Lue keskustelun säännöt.
Odotan malttamattomana, että pääsen kotirouvaksi! :)
15.08.2013 |
Osaksi lapsemme hankalien aamupäivä/iltapäivähoitojärjestelyiden vuoksi, miehen erittäin epäsäännöllisen työn sekä oman uuvuttavaksi kokemani työssäkäyntini vuoksi jään nyt sitten ensi keväänä kotirouvaksi. Ihanaa! :) Työssäkäynti ei ole oikein ikinä ollut minun juttuni, sillä stressaan helposti työasioita, en ole ikinä ollut kovin kunnianhimoinen, ja toisaalta viihdyn erittäin hyvin kotona, tykkään tehdä ruokaa ja siivota, tykkään panostaa kodin viihtyvyyteen ja arvostan perheen yhteistä aikaa ja rentoa ilmapiiriä kotona (mikään näistä ei ole oikein kunnolla voinut toteutua, kun olen töissä. Ei ole aikaa, ei ole jaksamista, päivät koen suureksi osaksi vain suorittamiseksi ja selviytymiseksi päivästä toiseen.)
En myöskään ole mikään materialisti, joten työssäkäydessä palkkakaan ei ole juuri motivoinut. En ostele kalliita vaatteita, en koe tarvetta kauneushoitoihin, en uusi sisustusta vuoden välein. En myöskään omaa mitään kalliita harrastuksia. Toki pidän ulkonäöstäni huolta ja panostan kodin siisteyteen, mutta ei se paljoa maksa, ellei halua.
Mies taas on huojentunut siitä, että kun jään kotirouvaksi, hän saa keskittyä paremmin töihinsä ja esim. yötöistä tultuaan nukkua kunnolla (ilman että tarvitsee huolehtia lapsesta, kun minä olen töissä). Mies on myös aina inhonnut kotitöitä, joten on varmaan helpottunut kun kotirouvuuden myötä en enää odota hänen osallistuvan niihin.
Minä haaveilen olevani kunnon kotirouva oikein vanhanaikaiseen tyyliin. Ajattelin että kaikki kotityöt hoidan miehen työaikana, ja kun mies sitten tulee kotiin, häntä vastassa on hyväntuulinen ja stressitön vaimo, joka on valmistanut hänelle (ja koko perheelle) kunnon päivällisen jälkiruokineen :) Haaveilen sellaisesta että katan päivällispöydän kauniiksi, pöytäliinat, servetit, kynttilöitä ja/tai kukkia, miellyttävää musiikkia taustalle.. kaikkea sellaista :)
Panostan sitten myös lapsen koulunkäynnin tukemiseen, saattelen hänet aamulla kouluun, otan vastaan kun tulee kotiin, kyselen koulukuulumisia aktiivisesti ja kuulustelen läksyjä ja autan kotitehtävissä, jos tarvis. Kannustan :)
Lisäksi tietysti jos ja kun päivisin minulle jää ylimääräistä aikaa, voisin aloittaa jonkun harrastuksen kansalaisopistossa, vaikkapa huonekalujen entisöintiä tai jotain.
Taloudellisesta puolesta sen verran, että jättäydyn siis ihan oikeasti kotirouvaksi, en aio ilmoittautua työttömäksi (eli nostaa työttömyysrahaa tms.). Mies on ihan tavallinen duunari, eli palkka ei ole hirveän suuri, mutta uskon että 3-henkinen perhe kyllä pärjää silläkin, kun viisaasti rahat käyttää. Asummekin halvasti (kerrostalossa, ei pk-seudulla) joten asumiskulutkaan eivät ole niin päätähuimaavat.
Mä niin odotan tätä tulevaa muutosta! Uskon, että se tulee olemaan koko perheelle hyväksi, kaikkien stressitaso varmasti laskee ja yhteistä aikaa tulee enemmän! :)
Kommentit (19)
olen ollut nyt 10 v kotirouva, päivääkään en pois vaihtais, välillä tiukkaa mutta vähälläki selvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko harkita aluksi vaikka vuorotteluvapaata, virkavapaata, hoitovapaata tms? Oletko varma työllistymismahdollisuuksistasi siinä vaiheessa kun lapsesi ei tarvitse enää aamu- ja iltapäivähoitoa? Taloudellinen riippuvuus puolisosta ei pitemmän päälle ole hyvä vaihtoehto.
