Lue keskustelun säännöt.
Eksän nyksä vie itsetunnon
01.08.2013 |
Jälleen huonosti nukutun yön jälkeen haen teiltä av-palstalaiset henkistä tukea! Minulla on naurettavan kuuloinen ongelma. Entisen avomieheni nykyinen nainen nakertaa itsetuntoani pahemman kerran, ja tekee sen oleman niin helvetin täydellinen.
Nainen on kaikkea, mitä minä haluaisin olla. Kaunis kasvoiltaan, terveellisen hoikka, urheilullinen, muttei liian. Kotona hän on oikea emäntä, leipoo kaikki talouden leivätkin itse ja aina kokkaa itse miehelleen. Hän on arvostetussa työssä muttei kuitenkaan sellaisessa, joka veisi häneltä kohtuuttoman paljon aikaa.
Kaikista pahinta tässä naisessa on, että hän on niin käsittämättömän ystävällinen. Minuakin kohtaan aina käyttäytynyt kuten enkeli, vaikka ensimmäiset kuukaudet olin häntä kohtaan aivan järkyttävä. Enkä tarkoita tekopirteää ja tekoystävällistä, vaan hän oikeasti tuntuu olevan todella avoin, välittävä, käsittämättömän ystävällinen ja myös hauska.
Tämä kaikki on saanut minut masentumaan. Ero avomiehestäni oli muutenkin vaikea, koska koin ja koen edelleen että hän on elämäni rakkaus ja se minulle oikea mies. Ero oli hänen aloitteestaan, ja nyt kun hän on löytänyt rinnalleen naisen, jollainen itsekin haluaisin olla... se vain syö minua niin paljon, että olen harkinnut muuttoa toiseen kaupunkiin ettei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä! Myös miehen kaveripiirissä naista ihannoidaan, miehet tuntuvat olevan suorastaan kateellisia tästä täydellisestä, muttei ahdistavan täydellisestä uudesta vaimokkeesta. Minä olisin aina halunnut olla se, jonka perään he katsovat ja miettivät että millä lihaksilla Pertti (nimi muutettu) tuon pakkauksen sai itselleen.
Rakkaat av-palstalaiset, antakaa minulle jotain hyviä neuvoja, miten pääsen tilanteesta yli? Minulla on niin nujerrettu olo etten jaksaisi tehdä töitä tai edes käydä missään, mietin vain kotona miksi olen luuseri ja miksi en voinut olla sellainen, mitä unelmieni mies halusi.
Kommentit (59)
Jösses mikä reppana olet! Hoida ongelmasi kuntoon ja ala sitten vasta etsiä parisuhdetta. Ehkä laihdutuskaan ei olisi haitaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti jääkö ihmiset noin kiinni johonkin eksään?! Ja vuosiksi vielä! Aika surullista oikeasti. Kuulostaa siltä, että erostanne on aikaa jos nyksä on jo ns. kotirouvana eksällä, eli asuvat yhdessä.. Mies on selvästi jo tehnyt valintansa ja sinä edelleen ripustaudut ja odotat ihmettä, että mies palaisi luoksesi? Tilanteesi kuulostaa siltä, että tarvitset ammattiapua itsetunto-ongelmiisi sekä mahdolliseen masennukseesi. Tuskinpa se muutto mitään auttaa jos kaveripiiri pysyy samana.
Ap vaikuttaa tekstin perusteella niin paljon toimittajalta Porvoosta, etten viitsi alkaa neuvoa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 10:31"]
Tuskinpa ap:n huono itsetunto tai luuserius on syntynyt vasta eksän nyksän myötä vaan on ilmennyt jo aiemmin, tavalla tai toisella. Ehkä siinä ainakin osaksi syy siihen, että mies lähti? Kamalaa, kun elämä soljuu ohi vain muita seuratessa ja kadehtiessa. Hanki apua ongelmaasi.
