Lue keskustelun säännöt.
Tosta beautiful body tempauksesta vielä
02.08.2013 |
Olen synnyttänyt vuosi sitten esikoisemme, pääsin n 5-6 kk takaisin vanhoihin mittoihini, sain jopa "sixpäckini" takaisini, ja ei, en juossut salilla joka päivä, itseasiassa aloitin salin lapsen ollessa 8kk. Jumppasin päivittäin kotona 3 kertaa, n 20 min kerrallaan, vatsoja, kyykkyjä, selkää ym.
Suunnattomasti ärsyttää, moni, viimeksi mieheni sisko , ihmetteli KUINKA voin olla niin "laiha" (vaikken edes ole laiha, mielestäni olen urheilullinen ja sopusuhtainen), hänen 8v poikansa sanoi 'äiti "maija" on paljon laihempi kuin sinä', johon mieheni sisko " sinun tulee ymmärtää että "maija" on minua 9v nuorempi, SEN takia".
Tästä pääsen tuohon aiheeseen, en ymmärrä mitä "wau" ja "rohkeaa" nämä maiset jotka tuohon osallistuvat ovat tehneet? Pikemminkin päinvastoin, miksi ylpeillä sillä että ei jaksa pitää itsestään huolta, ja syyttää siitä raskautta? Enkä nyt sano että jokaisen pitäisi olla huippukunnossa, mutta ei terve ihminen tuolta näytä. Kaikki on valinnoista kiinni, kyllä monet kerrat olisin vain halunnut heittäytyä sohvalle kun vauva nukahti, mutta pidin kiinni siitä treenauksesta, joskus jopa kl 01 yöllä kun hän nukahti. Ei se vienyt kuin max sen 20 minuuttia. Niin, ja lihoin 22 kiloa raskaudenn aikana.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ihana! Kerranki joku sanoo noille läskeille totuuden!
Mies osaa arvostaa varmasti enemmän sun tekoa ku noitten pullukoiden itsensä paljastelijoiden
Hienoa!! Tälläistä lisää.. läskit luulee maailman muuttuvan läskiksi, mut onneks ei. Meidänki rivitalon kaikki äidit on pahasti ylipainosia. Paitsimä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mun mielestä raskauden "aiheuttama" ylipaino ja muut muutokset on eri asioita. Niille raskauskiloille voi tehdä jotain ja en kyllä niitä kovin ylpeänä esittelisi.
Se taas on eri asia, että raskaudesta voi naisen kroppaan jäädä raskausarpia, sektioarpia jne. Ne kai täytyy vaan hyväksyä, ei kai niille ilman kauneuskirurgiaa mitään voi? Sitäkään ei ilmeisesti pysty aivan täysin tietämään, miten oma kroppa raskauteen suhtautuu, vaikka toki kudostyyppi tai muu vaikuttaakin arpiherkkyyteen.
Minä olen ollut tähän mennessä onnekas, että ensimmäisestä raskaudesta minulle jäi hyvin vähän arpia. Aivan pieni alle 0,5 cm arpi navan yläpuolelle ja pari vähän pidempää, jotka kuitenkin ovat haaleita ja bikinihousutkin rannalla ne peittävät.
Nyt toinen lapsi tulossa ja toivon, että en hurjia raitoja saisi tälläkään kertaa, tai että tälläkään kertaa ei rinnat katoaisi tms. Harrastan liikuntaa tässä raskausaikana aina voinnin mukaan ja syön terveellisesti. Toivon, että näillä viimeisillä parilla kuukaudella en saa lihotettua itseäni ihan täysin, joten paljon ei jäisi raskauskiloja laihdutettavaksi. Jos lihon, aion liikunnalla ja ruokavaliolla saada itseni taas kuosiin. Minulle laihuus ei sinänsä ole pääasia, vaan hyvä kunto, ja sutjakassa ja hieman lihaksikkaassakin kunnossa on parempi olla. Uskon jaksavani hoitaa vauvaakin, kun pidän itseni kunnossa.
