Lue keskustelun säännöt.
Eksän nyksä vie itsetunnon
01.08.2013 |
Jälleen huonosti nukutun yön jälkeen haen teiltä av-palstalaiset henkistä tukea! Minulla on naurettavan kuuloinen ongelma. Entisen avomieheni nykyinen nainen nakertaa itsetuntoani pahemman kerran, ja tekee sen oleman niin helvetin täydellinen.
Nainen on kaikkea, mitä minä haluaisin olla. Kaunis kasvoiltaan, terveellisen hoikka, urheilullinen, muttei liian. Kotona hän on oikea emäntä, leipoo kaikki talouden leivätkin itse ja aina kokkaa itse miehelleen. Hän on arvostetussa työssä muttei kuitenkaan sellaisessa, joka veisi häneltä kohtuuttoman paljon aikaa.
Kaikista pahinta tässä naisessa on, että hän on niin käsittämättömän ystävällinen. Minuakin kohtaan aina käyttäytynyt kuten enkeli, vaikka ensimmäiset kuukaudet olin häntä kohtaan aivan järkyttävä. Enkä tarkoita tekopirteää ja tekoystävällistä, vaan hän oikeasti tuntuu olevan todella avoin, välittävä, käsittämättömän ystävällinen ja myös hauska.
Tämä kaikki on saanut minut masentumaan. Ero avomiehestäni oli muutenkin vaikea, koska koin ja koen edelleen että hän on elämäni rakkaus ja se minulle oikea mies. Ero oli hänen aloitteestaan, ja nyt kun hän on löytänyt rinnalleen naisen, jollainen itsekin haluaisin olla... se vain syö minua niin paljon, että olen harkinnut muuttoa toiseen kaupunkiin ettei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä! Myös miehen kaveripiirissä naista ihannoidaan, miehet tuntuvat olevan suorastaan kateellisia tästä täydellisestä, muttei ahdistavan täydellisestä uudesta vaimokkeesta. Minä olisin aina halunnut olla se, jonka perään he katsovat ja miettivät että millä lihaksilla Pertti (nimi muutettu) tuon pakkauksen sai itselleen.
Rakkaat av-palstalaiset, antakaa minulle jotain hyviä neuvoja, miten pääsen tilanteesta yli? Minulla on niin nujerrettu olo etten jaksaisi tehdä töitä tai edes käydä missään, mietin vain kotona miksi olen luuseri ja miksi en voinut olla sellainen, mitä unelmieni mies halusi.
Kommentit (59)
Ap vielä. Tämä viesti kiteyttää aika hyvin tuntemukseni. Elämäni rakkaus löytää naisen, joka on hyvä juuri niillä aloilla millä itse haluaisin olla, ja vaikka tiedän että minullakin on omat vahvuuteni, on ero "siitä oikeasta" (niin luulin) musertava.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:09"]
Jos minulle tulisi ero miehestäni ja hän löytäisi naisen, joka loistaa juuri niillä alueilla, missä itselläni olisi puutteita, niin totta mooses mun kävisi kateeksi. Ja miettisin, että jos olisin juuri noilla alueilla ollut hyvä, niin olisiko mies yhä mun kanssa. Todennäköisesti turhaa miettiä, ero on monen asian summa.
Mutta totuus on, että mulla on ihan toiset vahvuudet ja käytän aikani johonkin muuhun (jonkun muun mielestä kadehdittavaan) asiaan. Ja niiden piirteiden takia se oma kulta on alunperin muhun rakastunut.
Ap, minusta kuulostaa, että sinun olisi hyvä päästä entisestä yli ja päästä kiinni omaan elämään. Löytää se vanha tuttu oma itsesi - joka taitaa olla vallan ihana (eksälläsi kun vaikuttaa olevan hyvä maku naisten suhteen).
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää on vähän aiheen vierestä mutta:
keskustelu osoittaa hyvin av-palstan karmeimman puolen. heti ollaan ap lynkkaamassa. vedetään johtopäätöksiä hänen elämäntilanteestaan yhden avauksen perusteella. masentunut, luuseri jne jen.
tämän takia en enää itse kysy täältä koskaan neuvoja, pelkkää paskaa tulee niskaan
Tuskin kukaan mies ketään naista (nykyaikana) ottaa pullaleipomistaitojen perusteella. Eikö se ole ihan klisee, että miehellä on taitava talousihminen vaimona, sujuu ruuanlaitto, leipominen, ompelu, kasvien ja lasten kasvatus, koti kiiltelee puhtauttaan, piha on kukkatarha. Ja mitä tekee mies? Menee ja ottaa jonkun typykän, joka ei osaa edes vettä keittää ja jättää perheensä.
Niin että ap todella olet vähän 50-lukulainen, jos ajattelit jääväsi "toiseksi" tuollaisten taloustaitojen takia.