[/quote] Ap kuvasi tunnetilaansa, mutta ei selostanut tyypillistä päiväohjelmaansa, kuvannut työtään, harrastuksiaan tai muita ihmissuhteitaan. Ei ole mitään perustetta olettaa, että hänellä "elämä soljuu ohi vain muita seuratessa ja kadehtiessa". Tähän asti kerrotun perusteella ainakaan.
Ehkäpä ap:n kirjoituksesta selviää samalla miksi on nykyisin eksä. Jos jatkuvasti kadehtii toisia ja haluaa olla jonkin toisenlainen eikä osaa rakastaa itseään sellaisena kuin on ja iloita siitä mitä itsellään on ei silloin voi rakastaa toistakaan niin että aidosti tekisi toisen onnelliseksi :)
Nimim. Miehen vienyt se parempi nainen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi - halaus ap! Ymmärrän hyvin tunteesi.
Tulee mieleen, että olet erosta vielä masentunut. Olisiko se mahdollista, mieti yleistä jaksamistasi ja sitä, ilahdutko asioista, jotka aiemmin sinua ilahduttivat? Jos tuntuu, että muutenkin vointisi on lamassa, mene ihmeessä lääkäriin ja hae apua. Masennus on sairaus, johon on hoitoja.
Kyse ei siten välttämättä ole vain siitä nyksästä tai edes itsetunnostasi.
Jos kuitenkin tuntuu, että muuten et ole allapäin, minäkin kannustan sinua räväkkään irtiottoon elämäsi kanssa. Älä jumitu kadehtimaan nyksää ja haikailemaan mennyttä elämääsi - etsi ihan uusi elämä. Muuta paikkakuntaa ja työpaikkaa, se piristää.
Kannattaa myös muistaa, että a) miehelläsi lienee hyvä naismaku, kun on nyksänkin osannut bongata ja b) sen vuoksi sinäkään tuskin olet mikään onneton tapaus, kun sama mies aiemmin rakasti sinua.
Monet asiat, joiden koet olevan itselläsi nyt huonommin kuin nyksällä ovat varmasti sellaisia, että niille voit tehdä jotain kohennusta. Ja joka tapauksessa sinussa ON varmasti puolia, jotka ovat paremmin kuin nyksällä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä kukaan ole täysin luuseri.
Joka tapauksessa perusasia olisi kyetä olemaan tyytyväinen omaan elämäänsä ja keskittymään siihen, ei vertailemaan itseään muihin. Jos tuntuu, että et siihen nyt kykene, kannattaa miettiä, miksi et ja olisiko taustalla jotain laajempaa ongelmaa kuten masennus.
Tsemppiä! Itseanalyysin kykyä ja rehellisyyttä sinulla ainakin on todella paljon, sen verran älykkäästi osasit analysoida tuntemuksiasi aloituksessasi.
Ehotan seuraavaa ohjelmaa:
1. Älä ajattele tätä kaksikkoa enää ainakaan kadehtimismielessä OLLENKAAN. Älä anna tunteiden viedä. Keskity näiden lahden ihmisen kohdalla vain asioihin, joilla on oman elämäsi kannalta merkitystä ja pidä nekin minimissä. Et kuulu heidän elämäänsä, heillä on oma elämänsä. PAKOTA ajatuksesi muualle. Keksi itsellesi jokin KORVIKEAJATUS / TOIMINTA johon siirryt aina, kun kateus ja vatvominen tunkevat mieleesi. Sen korvikkeen pitää olla tyyppiä: juo lasi vettä, syö omena, käy kävely/juoksulenkillä, lue kirjaa, opiskele, jotain joka tuottaa sinulle pidemmälläkin aikavälillä vain hyvää ei siis mitään namusia yms. Näin pääset elämässä eteenpäin, etkä takerru johonkin joka vain on upottavaa suota.
