja toinen "saa" jäädä. Varsinkin silloin kun tehtävät samat..

[/quote]

Perheellinen menee sinkun tai lapsettoman edelle. Yleensä tätä irtisanomisjärjestystä noudatetaan.

TYösuhteen kestollla ei ole enää merkitystä.

Haet juhlan kunniaksi täyden lastin kuten Irwin laulaa, pitäköön firma tunkkinsa...