Lue keskustelun säännöt.
Vinkit pinoon, miten kasvattaa hyvätapaisia lapsia?
01.08.2013 |
Tuli mieleen tuosta huutamisketjusta (jossa lapset huutavat) että miten te olette saaneet kasvatettua hyväkäytöksisiä lapsia? Meillä on käynyt kesällä paljon vieraita ja olen huomannut, että jotkut lapset saavat häröillä kylässäkin aika tavalla, kiipeillä pitkin seiniä, pomppia sohvilla yms. Tosiaalta välillä omatkin lapset kahmivat keksit, heittevät palloja kun aikuiset yrittävät puhua keskenään ja suuttuvat, jos joku lainaa leluja (ei kuitenkaan onneksi aina). Miten teillä on kasvatettu lapsia, jotka ovat niitä ns. toivottoja vieraita eli malttavat istua pöydässä aloillaan, antavat aikuisten keskustella ja vastaavat kysyttäessä, puhuvat kohteliaasti ja leikkivät nätisti omia leikkejään päivät pitkät?
Kommentit (20)
Kai se oma esimerkki on tärkein. En oikein osaa sanoa miten olen omani kasvattanut mutta ei juuri ole ollut ongelmia. Ei kiukuttelua kaupassa, ei tavaroiden rikkomisia, ei teini-iän mesoamisia tai häiriköintiä. 3 on jo aikuisia ja onnellisia ja menestyneitä omillaan, nuorin vielä alakoulussa.
Periaate on ollut tuo esimerkin voima ja se että lapset ovat olleet pienestä pitäen mukana kaikessa - matkoilla, ravintoloissa, kyläpaikoissa, raksalla ja remonteissa jne jne. Säännöt on olleet ja niistä ei ole tingitty.
Kyllä nuo joskus valittivat miten raivostuttavaa on kun "äiti tietää kaiken" mutta kuitenkin soittavat heti minulle jos tulee ongelmia:D Eli ei se niin paha juttu ollutkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla aktiivisesti lasten kanssa. Ottamalla heitä mukaan kaikkeen mahdolliseen, niin ravintolaan, virastoihin kuin rakennustyömaalle ja marjametsään. Puhumalla heille kuin ajattelevalle ihmiselle pienestä pitäen. Kiittämällä, toivottamalla, kieltämällä ja ennenkaikkea kiellon perustelemisella. Johdonmukaisesti palkitsemalla hyvästä käytöksestä (ei tavaralla, ei karkilla, vaan puheella: Olipas mukava kun käyttäydyit kauniisti kylässä tms) ja sillä, että huonosta käytöksestä EI palkita.
Meillä on kolme lasta, jotka joskus ovat vilkkaita, mutta uskovat hyvin puhetta ja ovat kohteliaita ja osaavat ottaa toiset huomioon. Päiväkodilla ovat ihan ihmeissään, kun lapsi toivottaa: Hyvää huomenta Pirkko, mukavaa työpäivää äiti ja hauskaa viikonloppua Katja tms. Siis ihan perusasioita, mut ilmeisesti monilta on hukassa. :(
Pikkusen pitää minusta lapsilta myös uskaltaa vaatia jotain. Esim. aika pieneltäkin voi vaatia sen, että se aika, kun syödään, istutaan pöydässä eikä hypitä ees taas. sitten saa lähteä kun on syönyt. Vähän isommalta voi jo vaatia, että istutaan niin kauan, että kaikki lapset ovat syöneet ja noustaan sitten kaikki yhdessä, vaikka aikuiset eivtä vielä lopettaisikaan.
Itsekin olen ihmetellyt taas kesällä vieraiden lasten ja perheiden toimintaa. Esim. ollaan kylässä ja on ruoka-aika ja kaikki kutsutaan pöytään. Yksi lapsi ei halua syödä, joten hän jää sohvalle lukemaan aku ankkaa. Vanehmmat vaan toteaa, että "ai, sulla ei oo nälkä, ok". Omieni kohdalla tämä ei ikinä menisi läpi - ruokahetki on meillä yhteinen hetki ja ilman muuta kaikki tulee pöytään. Ja jos mitään ei ole syönyt, niin kyllä vähän pitää kunnon ruokaa syödä. Jos ei ole kauhea nälkä, ei tarvitse paljoa syödä. Mutta en sallisi sitä, että lounas jätetään väliin ja sitten kahviaikaan vedetään jotain pullaa masu täyteen, kun ei ole syöty kunnon ruokaa.