2. Ryhdy järjestelmällisesti ja aktiivisesti RAKENTAMAAN (rakentaminen on raskasta, mutta muuten ei synny mitään) omaa elämääsi. Ensin unelmoi, mitä haluaisit (ei mahdottomuuksia kuten että olisit tuo nainen), sitten aseta itselesi päämääriä ja välitavoitteita ja lopuksi suunnittele kuinka toteutat tavoitteesi. Palkitse itseäsi. Nauti uusista jutuista elämässäsi.
3. Hyväksy, että sinä olet sinä ja nämä ikävät tapahtumat kuuluvat elämääsi. Kirjota tai kerro niistä läheisillesi. Ne ovat osa sinun elämäsi tarinaa ja tapahtumia, joista tulet selviämään lopulta ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulle tulisi ero miehestäni ja hän löytäisi naisen, joka loistaa juuri niillä alueilla, missä itselläni olisi puutteita, niin totta mooses mun kävisi kateeksi. Ja miettisin, että jos olisin juuri noilla alueilla ollut hyvä, niin olisiko mies yhä mun kanssa. Todennäköisesti turhaa miettiä, ero on monen asian summa.
Mutta totuus on, että mulla on ihan toiset vahvuudet ja käytän aikani johonkin muuhun (jonkun muun mielestä kadehdittavaan) asiaan. Ja niiden piirteiden takia se oma kulta on alunperin muhun rakastunut.
Ap, minusta kuulostaa, että sinun olisi hyvä päästä entisestä yli ja päästä kiinni omaan elämään. Löytää se vanha tuttu oma itsesi - joka taitaa olla vallan ihana (eksälläsi kun vaikuttaa olevan hyvä maku naisten suhteen).
Ap, onko tämä asia nyt sinun pääasiallinen elämänsisältösi? Nimittäin niin sinua täällä nyt monet tulkitsevat. Epäillään masennusta, ja että et lainkaan keskity omaan elämääsi. Kaikki tämä vain siksi, että kirjoitit av-palstalle yhdestä elämääsi kuuluvasta tuntemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on siis ihan tavallinen nainen nyt vaimona. Olet vain kateellinen jostain muusta syystä. Jäikö ero jotenkin kaivelemaan? Miksi pyörit vielä samoissa ympyröissä miehen kavereiden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:10"]
Ap, onko tämä asia nyt sinun pääasiallinen elämänsisältösi? Nimittäin niin sinua täällä nyt monet tulkitsevat. Epäillään masennusta, ja että et lainkaan keskity omaan elämääsi. Kaikki tämä vain siksi, että kirjoitit av-palstalle yhdestä elämääsi kuuluvasta tuntemuksesta.
[/quote]
Hei, nyt vähän ylitulkitset.
Ap itse sanoo masentuneensa ja ettei meinaa jaksaa käydä töissä eikä jaksa harrastaa mitään. Lisäksi kertoo, että ero oli hänelle järkytys.
Kyllä siinä vähän väistämättä tulee mieleen, että taustalla voi olla masennus laajemminkin, eikä pelkästään kateus nyksälle.
Ainakin sitä kannattaa hänen itsensä vakavasti miettiä, ettei jää mahdollinen sairaus hoitamatta, ikään kuin piiloon sen kateuden taakse.
-36-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, läpinäkyvää. Olet itse se "nyksä" joskin kaukana täydellisestä. Säälittävää mitä kaikkea se huono itsetunto teettää. Pitää täällä luoda itsestään jotain haavekuvaa muka kateellisen eksän suulla. Relaa, ei sun tarvitse olla noin täydellinen vaikka se miehesi entinen ehkä onkin. Noloa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:38"]
Hah, läpinäkyvää. Olet itse se "nyksä" joskin kaukana täydellisestä. Säälittävää mitä kaikkea se huono itsetunto teettää. Pitää täällä luoda itsestään jotain haavekuvaa muka kateellisen eksän suulla. Relaa, ei sun tarvitse olla noin täydellinen vaikka se miehesi entinen ehkä onkin. Noloa.
[/quote]
Jaa-a. Voi olla, mutta voi olla olemattakin. Kyllä kateus on hyvinkin yleinen tunne jätetyillä eronneilla. Tuleeko se sinulle uutisena? Harva vain on niin rehellinen ja itseanalyysiin kykenevä, että sanoo sen ääneen.
-36-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus!
Minä luulen, että olen kerran ollut hieman vastaavassa tilanteessa sen uuden kumppanin roolissa. En tosin ole kodinhengetärtyyppiä, mutta kyseisen tapauksen ex-kumppani ei myöskään ihaile sen tyyppisiä naisia. Heidän erostaan oli jo pari vuotta aikaa kun tapasin mieheni, mutta tämä entinen ei ilmeisesti ollut silti päässyt vielä erosta yli. Hän ei tosin koskaan näkyvästi käyttäytynyt rumasti minua kohtaan, mutta miehelleni hän oli kahden kesken kommentoinut hyvin purevasti muutamia asioita ja oli jokseenkin avoimesti katkeran oloinen.
Olen pohtinut tuota tilannetta jonkin verran. Tämä nainen nimittäin ei ollut onnellinen mieheni kanssa, vaikka näkikin jostain syystä miehen unelmiensa täyttymyksenä. Hän masentui suhteen aikana ja koki huonommuuden/riittämättömyyden tunteita, eikä suhde ollut terveellä tavalla tasapainoinen. Syytä tähän oli varmasti sekä mieheni että tämän naisen käytöksessä ja persoonallisuudessa. Toivoin, että nainen löytäisi vielä sellaisen miehen, joka hänelle oikeasti sopii, koska uskoin hänen sitten ymmärtävän ettei olisi tullut minun mieheni kanssa lopulta kuitenkaan onnelliseksi. Ja eräänä päivänä näin kävikin!
Nyt tämä nainen on naimisissa uuden miehensä kanssa ja heillä on jo lapsikin. Ovat silminnähden onnellisia ja rakastavat toisiaan. Heidän häänsä olivat yksi ihanimmista juhlista joissa olen ollut vieraana; pari kun oli säteilevän onnellinen ja aidosti rakastunut. En ole tietenkään viitsinyt suoraan kysyä naiselta asiasta, mutta uskon ettei hän enää haaveile minun miehestäni vaan on huomannut kuinka paljon ihanampaa elämä on itselle sopivan kumppanin kanssa.
Tsemppiä sinulle, ap! Toivottavasti sinunkin tarinasi päättyy samaan tapaan kuin tämän mieheni exän.
Mitä väliä jollain exillä saati niiden nyxillä?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:10"]
Ap, onko tämä asia nyt sinun pääasiallinen elämänsisältösi? Nimittäin niin sinua täällä nyt monet tulkitsevat. Epäillään masennusta, ja että et lainkaan keskity omaan elämääsi. Kaikki tämä vain siksi, että kirjoitit av-palstalle yhdestä elämääsi kuuluvasta tuntemuksesta.
[/quote]
Ap:han sanoo aloituksessa heti ensiksi, että on JÄLLEEN viettänyt unettoman yön itkien tämän asian takia ja lopuksi vielä toteaa, ettei jaksaisi mitään, töitäkään.. Eli ei kyllä minusta ole ylitulkintaa jos olettaa ap:n olevan masentunut ja, että hänen elämänsä/ajatustensa pääasiallinen sisältö on eksä ja eksän nyksä...
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 12:02"]
Minä luulen, että olen kerran ollut hieman vastaavassa tilanteessa sen uuden kumppanin roolissa.
[/quote]
Ai niin, ja piti vielä kertoa että vaikka miehen eksä pitääkin minua ilmeisesti täydellisenä ihmisenä, niin olen kyllä hyvin kaukana siitä. Minulla on elämässäni monenlaisia ongelmia, ja olen myös itse kerran ollut tuossa "nyksälle" kateellisen jätetyn naisen roolissa (tosin kohtelin häntä kauniisti, mutta sisäisesti tunsin kuolevani).