Ja se, että haluat olla jotain... no mikset ole? Hyvä nainen, älä haaveile, vaan osta muutama hyvä keittokirja ja/tai käy muutama kurssi ja ala harrastaa ruuanlaittoa. Se on mielenkiintoinen harrastus, muttei mitään kvanttitiedettä.
Liikuntaa kannattaa harrastaa ihan oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, ei ollakseen jotain erityistä ja täydellistä.
Älä haaveile ja haikaile, vaan toimi. Ota elämäsi ohjat käsiisi. TSEMPPIÄ jännittävään matkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ole realisti. Täydellsiä ihmisiä ei ole. Minä en ole vielä tavannut miesystäväni exää, mutta olen jo päättänyt, miten aion olla hänen seurassaan. Yritän olla ystävällinen, mukava, yhteistyöhaluinen, hauska jne. Oikeasti olen välillä kiva ja välillä kauhea. Mutta eihän se miehen exälle näy, ei hän voi tietää kaikista ongelmistani, taustoistani yms. Tarkoitus on vain se, että en ainakaan mokaa hänen silmissään. Ja että hän luottaa minuun, kun olen jatkossa hänen lastensakin kanssa tekemisissä, että osaan käyttäytyä aikuismaisesti.
Olet varmasti ihana ihminen ja osaat käsitellä tunteitasi. Anna itsellesi aikaa, aikaa, aikaa. Selviät erosta, kun et kiirehdi. Niin minäkin selvisin. Kaikkea hyvää sinulle!
Miksi sä pyörit niissä teidän vanhoissa piireissä kiduttamassa itseäsi? Ota vähän etäisyyttä. Etsi uutta seuraa. Mene lavatansseihin, siellä on aina seuraa.
Älä leiki, että kaikki jatkuu kuten ennenkin (kaverisuhteet ja yhteiset tekemiset), kun ei ne jatku. Asiat on nyt toisin joka tapauksessa, joten voit hyvin tehdä uudistuksia muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko ap on henkisesti kypsä eksä (niin kypsä ihmisenä että pystyy itselleen myöntämään tunteensa ja ajatuksensa ja tappionsa) tai sitten hän on jossakin asetelmassa nyksä joka haaveilee siitä että eksä (tai ehkä tuleva eksä) ajattelisi hänestä murtuneena noin.
Tiedä häntä.
Ap tässä. Meillä on siis samat kaveripiirit. Tuntuisi oudolta jättäytyä porukan yhteisistä menoista pois sillä verukkeella, että törmäisin niissä eksääni ja hänen nykyiseensä! Olemme siis olleet kavereita samassa kaveriporukassa ennenkuin aloimme seurustella, joten piirit ovat siis kirjaimellisesti yhteiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, elämä kuitenkin kulkee kulkujaan ja menee eteenpäin, meillä kaikilla, ja kaveripiirin muovautuminen kuuluu myös siihen kehitykseen samoin kuin käärme luo nahkaansa. Sinun ei tarvitse jättää kaveripiiriäsi dramaattisesti, mutta entä jos harkitsisit kuitenkin muuttoa toiselle paikkakunnalle? Tuollaiset yhteiset piirit sun muut voivat pysäyttää kuitenkin kehityksesi, kuten erään ystäväni kohdalla sain pahoitellen todeta. Sinulle voisi olla jotain muuta mielenkiintoista, myös miesrintamalla, varattuna jossain, kunhan lähdet sitä tavoittelemaan laajentamalla horisonttiasi. Samalla ex nyxineen muuttuu aina vain pienemmäksi asiaksi. Ja sinusta tulee kiehtova ja mielenkiintoinen ihminen, kun vierailet entisellä paikkakunnalla kaveriesi luona menneisyyteen haikeilevan sijasta.
Mitä te pyöritte nyksienne eksien häissä yms fiilistelemässä ja samoissa porukoissa? En ole ikinä jäänyt katselemaan eksieni uutta elämää. Joko ei ole kiinnostanut tai olisi sattunut liikaa. Turha jäädä tuleen makaamaan. KAi niitä entisiä ystäviä voi tavata vaikka kahvilla, jos haluaa. Pakkoko on tunkea joihinkin bileisiin joissa eksä pyörii uuden onnensa kanssa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti mitä tekisit jos saisit tietää että sulla on 5vuotta elinaikaa.. think positive! tai sitten alat käyttämään huumeita jotka lamaa tunteet jos et tajua kuinka onnekas olet, kun olet saanut elää kenties hyvän lapsuuden ja sulla on ruokaa ja koti ja terveys (ehkä) Kun taas miljoonia lapsia kuolee koko ajan nälkään ja vielä useemmalla ei oo lämmintä paikkaa yöksi tai kotia ollenkaan. Tai voi olla että vanhemmat hakkaa, tai raiskaa.. mieti sitten omaa elämääsi taas.
jos et millään pääse yli niin kokeile ensin meditaatiota ja vaikka sen jälkeen tajuntaa laajentavia substansseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo ajatus muutosta toiselle paikkakunnalle ei ole ollenkaan hullumpi. Oikeastaan tosi hyvä ajatus! Pääsisit uudessa ympäristössä uuteen alkuun, pääsisit entisestä eroon ja elämäsi saisi uuden suunnan.
Miksi sinä tiedät noin paljon tuosta naisesta ja siitä, mitä ex-miehesi kaveritkin hänestä ajattelevat?
No, noin kai siinä käy, jos on pakko eron jälkeen kaveerata kaikkien kanssa. Toisaalta voisi kuvitella, että ihminen, joka pysyy eron jälkeen hyvissä väleissä exän kanssa (ja kulkee yhä samoissa kaveripiireissä), olisi myös tarpeeksi vahva kestämään sen, että exä löytää uuden, ihanan kumppanin.
Jonkinlaista idiotismia on toki ilmassa, jos miehen kaverit kehuvat sinulle uutta naista. Eivätkö he ymmärrä miltä sinusta tuntuu? Vai etkö ole milloinkaan pystynyt sanomaan ääneen, että ero oli sinulle vaikea pala, ja toivoisit ettei miehen nyksästä puhuta? Onhan sinulla oikeus tuo sanoa ja oikeus odottaa, että ihmiset sitä kunnioittavat.
Mutta jos vain teeskentelet koko ajan, että jee tässä ollaan ihanaa suurperhettä kaikki ja jutut miehen uudesta elämästä eivät haittaa, niin saat mitä tilaat.
No miksi et ole tuollainen? Kyse on siitä, mitä itse päätät olla.
Mikä estää sinua parantelemasta itseäsi? Olisiko sitten tilanne, ettet olisi kelvannut kenellekään omana itsenäsi, koska olet joutunut muuttumaan? Ainoa, joka pystyy tilanteeseen vaikuttamaan, olet sinä itse.
En tiedä eksän nyksän menneisyyttä, mutta se on varmaan muokannut häntä. Sinä voit muokata itseäsi ihan tästä päivästä eteenpäin. Mutta jos vaan jatkat vertailua ja päätät olla huonompi, niin onhan sekin valinta.
Älä jahtaa haavekuvaa jostain Täydellisestä Olennosta, joka haluaisit olla, koska tuo kuulostaa joltain amerikkalaiselta unelmalta 50-luvulta. Kaunis hoidettu nainen, jonka hoikalla uumalla on essu ja joka leipoo tuoksuvia leipiä ja laittaa maittavia aterioita... eihän siinä mitään, mutta pitää nyt tuollaista ihanteenaan...hmmm. Elämme vuotta 2013. Entäpä jos yrittäisit löytää itsesi ja sanoa KYLLÄ itsellesi ja omalle persoonallesi? Voit toki aloittaa liikuntaharrastuksen, se tekee hyvää mielellesi, ulkonäöllesi ja itsetunnollesi, mutta yritä olla itsellesi lempeä. Älä piiskaa itseäsi ja moiti, kun et ole omasta mielestäsi tarpeeksi hyvä. Minä alkaisin katsella työpaikkoja toiselta paikkakunnalta, koska kaiken kaikkiaan uusi alku jossain muualla voisi olla oikein hyvä asia sinulle muutenkin, riuhtaisu vapaaksi monenlaisista kahleista.
Kirjoitat hyvin, joten sinulla on ainakin yksi etu puolellasi. :) Eksä on eksä. Löydät vielä miehen, joka on sopiva juuri sinulle.
Ap tässä. Kiitos taas muutamista rohkaisevista kommenteista! Haukut jätän omaan arvoonsa, mutta muutama juttu joita kysyttiin:
Erosta ei siis ole kuin puoli vuotta, ja kyllä, voin myöntää etten ole siitä päässyt yli. Minulla on ollut muutamia vakavampia suhteita aiemminkin, niissä olin itse suhteen päättäjä ja päässyt suht nopeasti yli, mutta tämän miehen kohdalla ei jotenkin tajuntaani iskostu, ettemme enää koskaan tule olemaan yhdessä. Olin suunnitellut jo tulevaisuuteni valmiiksi hänen kanssaan.
Toisekseen, en näe itseäni mitenkään huono-itsetuntoisena reppanana. Yleensä en kadehdi toisia, siis kavereitani tai työkavereitani, omasta mielestäni olen mukava ja sosiaalinen ihminen ja varsin tasapainoinen - mutta nyt eron jälkeen itsetuntoni on luhistunut jotenkin kokonaan. On vaan käsittämättömän raskas ajatus, että mies jota rakastan eniten, rakastaakin jotain muuta enemmän kuin minua. Eikai se ole ihmekään, että se musertaa ainakin väliaikaisesti itsetunnon?