Nimenomaan puuttumalla huonoon käytökseen heti selittämällä, miksi käytös on huonoa ja mikä olisi parempaa käytöstä. Kiittämällä hyvästä käytöksestä. Vaatimalla iän mukaan sopivasti esim. pöytätapoja ja omien jälkien siivoamista.
Olemalla lapsen elämässä mukana siten, että huonoon käytökseen puututaan, asoita jaksetaan toistaa ja selittää mutta silti osataan olla jämäköitä ja vaativia tiettyjen asioiden suhteen. Minusta aikuisella pitää olla myös auktoriteettia jotta lapsi oikeasti tajuaa, että kun jotain sanotaan niin asia sitten on niin. Kiitosta annetaan kun on aihetta tietysti ja lasta kannustetaan. Asioista keskustelemalla pääsee jo pitkälle, lapselle pitää perustella asioita iälle sopivaan malliin. Näillä keinoin on saatu mukavia ja hyväkäytöksisiä lapsia kasvatettua jo kolme: poikapuoli 19v ja pojat 11v ja 10v. Ei ole kotona tarvinnut kuulla kiroilua tai haistattelua ja osaavat jutella ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:01"]
Olemalla aktiivisesti lasten kanssa. Ottamalla heitä mukaan kaikkeen mahdolliseen, niin ravintolaan, virastoihin kuin rakennustyömaalle ja marjametsään. Puhumalla heille kuin ajattelevalle ihmiselle pienestä pitäen. Kiittämällä, toivottamalla, kieltämällä ja ennenkaikkea kiellon perustelemisella. Johdonmukaisesti palkitsemalla hyvästä käytöksestä (ei tavaralla, ei karkilla, vaan puheella: Olipas mukava kun käyttäydyit kauniisti kylässä tms) ja sillä, että huonosta käytöksestä EI palkita.
Meillä on kolme lasta, jotka joskus ovat vilkkaita, mutta uskovat hyvin puhetta ja ovat kohteliaita ja osaavat ottaa toiset huomioon. Päiväkodilla ovat ihan ihmeissään, kun lapsi toivottaa: Hyvää huomenta Pirkko, mukavaa työpäivää äiti ja hauskaa viikonloppua Katja tms. Siis ihan perusasioita, mut ilmeisesti monilta on hukassa. :(
[/quote]Painajaislapsiani tuollaiset pienet aikuiset. Tykkään itse, kun lapset ovat pienesti huonokäytöksisiä. Minua ei häiritse riehuvat lapset kaupassa tms. Hyvää huomenta Pirkko! jaiks :(
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:19"]
Olemalla lapsen elämässä mukana siten, että huonoon käytökseen puututaan, asoita jaksetaan toistaa ja selittää mutta silti osataan olla jämäköitä ja vaativia tiettyjen asioiden suhteen. Minusta aikuisella pitää olla myös auktoriteettia jotta lapsi oikeasti tajuaa, että kun jotain sanotaan niin asia sitten on niin. Kiitosta annetaan kun on aihetta tietysti ja lasta kannustetaan. Asioista keskustelemalla pääsee jo pitkälle, lapselle pitää perustella asioita iälle sopivaan malliin. Näillä keinoin on saatu mukavia ja hyväkäytöksisiä lapsia kasvatettua jo kolme: poikapuoli 19v ja pojat 11v ja 10v. Ei ole kotona tarvinnut kuulla kiroilua tai haistattelua ja osaavat jutella ihmisten kanssa.
[/quote]
Aijuu, pitää vielä kommentoida, että kaikesta kasvatuksesta huolimatta pitä muistaa se, että lapset eivät ole miniaikuisia ja jokainen lapsi kiukuttelee ja venkoilee taatusti joskus ja se on ihan normaalia. Aikuisen vaan pitäisi jaksaa olla kärsivällinen ja kerta toisensa perään muistuttaa asioista. Ja aikuisellakin voi pinna palaa mutta sekin asia on sitten lasten kanssa selvitettävissä ja kerrottavissa mikä otti päähän. MInusta maalaiskärjellä pääsee pitkälle :O)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olennaista on näyttää HYVÄÄ MALLIA.
Jos vanhemmat eivät käyttäydy hyvin, lapsille on turha nalkuttaa käytöksestä.
Tärkeämpänä kuin joku ulkoisen käytöksen yksityiskohtaa esim. aikuisille kohteliaasti vastaamista pidän sitä, että kohdellaan ja puhutaan muista ihmisistä kauniisti.
