Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö teillä jutunjuurta miehenne kanssa?
03.06.2013 |
Meillä on varsinkin puhelut tosi vaivaannuttavia joskus. Mies on joskus toisella paikkakunnalla työn takia, ja soittelemme iltaisin joko skypellä tai puhelimella. Päivän tapahtumista puhuminen vielä sujuu, mutta mitään niitä näitä emme vain osaa höpötellä! Halua kyllä olisi, mutta aina päädymme vain toteamaan että kai sitten lopetellaan puhelu kun ei ole enää asiaa.
Ystävieni ja esim. siskojeni kanssa voin puhua vaikka kaksi tuntia miettimättä kertaakaan, että puheenaiheet alkavat loppua. Onko tämä tilanne siis aivan epänormaali oman miehen kanssa? "Livenä" jutustelemme aika paljon, mutta emme mitään kovin merkityksellistä.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:59"]Mikä sitten on oikea keskustelu? Jos toinen on insinööri ja toinen humanisti, miten puhutaan esimerkiksi politiikasta, yhteiskunnallisista asioista, uskonnoista, naapureista, tuttuista, sukulaisista, harrastuksista, töistä? Anna esimerkkejä![/quote]
Keskeinen ongelma keskustelussa insinöörin ja humanistin välillä on varmaan se, että insinööri haluaa löytää asiaan yhden, aina pätevän ratkaisun (joka mun miehelläni liittyy yleensä vielä tavalla tai toisella aina korkealle kehittyneeseen teknologiaan tai muuten ratkaisut ovat suht mekanistisia) ja asia on sillä selvä, keskustelun voi lopettaa siihen ja aloittaa uuden sananvaihdon jostain täysin eri aiheesta. Halki-poikki-pinoon-pois. Koska asioista on mustavalkoisesti vain yksi totuus, mielipiteet ovat joko oikeita tai vääriä. Humanisti haluaa pohtia asioiden eri puolia mahdollisimman eri kanteilta ilman tarvetta tulla välttämättä mihinkään johtopäätökseen. Tällainen keskusteluhan voi soljua ja rönsyillä loputtomiin, koska sitä käydään keskustelun ilosta, ei siksi että olisi joku ongelma, joka pitäisi ratkaista.
Hyvää miehessä on se, että hän on kyllä oikeasti tosi fiksu ja osaa esim. selittää mulle erilaisia luonnontieteiden piiriin kuuluvia asioita hyvin ymmärrettävästi. Itse en tosin tiedä niistä sitä vertaa, että pystyisin oikeasti niistä hänen kanssaan keskustelemaan muuten kuin kyselemällä (toki olen itsekin pitkät matematiikat ja fysiikat opiskellut, mutta miehen tietämys on kuitenkin ihan eri sfääreissä).
Huumorintaju meillä on aika erilainen. Tai siis tajuan kyllä miehen vitsit, mutta en jaksa nauraa niille kuin joskus kohteliaisuudesta, tosi harvoin sillälailla spontaanisti naurattaa.
Jotkut naiset retkahtaa pahoihin poikiin. No, itse retkahdan aina insinööreihin ja tässä sitä nyt taas sitten ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauratti tuo lopetus. :D Minunkin mieheni on insinööri, muttei ehkä vallan tyypillinen sellainen. Yhteistä tosin joidenkin tämän ketjun kirjoittajien miesten kanssa on se, että jos on jotain "tärkeää" meneillään esim koneella, niin ei kuule eikä näe mitään, vastauksen yksinkertaisiin kysymyksiin tulevat 5 min viiveellä jne. Vastapainoksi osaa kyllä huomioidakin ja paljon sitten jutellaankin kaikenlaista mm. just pitkillä automatkoilla jne.
Toisaalta välillä "keskustelu" on enemmän sitä että mies innoissaan pitää monologia jostain omasta mielestään kiinnostavasta aiheesta ja itse sitten komppailen vieressä kohteliaisuudesta. Ihan samanlaista innokasta mielipiteenvaihtoa ei aina synny kuin kavereiden kanssa, mutta kyllä mieheni malttaa minunkin asioistani kysellä ja myös kuunnella vastaukset, sekä pohtia yhdessä kanssani erilaisia asioita. Kaikkea ei voi saada, olen tuumannut, joten tyytyväinen olen tähänkin.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 12:34"]
Jotkut naiset retkahtaa pahoihin poikiin. No, itse retkahdan aina insinööreihin ja tässä sitä nyt taas sitten ollaan.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 13:00"]
Nauratti tuo lopetus. :D Minunkin mieheni on insinööri, muttei ehkä vallan tyypillinen sellainen. Yhteistä tosin joidenkin tämän ketjun kirjoittajien miesten kanssa on se, että jos on jotain "tärkeää" meneillään esim koneella, niin ei kuule eikä näe mitään, vastauksen yksinkertaisiin kysymyksiin tulevat 5 min viiveellä jne. Vastapainoksi osaa kyllä huomioidakin ja paljon sitten jutellaankin kaikenlaista mm. just pitkillä automatkoilla jne.
Toisaalta välillä "keskustelu" on enemmän sitä että mies innoissaan pitää monologia jostain omasta mielestään kiinnostavasta aiheesta ja itse sitten komppailen vieressä kohteliaisuudesta. Ihan samanlaista innokasta mielipiteenvaihtoa ei aina synny kuin kavereiden kanssa, mutta kyllä mieheni malttaa minunkin asioistani kysellä ja myös kuunnella vastaukset, sekä pohtia yhdessä kanssani erilaisia asioita. Kaikkea ei voi saada, olen tuumannut, joten tyytyväinen olen tähänkin.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 12:34"]
Jotkut naiset retkahtaa pahoihin poikiin. No, itse retkahdan aina insinööreihin ja tässä sitä nyt taas sitten ollaan.
[/quote]
[/quote]
Siis oletko mun mieheni kanssa naimisissa? Kaikki pätee pitkällä viiveellä ynähtelystä aina monologeihin saakka. Apua! Ja insinööri on mullakin.
Insinööri täälläkin miehenä ja minä taas puhelias. Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta ja välillä, niin kuin nyt, on meillä hiljaisempaa. Ei olla puhuttu kuin ne tavalliset arkijutut muutaman viikon aikana ja tänään ei olla puhuttu varmaan kolmea lausetta enempää. Välillä juttua on enemmänkin ja istahdamme vain juttelemaan kahdestaan. Jos mieheni on työmatkalla, niin saatamme jutella puhelimessa vartinkin. Ystävieni ja siskoni kanssa saatan jutella pitkään, pari tuntia puhelimessa ei tunnu missään ja jos naamatusten pääsemme, niin jutut jatkuvat katkeamattomana usean tunnin ajan. Perhelomien ja viikonloppujen jälkeen minulla onkin välillä puheripuli kun miehen kanssa en voi edes ajatella puhuvani useista asioista. Ymmärrän alkuperäistä siis täysin.
Mikä sitten on oikea keskustelu? Jos toinen on insinööri ja toinen humanisti, miten puhutaan esimerkiksi politiikasta, yhteiskunnallisista asioista, uskonnoista, naapureista, tuttuista, sukulaisista, harrastuksista, töistä? Anna esimerkkejä!