Aika hurjalta kyllä kuulostaa ap:n kuntopiirit keskellä yötä vauvan hoidon lomassa. Ehkä jollakin onnistuu, jollakin ei. Se on kyllä taivahan tosi, että hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan. Mutta ei jaksa pitää huolta fyysisestä kunnosta, jos ei sattuneista syistä vaikka saa nukuttua. No, itse koitan tässä raskausaikana pitää etenkin selän ja hartiat kuosissa, niin jos vauva-aikana ei jaksa kotona punttia nostaa niin ei rapistuminen ala kovin huonosta lähtöpisteestä...
Eihän noissa kuvissa ole kysymys läskeistä, vaan raskauden kroppaan jättämistä jäljistä! On paljon ihan hoikkia naisia, joille on vaan jäänyt raskauden jälkeen löysä, ryppyinen maha. Tai raskausarpia. Ei ole kyse siitä, että nämä naiset eivät treenaisi. Ihmiset palautuvat eri tahtiin, eikä kaikille ole edes fysiologisesti mahdollista saavuttaa sixpäckiä. Erilaisuutta kannattaa arvostaa, ja siitä on tässä hommassa kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja totuushan on se, että reilusti ylipainoinen ei voi hyvin. He hengästyvät, syke on hurja, hikoilevat kuin pienet siat, hormonitoiminta rehottaa ja sen myötä myös iho kukkii joillakin jopa teini-iän tasoa vastaavasti. Vaikka olisi sinut itsensä kanssa, ei liikalihavuuden ihannointi ja "hyväksyminen" ole hyvä asia. Ei toisen kiloihin tule kenenkään puuttua, mutta jokaisen liikalihavan tulisi oman itsensä ja elämänsä kannalta tavoitella normaalipainoa. Ja huom, NORMAALIPAINOA! Ei mallinmittoja tai alipainoa, vaan sellaista painolukemaa jossa on hyvä olla ja liikkua. Ei fyysisesti terve ihminen vaan nyt ole ylipainoinen. Ei kyllä alipainoinenkaan liiemmin.
Olen kyllä samaa mieltä.
Ymmärrän kyllä että se on vaikeaa ja vaatii erityistä tahdonlujuutta ja päättäväisyyttä karistaa ylimääräisä kiloja MUTTA MIKSI pitää esitellä vartaloaan kun ei sille jaksa / halua mitään tehdä?! Se ei valitettavasti ole kovin kaunista. Sillä vain haetaan hyväksyntää sille, ettei mitään tarvitsisikaan tehdä! Ylipaino ei johdu lapsista vaan ihan itsestä! Raskausarvet erikseen.
Minä olen hoikka ja arveton vielä lastenkin jälkeen. Mitä sanottaisiin kun minä laittaisin bikinikroppani sinne ja sanoisin, että olen minä olen ylpeä siitä etten ole ylipainoinen vaan päässyt takaisin mallinmittoihin? Hyökkäisivätkö ihroistaan ylpeät mammat naputtamaan etten ymmärrä millaista on oikeasti kun lapset ovat tehneet vartalosta "luonnonkauniin"? Sanoisivatko että olen anorektinen? Vai kehuisivatko että hienosti olet sopeutunut elämään raskeuden jälkeen? En tiedä, en aio kokeilla.
Mutta tietenkin, tehkööt muut mitä haluavat ja esitelkööt vartaloitaan miten tahansa, se voi kohottaa itsentuntoakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:20"]
Niin. Mun mielestä raskauden "aiheuttama" ylipaino ja muut muutokset on eri asioita. Niille raskauskiloille voi tehdä jotain ja en kyllä niitä kovin ylpeänä esittelisi.
Se taas on eri asia, että raskaudesta voi naisen kroppaan jäädä raskausarpia, sektioarpia jne. Ne kai täytyy vaan hyväksyä, ei kai niille ilman kauneuskirurgiaa mitään voi? Sitäkään ei ilmeisesti pysty aivan täysin tietämään, miten oma kroppa raskauteen suhtautuu, vaikka toki kudostyyppi tai muu vaikuttaakin arpiherkkyyteen.
Minä olen ollut tähän mennessä onnekas, että ensimmäisestä raskaudesta minulle jäi hyvin vähän arpia. Aivan pieni alle 0,5 cm arpi navan yläpuolelle ja pari vähän pidempää, jotka kuitenkin ovat haaleita ja bikinihousutkin rannalla ne peittävät.