Ja siinäkin vanhempien oma esimerkki on todella tärkeä. Jos kotona vanhemmat haukkuvat muita ihmisiä, "kun se naapurin ämmäkin on niiin läski, eikä tajua olla käyttämättä tiukkaa hametta", lapsi oppaa saman ikävän kommentointityylin. Jos vanhemmat puhuvat rasistisia juttuja ulkomaalaisista, lapsista kasvaa samalla lailla asennevammaisia. Jos vanhemmat mollaavat, lapset mollaavat.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:01"]
Olemalla aktiivisesti lasten kanssa. Ottamalla heitä mukaan kaikkeen mahdolliseen, niin ravintolaan, virastoihin kuin rakennustyömaalle ja marjametsään. Puhumalla heille kuin ajattelevalle ihmiselle pienestä pitäen. Kiittämällä, toivottamalla, kieltämällä ja ennenkaikkea kiellon perustelemisella. Johdonmukaisesti palkitsemalla hyvästä käytöksestä (ei tavaralla, ei karkilla, vaan puheella: Olipas mukava kun käyttäydyit kauniisti kylässä tms) ja sillä, että huonosta käytöksestä EI palkita.
Meillä on kolme lasta, jotka joskus ovat vilkkaita, mutta uskovat hyvin puhetta ja ovat kohteliaita ja osaavat ottaa toiset huomioon. Päiväkodilla ovat ihan ihmeissään, kun lapsi toivottaa: Hyvää huomenta Pirkko, mukavaa työpäivää äiti ja hauskaa viikonloppua Katja tms. Siis ihan perusasioita, mut ilmeisesti monilta on hukassa. :(
[/quote]Painajaislapsiani tuollaiset pienet aikuiset. Tykkään itse, kun lapset ovat pienesti huonokäytöksisiä. Minua ei häiritse riehuvat lapset kaupassa tms. Hyvää huomenta Pirkko! jaiks :(
[/quote]
Olen muuten saanut kuulla, että meidän lapset on "raukkiksia" jotka ei oo nähnyt tosielämää, kun ne kiittää ruokapöydästä noustessaan eivätkä tappele keskenään.
Mut siitä huolimatta en vaihtaisi noita kohteliaita lapsia haistatteleviin vöyhkääjiin, vaikka niillä kuinka olis "vahva luonne". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:19"]
Olemalla lapsen elämässä mukana siten, että huonoon käytökseen puututaan, asoita jaksetaan toistaa ja selittää mutta silti osataan olla jämäköitä ja vaativia tiettyjen asioiden suhteen. Minusta aikuisella pitää olla myös auktoriteettia jotta lapsi oikeasti tajuaa, että kun jotain sanotaan niin asia sitten on niin. Kiitosta annetaan kun on aihetta tietysti ja lasta kannustetaan. Asioista keskustelemalla pääsee jo pitkälle, lapselle pitää perustella asioita iälle sopivaan malliin. Näillä keinoin on saatu mukavia ja hyväkäytöksisiä lapsia kasvatettua jo kolme: poikapuoli 19v ja pojat 11v ja 10v. Ei ole kotona tarvinnut kuulla kiroilua tai haistattelua ja osaavat jutella ihmisten kanssa.
[/quote]
Aijuu, pitää vielä kommentoida, että kaikesta kasvatuksesta huolimatta pitä muistaa se, että lapset eivät ole miniaikuisia ja jokainen lapsi kiukuttelee ja venkoilee taatusti joskus ja se on ihan normaalia. Aikuisen vaan pitäisi jaksaa olla kärsivällinen ja kerta toisensa perään muistuttaa asioista. Ja aikuisellakin voi pinna palaa mutta sekin asia on sitten lasten kanssa selvitettävissä ja kerrottavissa mikä otti päähän. MInusta maalaiskärjellä pääsee pitkälle :O)
[/quote]
Totta kai, sehän on elämää.
Mut tosiaan tärkeintä on kasvattaa lapsista empaattisia, jotta ne ymmärtävät, miltä toisesta tuntuu. Se tekee riittävän hyvän käytöksen ihan automaattisesti. Mua ei vois vähempää kiinnostaa, osaako lapset sitten pitää leivoshaarukkaa oikein, kunhan ovat ihmisille ystävällisiä ja rehellisiä.
Olemalla läsnä lapsen elämässä, olemalla oikeasti kiinnostuneita heidän tekemisistään. Puuttumalla huonoon käyttäytymiseen heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ihan vain asiallisesti käskemällä, ei huutamalla. Rakasta, kunnioita ja käske kauniisti niin tuloksena on fiksuja lapsia.
