Ihmiset joiden täytyy olla kokoajan tekemässä jotakin

Juoksee pakoon jotakin ahdistavaa ajatusta tai olosuhdetta vaikka kotona. Lisäksi voi olla jotain kummallista itsekorostuksen tarvetta, luterilaista "ahkeruutta". Ehkä hakee itselleen ihmisarvoa suorittamisella.

Tällainen ihminen tuntee seinien kaatuvan päälle, kun on jäätävä kotiin äitiyslomalle, "kun ei ole edes älykllistä haastetta". Hän hakee ulkopuolelta jotakin sellaista mitä ei ole löytänyt sisäisestä tasapainosta.

Olen kotona lasten kanssa ja vauva syntyy näinä päivinä, mutta tunnistan itseäni hieman tuosta kuvauksesta. Tai siis: kotona en osaa juurikaan rentoutua, päivän aikana tarvii saada tehtyä tarpeeksi, jotta voi olla tyytyväinen ja rentoutua. Pitää siis siivota, järjestää, laittaa ruokaa, ehkä leipoa, organisoida jotain tai hoidella laskuja, leikata nurmikko - mitä milloinkin. Vaikea vaan olla ja antaa olla.

Juuri näin minäkin mietin.. muistan ajan kun olin joskus samanlainen. Sit tuli pakollinen stoppi ja oli opeteltava olemaan välillä rauhassa, yksin. Teki hyvää. Sen myötä myös tajusin kuinka harvalla nykypäivänä on taito pysähtyä ja hiljentyä. Hyvä olo löytyy jokaisen ihmisen sisältä.  Ei tekemättömyys ole mikään vankila. Itse nautin suunnattomasti omista harrastuksista, ihmisten seurasta. Tykkään tehdä ja touhuta paljon . Mutta niin nautin myös yksin olosta, luonnosta ja tekemättömyydestä. Tärkeää on tasapaino. En vaan pystyis kuvittelemaan itseäni tilanteeseen, missä en pystyisi ollenkaan hengähtämään. Mikä ajaa ihmiset juoksemaan tukka putkella, tekemään aina vaan lisää ja enemmän. Eikö tämä hminen itse huomaa sitä? Ja havahdu tekemään jotain asialle.. tai sit ei vaan kykene..

Näin minäkin ennen ajattelen. Mutta en enää. Nämä on tällästä arkipäivän tulkintaa muiden käyttäytymisen motivaatioista, ja menevät valitettavan usein ihan pieleen. Tekevä ihminen voi olla hyvinkin syvällinen ja pohdiskeleva, vaikka ei samalla tavalla pysähdy konkreettisesti ajattelemaan kuin vaikkapa minä itse teen.

Nautiskelee elämästään elämällä sen kokonaan.

Ennen ajattelin että sellaiset ihmiset ovat pinnallisia esittäjiä, jotka hakevat jonkinlaista marttyyrin sädekehää kaikilla tärkeällä tekemisellään. Tällä ajatusmallilla yritin päästä pakoon omaa ahdistustani siitä, etten saa elämässäni mitään aikaan.

Ihmiset ovat erilaisia ominaisuuksiltaan. Toinen voi hyvin olemalla liikkeessä, toinen ei. Mulle tulee paljon mieleen tuollaisesta toisten arvostelijasta kuin sinä. Mikä on motiivisi? Yritätkö ylentää itsesi vai juoksetko vain karkuun omaa riittämättömyyttäsi?

Minä olen tuollainen, mutta en todellakaan juokse mitään pakoon! Mulla on paljon asioita mitä haluan tehdä, olen energinen ja aikaansaapa, tykkkään enemmän tekemisestä kuin olemisesta. Parhaiten saan olla omissa ajatuksissani juoksulenkillä tai vaikka kasvimaata kääntäessä. Miksi ajattellakseen pitäisi istua hiljaa?

Hämmentää usein kun ihmiset päivittelee mun tekemisiä. Mielessäni vähän halveksun niitä jotka vaan jahkaa ja valittaa mitä kaikkea pitäis tehdä mutta eivät tee mitään!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:07"]

Nautiskelee elämästään elämällä sen kokonaan.

[/quote]

Kannattaa lukea/katsoa tämä artikkeli

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2404880/Charlene-deGuzmans-short-film-I-Forgot-My-Phone-shows-miss-real-experiences.html

Pysähtyminen hetkeen ei enää onnistu. Siinä kadottaa niitä elämänkokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:57"]

joka päivä oltava sen viiskymmentä eri menoa ja kalenteri täynnä. Mitä ajatuksia herättää? Juokseeko siinä itseään pakoon, pelkää pysähtymistä?

[/quote]

Tämmöiset hosurit ovat rasittavia seuralaisia. Olen myös huomannut, että kuunteleminen ei heiltä onnistu. Jos jonnekin mennään, niin yleensä pitää tehdä sen ohjelman mukaan, joka hosurista on kiinnostava. Puhun nyt siis vapaa-ajasta. Työssähän kova tekeminen on ihan ok.  

Aktiivisella ihmisellä nyt vain on menoja ja tekemistä koko ajan ilman, että pitäisi juosta jotain karkuun tai päteä. 

Meillä kummallakin on koko ajan useita rautoja tulessa mutta kykenemme myäs pysähtymään; kotona ehkä harvemmin mutta reissuissa nautitaan ja otetaan löysästi ilman kummempia suunnitelmia ja hötköilyä.

Vanhempana on todella tärkeää osata elää hetkessä ja pysähtyä olemaan läsnä lapselle. T. Psykologi

Ja joillakin on myös pakonomainen tarve kertoa kaikista tekemisistään somessa.