Aika monetkin ihmiset tuntuvat kadehtivan minua, mutta se on ihan täysin perusteetonta ainakin minun kohdallani. Nimittäin jos he tietäisivät koko totuuden elämästäni, ja sen mitä kaikkea olen uhrannut saadakseni sen, mitä minulla on, kukaan ei enää kadehtisi. Itse kyllä olen elämääni tyytyväinen, ja olen tietoisesti rakentanut sen sellaiseksi kuin haluankin sen olevan. Mutta kukaan kahdehtijoistani ei kestäisi tällaista elämää, eikä heidän siksi kannattaisi kadehtia minua, vaan keskittyä tekemään omasta elämästään sellaista, jota vuorostaan he itse haluavat elää.
44
Jatkan vielä sen verran, että kerron tuosta omasta jätetyksi tulemisestani. Minäkin olin kerran suhteessa, joka tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Leijailin pilvilinnoissa saatuani unelmieni miehen pitkän piirittämisen jälkeen. Toisaalta koin myös huonommuutta, epävarmuutta ja riittämättömyyttä hänen kanssaan, mutta ajattelin sen johtuvan vain huonosta itsetunnostani, joka ajan myötä kyllä korjaantuisi - olihan mies mitä huomaavaisin ja kannustavin ihminen.
Mutta sitten mies rakastui toiseen ja jätti minut (ei siis pettänyt vaan jätti ensin). Tämä toinen oli juuri sellainen kuin itsekin olisin halunnut miehelleni olla. Siksi se tuntuikin niin kamalan pahalta. Menetin sen elämän, jota olin aina halunnut elää ja johon kuvittelin nyt päässeeni kiinni mieheni avulla. Asiasta oli erittäin vaikeaa päästä yli.
Mutta nyt on kulunut vuosia ja minulla on mies, jonka kanssa oikeasti haluan viettää loppuelämäni. Kun seuraan tuon entisen kumppanini elämää (hän on edelleen saman naisen kanssa), voin todeta että en kestäisi elää heidän tavallaan. Sellainen ei vain yksinkertaisesti ole minua varten. Kärsisin kuin häkkiin suljettu lintu, eikä sitä kärsimystä loputtomasti kompensoisi edes ihana mies.
Ihastuin aikanaan tuohon eksääni varmaankin siksi, että luulin haluavani sellaista elämää jota hänellä olisi ollut "tarjota". Mutta se oli vain harhaluulo. Oikeasti en missään nimessä voisi elää niin pitkiä aikoja. Se oli kyllä hauskaa sen muutaman kuukauden ajan, minkä se kesti, kun suhtauduin siihen eräänlaisena kokeiluna tai ulkomaanmatkana. Mutta sen maan kulttuuri on kuitenkin niin erilainen kuin omani, että en voisi siellä asua loppuelämääni. Jos olisi pakko, olisin onneton.
Onneksi minäkin tapasin lopulta sen oikean (tai yhden heistä, kyllä heitä sentään useampia lienee yhdelle ihmiselle).
44
Meillä oli vähän toi sama kuvio. Olen nyxä ja mielestäni ihan tavallinen sellainen mutta exän mielestä kaikessa paljon parempi kuin muut. Totta tuossa se että olen peruskaunis ja hoikka, minulla on hyvä tulot ja jalat maassa, osaan leipoa, laittaa ruokaa, tykkään kalastaa, tehdä käsitöitä, olla miehen mukana työmatkoilla. MUTTA eksän on vaikea ymmärtää että hänkin on omalla tavallaan täydellinen vaikka ei osaakkaan leipoa ja laittaa ruokaa tai vaikka ei osallistunut aikanaa perheen kodin laittoon tms. Hän on esimerkiksi hyvä äiti ja jaksaa touhuta jatkuvasti lapsien kanssa ja pitää heistä hyvän huolen. Hän on mukava fiksu ja aina hymyilevä.. ei minussa ole mitään kadehdittavaa.. vaikka kyllä minäkin joskus mietin että olisimpa tavannut mieheni ennen eksää..