voi, kadehdin kyllä. Jäisin itsekin ja taloudellisesti onnistuisikin, mutta kun ei uskalla, ja mies ei tykkäis :( Palasin töihin hoitovapaalta vuosi sitten ja tosi raskasta tämä on, motivaatioo eo oo ja työ on vaativaa, asiakkaat osin tosi hankalia.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 21:41"]
Voi minä haluaisin kans olla kotirouva, mutta ilman lapsia :)
[/quote]
No mun mielestä ap ei rupea kotirouvaksi vaan kotiäidiksi. Tai kotona olevaksi äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 21:01"]
Niin ja tärkeä juttu: minkälaisia järjestelyjä olette tehneet eläkesäästöiksesi ja muutenkin taloudelliseksi turvaksesi? Mieti vaikka tilanne, että vanhana mies joutuu laitoshoitoon ja hänen koko eläkkeensä menee sinne. Elätkö silloin pelkällä kansaneläkkeellä?
[/quote]
Ja olettehan naimisissa? Kun se perheen elättäjä kuolee, niin leskeneläkkeestä on kummasti apua ruokakaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi kotirouvana.
Lähdin täsmälleen samoin ajatuksin kuin sinäkin. Erona se, että muutimme ulkomaille.
Vuosi on ollut hyvä, mutta kyllä siihen on mahtunut myös yksinäisyyttä, tietynlaista riittämättömyyttä ja sellaista "elättinä" olemisen fiilistä, vaikka KOROSTAN että tämä on ihan oman pääni sisällä oleva ajatus, mies ei ole kertaakaan vihjaillut mitään tällaista ja pankkitilini saldo on aina ollut riittävä eikä tiettyjä ulkomailla elämiseen liittyviä luksusjuttuja, kuten vaikka hieronnat ja manikyyrit sekä "rouvalounaat" ole tarvinnut koskaan kahta kertaa miettiä. Joskun alakuloisina hetkinä kaukana kotoa nämä ajatukset vaan tulevat, ei sille voi mitään. Taipumus stressaamisen ei katoa kotirouvanakaan mihinkään, sitä vaan stressaa erilaisista asioista ja pakkohan se on myöntää, että toki myös pienemmistä jutuista.
Teen paljon vapaaehtoistyötä omien lastemme koululla sekä ympäröivän paikallisyhteisön parissa koulun organisoiman yhteistyön myötä ja toimin suomalaisten yhteisön hommissa.
Eläke on turvattu jo kauan ennen tätä otettuna eläkevakuutuksena ja tätä edeltäneenä äitiyslomia lukuunottamatta katkeamattomana yli 15 v työurana. Suunnitelmissa on kyllä palata työelämään Suomeen paluumme jälkeen, näkymät tosin ovat aika karseat. Ehkä nyt on hyvä tilaisuus ja syy vaihtaa ankara kaupallinen ura ihmisläheisempään hommaan. Sitä toivon ja odotan
Tsemppiä ap. Nauti, opettele nauttimaan! Älä suorita kotirouvuutta vaan anna virran viedä ja löydä se oma juttusi :)
Mulla on kotimies, joka tekee pahaa ruokaa ja jonka mielestä on ok jos on vähän sotkusta.
Vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouvailu on kivaa ja kannattaa jos siihen on mahdollisuus. Itse ryhdyin kotirouvaksi toisen lapsen synnyttyä. Jätin hyvän duunin ja luulin että olisin kaivannut haasteita ja oman palkkapussin, mutta itseasiassa kaipaan töihin vain syksyisin kun kaupat ovat pullollaan kivoja businesshenkisiä vaatteita.
Taloudellisesti tulemme mukavasti toimeen ja
En tosin erityisemmin pidä siivouksesta ja ruuanlaittokin kyllästyttää välillä mutta muuten viihdyn kotona mainiosti.
Minä jäin pois töistä toukokuussa. Koko lailla samoissa fiiliksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättäydyt työelämän ulkopuolelle, muutaman vuoden päästä miehesi jättää sinut kun olet tarpeeksi mammottunut ja olet tyhjän päällä.
Hienoa
Kolme viestiä ketjussa ja kaikki puolesta!
