Voin kyllä sanoa, että tuossa tilanteessa ihminen on muutenkin niin rikki, että jotain lastenhoitoapua on pakko ottaa vastaan. Ei tuossa tilanteessa kukaan enää pysty olemaan poteroon kaivautunut "vain minä osaan ja pystyn hoitamaan oman lapseni, menkää pois" -vanhempi. Oma äitini sairastui vakavasti ja kuoli, kun olin 3-vuotias. Ns. tukiverkko oli kovin kaukana. Isälle oli iso helpotus henkisesti, että minulla oli jo tuossa vaiheessa loistava perhepäivähoitaja, josta todella pidin ja johon luotin. Yhteyttä on pidetty kolmekymmentä vuotta tapahtuneen jälkeenkin. Mutta siis nimenomaan tuollaisessa poikkeustilanteessa korostuu se, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan se kylä.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu