Riittääkö teillä jutunjuurta miehenne kanssa?

No riittää. Molemmilla on hyvä mielikuvitus ja olemme uteliaita pohdiskelijoita.

Ei me 13 vuoden naimisissaolon jälkeen kauheasti jutella. Se on oikeastaan ihanaa ettei tarvitse. Viihdymme keskenämme loistavasti ilman sanojakin. Puhumme kun on asiaa mutta enimmäkseen ollaan hiljaa.

Jos meillä olisi tuo tilanne että toinen eri paikkakunnalla, ei varmaan kauhean paljoa soiteltaisi edes. Meille kun puhuminen ei ole mitenkään tärkeää tai kiinnostavaa, eikä korvaa aidon fyysisen läheisyyden puutetta mitenkään.

Me ollaan juteltu päivittäin jo 15 vuotta, ja juttua riittää edelleen. Tietenkään joka päivä ei käydä mitään syvällisiä keskusteluja, mutta usein niitäkin. Koko ajanhan sitä tapahtuu kaikenlaista, mistä on kiva kertoa ja pohtia yhdessä.

Täällä kohtalotoveri. Vaikkapa pitemmällä automatkalla on tosi vaikea keksiä mitään puhuttavaa, joskus jaksan yrittää jotain keskustelua mutta yleensä istutaan hiljaa. Ei me puhuta oikeastaan koskaan mistään muusta kuin arkisista asioista tyyliin tuotko kaupasta kahvia, mennäänkö tänään saunaan tai koska sähkölaskun eräpäivä olikaan...

Ihmettelen kovasti miten ette keksi puhuttavaa. Maailmahan on ihmeteltävää täynnä, ja mikäs sen parempaa kun oman puolison kanssa asioita pohtia. Me puhutaan paljon ajankohtaisista tapahtumista, politiikasta, elämästä yleensä, sen ihanuudesta ja mielettömyydestä ja tragedioista... En osaa kuvitella että nämä asiat maailmasta loppuisivat?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 15:07"]Me ollaan juteltu päivittäin jo 15 vuotta, ja juttua riittää edelleen. Tietenkään joka päivä ei käydä mitään syvällisiä keskusteluja, mutta usein niitäkin. Koko ajanhan sitä tapahtuu kaikenlaista, mistä on kiva kertoa ja pohtia yhdessä. [/quote]

Kade! :-(

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 15:11"]Ihmettelen kovasti miten ette keksi puhuttavaa. Maailmahan on ihmeteltävää täynnä, ja mikäs sen parempaa kun oman puolison kanssa asioita pohtia. Me puhutaan paljon ajankohtaisista tapahtumista, politiikasta, elämästä yleensä, sen ihanuudesta ja mielettömyydestä ja tragedioista... En osaa kuvitella että nämä asiat maailmasta loppuisivat?[/quote]

Minua kiinnostaisi jutella vaikka mistä mutta mies on niin hiljainen! Ei kaikkia kiinnosta kaikki maailman asiat... Ja en sitten osaa itsekään olla enää luonteva, kun tuntuu että toinen pitää minua rasittavana. Hänen mielestään maailmassa on tarpeeksi murheita ilman vatvomistakin. Hän kai haluaisi jutella enemmän työasioista ym., jos saisi valita. Jotenkin jumissa olemme kommunikointimme kanssa.

Ap

No, toki kaikki eivät ole puheliasta sorttia ja eikö se klisee niin mene että mies lähinnä toivoo että olispa se nainen hetken edes hiljaa. Mutta ei kai tarvitse puhua, jos on onnellinen muutenkin?

Meillä riittää kyllä puhuttavaa arkielämässä riittämiin. Puhelimitse jutustelua emme viikolla harrasta (mies on usein viikot toisella paikkakunnalla tai ulkomailla), ellei ole ihan oikeaa asiaa. Emme kumpikaan ole mitään puhelimessa läyryäjiä, joten "muuten vaan"-puhelusta tulisi varmasti väkinäinen ja tylsä. Muutenkin meillä on aina ollut yhteydenotoissa mentaliteetti "no news is good news".
Naamatusten juttu luistaa, puheenvuoroista melkein tapellaan :)

Juttua riittää enemmän kuin aikaa. Eikä meillä ole mitään eroa sillä ollaanko naamatusten vai puhelimessa. Automatkoilla ollaan alkuinnostuksessa ensin lasten kanssa jotain leikkiä "laiva on lastattu" tai "kuka näkee ekana...".

Mutta siitä kun lapset rauhoittuvat, niin pidetään parin tunnin suunnittelupalavereja työhön liittyen. Eli meillä on yritys ja arkena aika menee juoksevien asioiden kanssa, mutta automatkoilla on aikaa pitää noita pidempiä yhtäjaksoisia suunnittelupalavereja.

Ja ihan aina ei pelkästään työstä puhuta. Silloin puhutaan tyhjänpäiväisiä maailmanasioita. Minä tykkään lukea paljon lehtiä ja usein kerron miehellekin mistä olen lukenut ja sitten jutellaan, että mitä mieltä me ollaan asiasta.

Juttua riittää loputtomiin.

Me taas jutellaan aina paljon.
Saatetaan soittaa työpäivänkin aikana toisillemme 3-5 kertaa. Näin on ollut jo ainakin viimeiset kymmenen vuotta...

No ei...ja me ollaan sentään tunnettu vasta muutama kuukausi! Tai siis kyllähän sitä jotain jutunjuurta keksii tyyliin mitä kumpikin on tänään tehnyt tai mitä tehtäis viikonloppuna, mutta monesti keskustelumme tuntuvat vaan tylsiltä ja väkinäisiltä, aika sama olisi olla hiljaa. Keskustelu ei siis tavallaan lähde siivilleen missään vaiheessa, molemmat ollaan kyllä fiksuja, asioista kiinnostuneita ihmisiä, mutta meillä ei jotenkin tässä asiassa vaan synkkaa. Toisaalta sama mulla on melkein kaikkien ihmisten kanssa - useimpien kanssa juttelu tuntuu enemmän tai vähemmän väkinäiseltä. Muutama hyvä ystävä löytyy, joiden kanssa jutellessa aika kuluu kuin siivillä ja voisimme esim. puhelimessa lätistä tuntikausia. Tuntuu pahalta et mitähän mies miettii kun hänen kanssaan en meinaa keksiä oikein mitään puhuttavaa mut monelle muulle lätisisin ummet ja lammet ja vielä ovensuussa tulee vaikka mitä juteltavaa mieleen.

En oikein tiedä voiko tällä suhteella olla tulevaisuutta, vaikka mies olis muuten ihan täydellinen. Mutta jos kauhulla odotan esim. yhteistä sukulointimatkaa kun mietin että miten saan sen kanssa ajan oikein autossa kulumaan ja useimmiten miehen soittaessa tuntuu ettei yhtään jaksaisi jutella hänen kanssaan, niin eihän tää kovin hyvää lupaa. Kai mun pitäisi olla ennemminkin innoissani, että pääsen viettämään aikaa rakkaan ihmisen kanssa...

Mistä sit taas löytyisi sitten mies, jonka kanssa oikeasti synkkaa sekä fyysisesti, henkisesti että tulevaisuudensuunnitelmien osalta, sitä en tiedä. Ei ole tähän ikään mennessä sattunut vielä yhtäkään moista vastaan.

Ei riitä, mut en kyllä tykkää puhelimessa jaarittelusta kenenkään kanssa - samasta syystä.

Ei riitä (ei kyllä muidenkaan kanssa). Päivän päätapahtumat puhutaan, jos jotain erityistä sanottavaa löytyy. Muuten sitten (juuriki puheluissa) tuleekin sellainen "öh... mitäs täs... ei kai täs muuta... öh... heippa"

Ööh, miten teidän ensitapaaminen sujui? Entä treffailu ennen seurustelua?
Tämä siis teille, jotka ette keksi juteltavaa miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 16:28"]No ei...ja me ollaan sentään tunnettu vasta muutama kuukausi! Tai siis kyllähän sitä jotain jutunjuurta keksii tyyliin mitä kumpikin on tänään tehnyt tai mitä tehtäis viikonloppuna, mutta monesti keskustelumme tuntuvat vaan tylsiltä ja väkinäisiltä, aika sama olisi olla hiljaa. Keskustelu ei siis tavallaan lähde siivilleen missään vaiheessa, molemmat ollaan kyllä fiksuja, asioista kiinnostuneita ihmisiä, mutta meillä ei jotenkin tässä asiassa vaan synkkaa. Toisaalta sama mulla on melkein kaikkien ihmisten kanssa - useimpien kanssa juttelu tuntuu enemmän tai vähemmän väkinäiseltä. Muutama hyvä ystävä löytyy, joiden kanssa jutellessa aika kuluu kuin siivillä ja voisimme esim. puhelimessa lätistä tuntikausia. Tuntuu pahalta et mitähän mies miettii kun hänen kanssaan en meinaa keksiä oikein mitään puhuttavaa mut monelle muulle lätisisin ummet ja lammet ja vielä ovensuussa tulee vaikka mitä juteltavaa mieleen.

En oikein tiedä voiko tällä suhteella olla tulevaisuutta, vaikka mies olis muuten ihan täydellinen. Mutta jos kauhulla odotan esim. yhteistä sukulointimatkaa kun mietin että miten saan sen kanssa ajan oikein autossa kulumaan ja useimmiten miehen soittaessa tuntuu ettei yhtään jaksaisi jutella hänen kanssaan, niin eihän tää kovin hyvää lupaa. Kai mun pitäisi olla ennemminkin innoissani, että pääsen viettämään aikaa rakkaan ihmisen kanssa...

Mistä sit taas löytyisi sitten mies, jonka kanssa oikeasti synkkaa sekä fyysisesti, henkisesti että tulevaisuudensuunnitelmien osalta, sitä en tiedä. Ei ole tähän ikään mennessä sattunut vielä yhtäkään moista vastaan.[/quote]

Kuulostaa kyllä oudolle. Miksi juttelu miehen kanssa ei suju, eikö hän vastaa jos aloitat jostain aiheesta?

ei. enkä jaksakaan aloittaa keskustelua sen kanssa kun se näpyttelee vaan puhelintaan (KIROTUT NETTIPUHELIMET!!!!!!) ja ölähtää puolen tunnin välein vastaukseksi "ahaa".
ihan sama mitä kysyn tai sanon. ei mitään reaktiota. ja jos sen akku on loppu niin en viitsi aloittaa keskustelua sillä se vaan keksii aina jotain mäkätyksen aihetta, mitä olen taas tehnyt huonosti ja mikä minussa mättää!
mieluummin keskustelen vaan lastemme kanssa, he ovat mukavia, järkeviä eivätkä ole liimanneet silmiään johonkin elämää tärkeämpään asiaan!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 16:28"]No ei...ja me ollaan sentään tunnettu vasta muutama kuukausi! Tai siis kyllähän sitä jotain jutunjuurta keksii tyyliin mitä kumpikin on tänään tehnyt tai mitä tehtäis viikonloppuna, mutta monesti keskustelumme tuntuvat vaan tylsiltä ja väkinäisiltä, aika sama olisi olla hiljaa. Keskustelu ei siis tavallaan lähde siivilleen missään vaiheessa, molemmat ollaan kyllä fiksuja, asioista kiinnostuneita ihmisiä, mutta meillä ei jotenkin tässä asiassa vaan synkkaa. Toisaalta sama mulla on melkein kaikkien ihmisten kanssa - useimpien kanssa juttelu tuntuu enemmän tai vähemmän väkinäiseltä. Muutama hyvä ystävä löytyy, joiden kanssa jutellessa aika kuluu kuin siivillä ja voisimme esim. puhelimessa lätistä tuntikausia. Tuntuu pahalta et mitähän mies miettii kun hänen kanssaan en meinaa keksiä oikein mitään puhuttavaa mut monelle muulle lätisisin ummet ja lammet ja vielä ovensuussa tulee vaikka mitä juteltavaa mieleen.

En oikein tiedä voiko tällä suhteella olla tulevaisuutta, vaikka mies olis muuten ihan täydellinen. Mutta jos kauhulla odotan esim. yhteistä sukulointimatkaa kun mietin että miten saan sen kanssa ajan oikein autossa kulumaan ja useimmiten miehen soittaessa tuntuu ettei yhtään jaksaisi jutella hänen kanssaan, niin eihän tää kovin hyvää lupaa. Kai mun pitäisi olla ennemminkin innoissani, että pääsen viettämään aikaa rakkaan ihmisen kanssa...

Mistä sit taas löytyisi sitten mies, jonka kanssa oikeasti synkkaa sekä fyysisesti, henkisesti että tulevaisuudensuunnitelmien osalta, sitä en tiedä. Ei ole tähän ikään mennessä sattunut vielä yhtäkään moista vastaan.[/quote]

Kuulostaa kyllä oudolle. Miksi juttelu miehen kanssa ei suju, eikö hän vastaa jos aloitat jostain aiheesta?[/quote]

No vastaa ja kyllä itsekin vastaan hänelle jotain, mutta tuntuu, että tosi harvoin tuo vuoroittainen kommentointi syvenee miksikään OIKEAKSI keskusteluksi (millaisia mulla on ystävien kanssa), josta saisi jotain irtikin muuta kuin kuivaa informaationvaihtoa. Me ollaan kyllä kiinnostuttu periaatteessa monista samoista asioista, mutta tosi eri näkökulmista, joten tuntuu että monesti kumpikaan ei vaan jaksa selittää omasta mielestään ihan tylsiä perusasioita tarpeeksi että saisi toisen tajuamaan. Ystävien kanssa meillä on samanlaisempi koulutustausta, joten pohja kaikkien asioiden tarkastelulle on samanlaisempi. Mies näkee kaiken ärsyttävän tiukasti insinöörilasien läpi ja varmaan itse taas pitää minua ärsyttävän humanistina.

Ekoilla treffeillä meillä oli kauheasti puhuttavaa, kun käytiin läpi koko elämämme (meille on molemmille lapsuudessa tapahtunut samankaltaisia kurjia juttuja, ja koimme voimakasta yhteyttä kun löytyi joku joka ymmärsi). Mies osaa myös harvinaisen hyvin puhua tunteistaan. Mutta ei noista ikävistä asioista kovin usein mielellään puhu, tai vatvo parisuhdeasioita (etenkin kun siinä on kiusallinen pelko koko ajan jäädä kiinni siitä, miten suuria epäilyksiä mulla on suhteemme jatkumisesta ja toimimisesta).

En tiedä, onko suurella osalla ihmisistä sitten odotukset kommunikaation suhteen vähäisemmät kuin mulla, kun näinkin monet tuntuvat elelleen vuosikausia suhteissa, joissa heillä ei ole kumppaneilleen oikein mitään sanottavaa. Odotankohan vähän liikaa, että voisin sanoa kumppanistani että hän on paras ystäväni (nyt ei todellakaan tunnu siltä).

meillä mies ei osaa puhelimessa puhua kanssani. Kasvokkain pälätystä riittääkin :)