Nyt toinen lapsi tulossa ja toivon, että en hurjia raitoja saisi tälläkään kertaa, tai että tälläkään kertaa ei rinnat katoaisi tms. Harrastan liikuntaa tässä raskausaikana aina voinnin mukaan ja syön terveellisesti. Toivon, että näillä viimeisillä parilla kuukaudella en saa lihotettua itseäni ihan täysin, joten paljon ei jäisi raskauskiloja laihdutettavaksi. Jos lihon, aion liikunnalla ja ruokavaliolla saada itseni taas kuosiin. Minulle laihuus ei sinänsä ole pääasia, vaan hyvä kunto, ja sutjakassa ja hieman lihaksikkaassakin kunnossa on parempi olla. Uskon jaksavani hoitaa vauvaakin, kun pidän itseni kunnossa.
Aika hurjalta kyllä kuulostaa ap:n kuntopiirit keskellä yötä vauvan hoidon lomassa. Ehkä jollakin onnistuu, jollakin ei. Se on kyllä taivahan tosi, että hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan. Mutta ei jaksa pitää huolta fyysisestä kunnosta, jos ei sattuneista syistä vaikka saa nukuttua. No, itse koitan tässä raskausaikana pitää etenkin selän ja hartiat kuosissa, niin jos vauva-aikana ei jaksa kotona punttia nostaa niin ei rapistuminen ala kovin huonosta lähtöpisteestä...
[/quote]
Vähempikin liikkuminen riittää ylläpitämään painolukeman normaalina. Syöminen merkitsee enemmän kuin liikkuminen. Jos et voi liikkumalla lisätä kulutustasi niin silloin pitää syödä vähemmän kuin peruskulutus on. Muuten ei laihdu. jos et liiku, niin silloin ei syödä munkkia. piste.
Aika moni noista blogipaljastelijoista vuoden sisään saanut lapsen, ehkä ovat väsyneitä eikä laihdutus vain kiinnosta? Me ihmiset olemme erilaisia, toisille on tärkeää karistaa vauvakilot heti ja toisille ei :). Eri asia on selitellä raskauskiloja siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin ne minun "hurjat kuntopiirit" eivät vie kuin max sen 20 min, luulisi siihen jokaisella löytyvän AIKAA, edes kerran päivässä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:20"]
Niin. Mun mielestä raskauden "aiheuttama" ylipaino ja muut muutokset on eri asioita. Niille raskauskiloille voi tehdä jotain ja en kyllä niitä kovin ylpeänä esittelisi.
Se taas on eri asia, että raskaudesta voi naisen kroppaan jäädä raskausarpia, sektioarpia jne. Ne kai täytyy vaan hyväksyä, ei kai niille ilman kauneuskirurgiaa mitään voi? Sitäkään ei ilmeisesti pysty aivan täysin tietämään, miten oma kroppa raskauteen suhtautuu, vaikka toki kudostyyppi tai muu vaikuttaakin arpiherkkyyteen.
Minä olen ollut tähän mennessä onnekas, että ensimmäisestä raskaudesta minulle jäi hyvin vähän arpia. Aivan pieni alle 0,5 cm arpi navan yläpuolelle ja pari vähän pidempää, jotka kuitenkin ovat haaleita ja bikinihousutkin rannalla ne peittävät.
Nyt toinen lapsi tulossa ja toivon, että en hurjia raitoja saisi tälläkään kertaa, tai että tälläkään kertaa ei rinnat katoaisi tms. Harrastan liikuntaa tässä raskausaikana aina voinnin mukaan ja syön terveellisesti. Toivon, että näillä viimeisillä parilla kuukaudella en saa lihotettua itseäni ihan täysin, joten paljon ei jäisi raskauskiloja laihdutettavaksi. Jos lihon, aion liikunnalla ja ruokavaliolla saada itseni taas kuosiin. Minulle laihuus ei sinänsä ole pääasia, vaan hyvä kunto, ja sutjakassa ja hieman lihaksikkaassakin kunnossa on parempi olla. Uskon jaksavani hoitaa vauvaakin, kun pidän itseni kunnossa.
