Mitä teksit, jos juuri nyt ovellesi ilmaantuisi
noin 5-10 vuoden takaa exäsi, joka tulisi kertomaan, että sittenkin olet hänen suurin rakkautensa?
Kommentit (23)
" Sory, mä oon varattu. Olisit tajunnut asian silloin, nyt on vähän myöhäistä. Mitäs jätit. "
Varsinkin kun siltä ajalta ei selaista ole, oon meinaan ollu saman ukkelin kanssa jo 17 vuotta.
Ja sitä edellinen jos ilmaantuisi lentäisin myöskin persiilleni, kun se on jo kuollu. Ja jos sitä edellinen ilmaantuisi toivottaisin onnea ja menestystä etsiessään itsellensä uutta elämänsä rakkautta, koska mun on mun mies.
Ja kahvit kyllä saattaisin keittää minäkin. Tosin kokisin noloksi kun koko perhe paikalla =/
Tai no, ei varmaan olisi kivaa, kun olen naimisissa, enkä aikeissa pettää enkä jättää miestäni, mutta kun mun on viime viikot ollut kamala ikävä juuri tuota vuosien takaista exääni, joka oli se mun " suuri rakkaus" .
Pyytäisin sisälle (oisihan hän juossut tänne Atlantin takaa), keittäisin kahvit, virittäisin juttua kirjallisuudesta (josta oma mies ei ole kiinnostunut juttelemaan, valitettavasti).
Minä aikoinani laitoin poikki ja tyytyväinen oon ollu ratkasuun.
Mutta koska vanha suola ei ole henkilökohtaisesti jäänyt janottamaan, pitäisi kai vain kertoa, ettei valitettavasti kiinnosta. Ehkä tarjoisin kahvit ja esittelisin mieheni ja lapseni. Kiva olisi kyllä kuulla, mitä toiselle on tapahtunut kaikkina näinä vuosina...
Voisin kuitenkin esitellä perheeni; aviomiehen ja kolme niiiin ihanaa lastani :) Lopuksi toteaisin, että " ajattele, tämä kaikki (=perhe kanssani) voisi olla sinun"
Jos viimeisin ex tulisi, olisin kovasti yllättynyt. Ehkä haluaisin keskustella asioista, mutta toisaalta taas se olisi vähän haavojen auki repimistä. Asia ei olisi yksin helpottava.
Jos sitä edelliset tulisivat, ajattelisin että ovat seonneet pahasti.
terv. Yksi onnellinen uuden kanssa
jos saisin sanottua mitään niin sanoisin varmaan että " ompas tää nyt aika outu tilanne, kauheeta että ajattelet minusta vielä niin, ihan rehellisesti en pysty nyt millään lailla vastaamaan sun tunteisiin tai ylipäätään kommentoimaan koko asiaa. toivottavasti et pahastu jos en pyydä sua sisään"
ja varmastikin jatkaisimme yhteydenpitoa ystävinä, kuten tähänkin asti.
Ainakin jos ihana ensirakkauteni tulisi käymään. Olisi ihana nähdä!
Vanhat tunteet heräsi, mutta annoin niiden olla.
Olen naimisissa ja lapsiakin on, ollaan nyt siis hyviä ystäviä exän kans. Aiemmin ei missään tekemisissä.
Olis sen 8 vuotta myöhässä. Ei oo mitään asiaa enää sekaamaan mun ja meidän laspen elämään, kun ei oo tähänkään asti kiinnostanut. Häipyi siis kun odotin meidän yhteistä esikoista.
ja sanoisin " Olen todella imarreltu, mutta tulit liian myöhään. Kaikkea hyvää elämääsi, toivottavasti syliisi kävelee ihana nainen, joka tekee sinut onnelliseksi. Yhtä onnelliseksi kuin minun mieheni tekee minut."
Ja lisäisin, että mene vaikka pariterapeutille jos on vaimosi kanssa ongelmia, että ei se elämä vanhojen haikailusta parane, ja että sitä paitsi meillähän oli ihan paska suhde viimeiset pari vuotta johtuen siitä, että me oltiin niin erilaisia, ja ettei 10 vuoden ero ole varmasti meitä ainakaan lähentänyt toisiinsa.
Jouduin itse asiassa vähän vastaavaan tilanteeseen exäni kanssa noin puoli vuotta eromme jälkeen. Satuimme tapaamaan, kun exälläni oli pääsykokeet samassa kaupungissa, jossa minä opiskelin. Exä alkoi vonkaamaan, mutta sanoin silloin, että sulla on nyt uusi tyttöystävä, että ole nyt sen kanssa kun kerran aloit.
:D Ehkä pyytäisin kuitenkin kollegani hoitamaan asioinnin.
Veisin kaupunkikierrokselle, hän kun ei tietääkseni ole suomessa käynyt. Tuskin nyt kauheesti meistä juteltais, mutten kyllä paljon (vilkas kaveri). Ja sit se ois hello and goodbye.
Ei oltu sopivat toisillemme, vaikka kauhean ihastuneita oltiinkin! Vois olla kiva tavata, toisaalta ehkä ei. Menis taas mulla aikaa selvitä siitäkin hässäkästä. Ja luultavasti saisimme väittelyn aikaan ensimmäisen tunnin aikana. Don' t come.
Korostaisin ehkä, että elän nyt juuri sellaista elämää, jota hän ei aikoinaan halunnut - eli kohtalaisen vastuullista perheenäidin elämää tylsyyksineen, joita on vain kestettävä. (Ex ei viitsinyt edes roskia viedä ennen kuin niitä oli niin iso keko, että saattoi esiintyä sankarina, jos ne vei. En tajua, miten jaksoin katsella sen touhua. No, useinpa veinkin roskat itse.) Ja toisaalta, että olisi sanonut sen silloin eikä vain vihjaillut, ettei ole ihan varma, olenko hänen elämänsä nainen vai en...
Mutta pyytäisin toki kahville minun ja mieheni kanssa...ja tervehtimään kahta tytärtäni.