T. Neljän hyvätapaisen äiti
Omalla esimerkillä ja "vaatimalla" hyvää käytöstä pienestä pitäen, esim. ruoka syödään pöydässä ja siellä ei pelleillä, lueta tai katsota telkkaria. Viljelemällä ahkerasti kiitos, anteeksi ja ole hyvä -sanoja. Ei anneta lasten keskeyttää - eikä itse puhuta päälle. Ja sitten on oleellista, että lapsilla on välillä (usein) tylsää, eli saavat itse keksiä leikkinsä ja leikkiä keskenään, ilman että aikuiset kertovat, mitä nyt tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kiitos-sana on tärkeä. Liian usein näkee ravintolassa kun tarjoilija tuo ruoat pöytään vanhemmista lähtien ei kiitetä. Mielestäni hyviin tapoihin kuuluu kiittää.
Lapset oppivat esimerkistä ei sanomalla. Minusta on aika jännä juttu, että toisena päivänä joillakin lapsilla on täyshulina päällä, mutta taas toisinaan samaiset lapset käyttäytyvät oikein esimerkillisesti. Että kai se on lapsilla vähän sama juttu, kun meillä aikuisilla että välillä on parempia päiviä ja välillä vähän huonompia.
Huomaamalla myös sen hyvän käytösken ja muistaa, että kaikki ei ole huonoa käytöstä, vaikka kaikki ei aina mene oppikirjojen mukaan.
Voin käsi sydämellä sanoa, että mun 8-vuotias poikani saa kiitosta hyvästä käytöksestään ihan missä tahansa liikkuukin. Olemme asuneet kahden siitä saakka kun hän oli 3, joten aika suuren kunnian otan toki mielelläni itselleni ;) mutta ehkä jotain tekemistä on hänen perusluonteellakin. Hän on aidosti hyväsydäminen ja kiltti, huolehtii itseään pienemmistä, rakastaa eläimiä - mutta ei hän mikään yli-ihminen ole. Riehuu, pöllöilee, mekkaloi, kiipeilee, ei tottele jokaista käskyä to-si-aan-kaan, eli lie ihan tavallinen villikko kuitenkin.
Meillä on kuitenkin toiminut järjestelmällinen kasvatus parhaiten, mikä taas lienee osin koirankasvatusharrastukseni perua. Kun jotain vaaditaan, niin se viedään loppuun saakka. Kun joku on kiellettyä, niin se on ehdottoman kiellettyä. Kun joku on ei-toivottavaa, siitä torutaan, mutta se on selkesti eri asia kuin ehdottoman kielletty. Näin ehdottoman kielletyn merkitys on selkiintynyt (tavaroiden heittely kylässä on ehdottoman kiellettyä, keksien kahmiminen ei-toivottavaa...).
Olen rohkaissut poikaa vastaamaan kun kysytään, tervehtimään ja kiittämään sekä tekemään tämän silmiin katsoen, alta kulmain huikattu hiljainen kiitos on melkein yhtä tyhjän kanssa. Niin paljon ei saa/voi ujostuttaa (ei ole perusluonteeltaan mikään erityisen ujo, joten olen katsonut että voin vaatia tätä, en tietysti umpiujoa lähtisi painostamaan), ettei voi reippaasti vastata aikuisten kysymyksiin ("oliko kiva päivä Lintsillä, oletko nälkäinen, mitä olet tehnyt kesälomalla" jne.). Olen ikätason mukaisesti perustellut hänelle miksi tietynlaista käytöstä vaaditaan, nyt voin jo selittää, että jutustelua vaan kuuluu harrastaa ihmisten kanssa tai ainakin aikuiset ihmiset haluavat harrastaa sitä lasten kanssa, eikä sitä opi kuin tekemällä. Joskus puhutaan perusdiipadaapaa ihan huviksemme, kuin olisimme toisillemme vieraita ihmisiä hississä. :D
Aikuisten osaa antaa keskustella ihan siitä syystä, että kun on tullut keskeyttämään, olen sanonut että odotatko hetken, aikuiset puhuvat nyt asian loppuun, sitten kuuntelen. Nyt tulee vierelle, tavallaan "pyytää" puheenvuoron ja tietää, että kunhan lause on lopussa, niin keskityn sitten hänen asiaansa.
Olen puolestani kiittänyt häntä hyvästä käytöksestä, totta kai käytössä on ihan perus uhkailut, lahjonnat ja kiristykset kuin muillakin keskivertovanhemmilla, mutta mieluiten tsemppaan häntä palkitsemalla.
^ Toki olenkin vain yhden lapsen vanhempi, joten mistäpä minä mitään tiedän... :D
up