Aika hurjalta kyllä kuulostaa ap:n kuntopiirit keskellä yötä vauvan hoidon lomassa. Ehkä jollakin onnistuu, jollakin ei. Se on kyllä taivahan tosi, että hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan. Mutta ei jaksa pitää huolta fyysisestä kunnosta, jos ei sattuneista syistä vaikka saa nukuttua. No, itse koitan tässä raskausaikana pitää etenkin selän ja hartiat kuosissa, niin jos vauva-aikana ei jaksa kotona punttia nostaa niin ei rapistuminen ala kovin huonosta lähtöpisteestä...
[/quote]
Vähempikin liikkuminen riittää ylläpitämään painolukeman normaalina. Syöminen merkitsee enemmän kuin liikkuminen. Jos et voi liikkumalla lisätä kulutustasi niin silloin pitää syödä vähemmän kuin peruskulutus on. Muuten ei laihdu. jos et liiku, niin silloin ei syödä munkkia. piste.
[/quote]
Jep, mutta kuten sanoin, minulle tärkeää on hyvä fyysinen kunto, eikä sitä ole jos syö vähän kaloreita eikä liiku. Mutta en nyt tiedä, minkä vuoksi siteerasit minun viestiäni, sillä käytin sanaparia liikunta & terveellinen ruokavalio, ja munkeista en kyllä maininnut sanaakaan. Taidamme siis olla jotakuinkin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:31"]
Kuten sanoin ne minun "hurjat kuntopiirit" eivät vie kuin max sen 20 min, luulisi siihen jokaisella löytyvän AIKAA, edes kerran päivässä.
[/quote]
Mutta onko voimia? Minulla on ollut helppoa vauva-aikoina, mutta lähipiirissä on ollut tapauksia, joissa paljon sairastavan lapsen vanhemmat eivät enää edes tiedä onko yö vai päivä, kun ovat niin poikki ja väsyneitä. Veikkaan, että edes 5 minuutin jumpat ei siinä tule mieleen.
No ne raskausarvet ei kyllä kerro MITÄÄN siitä onko pitänyt itsestään huolta vai ei. Kyllä se nahka venyy siihen malliin ettei paljoa vaikuta onko siinä sitten muutakin ylimääräistä. Vai mitenkä selität sen, että teini-iässä sain karmeat arvet takapuoleeni kun lihoin noin 5kg, enkä mitenkään nopeasti edes. Olen aina ollut tosi hoikka. Raiskauksista (3kpl) ei yhtään arpea, vaikka siis kudostyyppi antaisi olettaa ja nahan venyminen aivan varmasti vähän eri luokkaa kuin se murrosiän muutama kilo. Hormonaalista se on eikä mitään muuta.
Niinno lapsemme oli kyllä aika helppo, mutta koska urheilu on intohimoni niin uskallan väittää että vaikka saisimme seuraavaksi koliikkivauvan niin tahdon pitää itsestäni huolta.
Selasin äsken ne kuvat siellä mami gogon blogissa, ja siis ihan totta, kyllä niistä kropista näkee että kilot todellakin LÄHTISI urheilulla. Sen näkee kropan mallista.
Niinno lapsemme oli kyllä aika helppo, mutta koska urheilu on intohimoni niin uskallan väittää että vaikka saisimme seuraavaksi koliikkivauvan niin tahdon pitää itsestäni huolta.
Selasin äsken ne kuvat siellä mami gogon blogissa, ja siis ihan totta, kyllä niistä kropista näkee että kilot todellakin LÄHTISI urheilulla. Sen näkee kropan mallista.
Tässä hyvä kirjoitus aiheesta: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/08/talta-nayttaa-synnyttanyt-nainen.html
Nuo beautiful body-naiset ovat kaikki sen näköisiä ettei tiedä ovatko muuten vaan olleet laiskoja. Siis kyllä synnyttämätönkin nainen näyttää tuolta kun antaa itsensá levitä.
Mikä mun mielestä tuossa on hiiieman häiritsevää on se, ettei noissa kuvissa näy bloggareiden miestä halailemassa "beautuful bodya". Kuinka monella noilla naisilla on MIES? Mun mies sanoi että halut olis kyllä nollissa jos olisin tuon näköinen. Ei tarvitse olla mikään missi mutta ihan tavallinen, terveen näköinen kroppa ja minulla on useampi kuin kaksi lasta. En ole edes mitenkään erityisesti harrastanut liikuntaa vaan liikun ja syön ihan normaalisti.
Mahtavaa