Olenko outo, kun ajattelen että jos mies

Et ole outo. Kyllä se varmasti pahalta tuntuisi, jos toinen pettäisi ja jättäisi, mutta en mäkään haluaisi jäädä kehenkään roikkumaan. Parisuhde toimii silloin, kun kummankin on siinä hyvä olla ja kumpikin HALUAA siinä olla. Ei niin, että toinen ei vaan uskalla jättää toista tai säälistä pysyy yhdessä.

En usko, että kulissiavioliitto on lapsillekaan hyväksi, koska kyllä he vaistoavat ilmapiirin, joka vanhempien välillä on, vaikka mitään isoja riitoja ei heidän kuullen riideltäisikään.

Mitä outoa tuossa on? Noinhan se menee.

Outoa on vain tuo sinun otsikko, joka ei kerro vielä mitään ja pitää avata keskustelu ja huomata että tillintallin.

mä ajattelen, että jos mies menee ja rakastuu johonkuhun toiseen, niin piruako minä enää siinä mitään voin tehdä? en halua elää edes lasten takia sellaisen miehen kanssa, joka ei minusta välittäisi.

Totta kai varmaan valtaosa meistä noin ajattelee näin etukäteen kylmän analyyttisesti asiaa pohdiskellessa, kun tilanne ei ole ajankohtainen. Että en minä vaan alentuisi ketään kerjäämään, eiku etiäppäin siitä vaan. Näin ajattelen itsekin. Mutta en toisaalta ole niin naiivi, etten ymmärtäisi, että JOS oikeasti olisin siinä tilanteessa, niin saattaisinkin käyttäytyä ihan toisin. Itkeä, kerjätä, käyttää kaikki keksimäni aseet (kuitenkin vain henkiset...) saadakseni lasteni isän jäämään luokseni, hylkäämään sen pahan pahan toisen naisen (tietysti se on paha :D ), hyvittämään kurjat tekonsa ja rakentamaan suhteestamme vielä "entistä paremman". Kuka näistä tietää.

Et, olet normaali. Itekään en tollaista ihmistä enää katselisi vaan haluaisin mahdollisimman pian kauas pois.