Eli siis, kuten yleensä, tässäkin asiassa pieni joukko pitää kovinta meteliä ja rummuttaa, etteivät naiset muka tahdo olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en tahtoisi olla pelkästään kotona. Kotimiehen kyllä kelpuuttaisin :) Äitini ja anoppini ovat molemmat jääneet akateemisista ammateistaan kotirouviksi lasten synnyttyä. Molemmat ovat nyt kuusissakymmenissä ja täytyy sanoa, että aika yksinäistä ja sisällötöntäkin se kotona roikkuminen on, kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa, mutta mies on vielä töissä. Pikkulapsiaikana kotiäitiys varmaan onkin ihan kivaa ja palkitsevaa. Mutta miten olet ajatellut sen jälkeen tulevat vuodet?
Niin ja tärkeä juttu: minkälaisia järjestelyjä olette tehneet eläkesäästöiksesi ja muutenkin taloudelliseksi turvaksesi? Mieti vaikka tilanne, että vanhana mies joutuu laitoshoitoon ja hänen koko eläkkeensä menee sinne. Elätkö silloin pelkällä kansaneläkkeellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kerättynä työtuloista 2 700 euron eläke nyt. Lisäksi alan saada miehen firmasta palkkaa, joka kartuttaa eläkekertymää.
Ja kun lapset parikymppisiä, mies jää sopivasti eläkkeelle firmastaan.
3
Haave oli kotirouvana olo, mutta jos mies ajattelee muuta, niin ei olla kotirouvina.
Kun olin yh haaveilin miehestä ja kotirouvana olemisesta, vähän yli 3 vuoden kotona olemisen jälkeen hoivatessani meidän nuorimmaista kotona ja miehen käydessä töissä tulin äkkiä toisiin aatoksiin; välillä halusin töihin ja välillä mietin, että mieluummin kotona kuin huonossa työpaikassa (lähdin siis aikanaan huonosta työpaikasta ja lähdin opiskelemaan uutta alaa)..
Se on niin päivästä kiinni. Onneksi olen sijaislistoilla kahdessa eri paikassa, ja esikoinen päiväkodissa ja kun tein pidemmän sijaisuuden keväällä, niin jäi 2,5 v osa-aikaiseen hoitoon eli voin ottaa hetkenä minä hyvänsä sijaisuuksia.
Esikoisenkin aikana suoritin netissä kursseja, koska pää halusi tekemistä - en siis kai ole koskaan ollut enkä tule olemaan 100 prossaista kotirouvamatskua ja olen tämän jo hyväksynyt.
Nyt opiskelen erilaisia kursseja avoimessa ylipistossa, kohta on yhdet perusopinnot pulkassa, ja kahden muun tieteenalan kursseja jatkan.
Olen hakenut 5 eri työpaikkaan, toivon mukaan pääsisin töihin ja opiskelisin samalla kolmannen ammatin tällä kertaa yliopistossa.
En jäisi enää kotiin, vaikka rupeaisin saamaan 2000 e kuussa siitä, haluan vaan niin tekemistä, ihmisiä, etenemistä ja jotain omaa.
Kotirouvana olisi kivaa, kotiäitinä ei ei. Yhtään kotirouvan hommaa en tuolta ketjusta lukenut, onkohan teillä menny termit sekaisin. Kotirouvana huolehtisin kodista, sisustaisin, harrastaisin, kävisin hemmotteluhoidoissa ja hyväntekeväisyystapahtumissa. Mies toisi kotiin kukkia ja ison palkkansa. Kelpais.
Ap:stä tulee kotiäiti eikä kotirouva.
Kotirouvalla ei ole lapsia tai lapset ovat aikuisia. Varakkaat kotirouvat eivät edes hoida kotihommia vaan heillä käy siivooja/kodinhoitaja.
Minä olen ollut kotiäiti jo 20 vuotta. Esikoinen on siis jo aikuinen ja omillaan.
Lapsiperhe-elämä on ollut helppoa kun olen saanut keskittyä arkirumban pyörittämiseen.
Kun lapset oli pieniä niin talous oli joskus tiukoilla mutta kaikesta on selvitty aina. Nyt kun opintolainat on maksettu jo ikuisuus tja kotikin on velaton niin enää ei tarvitse edes raha-asioita murehtia.
Kotiäitiys on valinta ja elämäntapa. Kotiäiti ei saa työkkäriä tai toimeentulotukea vaan perhe tulee toimeen omillaan.
Voi minä haluaisin kans olla kotirouva, mutta ilman lapsia :)