Miten eroon negatiivisuudesta?

Se lisääntyy, mihin keskittyy. Etsi positiivisia puolia ja sano niitä ääneen. Treenaa. Vähitellen huomaat, että se hyvä löytyy yhä helpommin. Se, että tiedostat puutteesi ja haluat muuttua, on jo puoli voittoa.

Mulla on, ikävä myöntää, tuo piirre vähentynyt sitä enemmän, mitä vähemmän oon äitini kanssa tekemisissä :(

Mun äiti siis myös negatiivisuuden perikuva.

Ja jos näen äitiä, yritän keskittyä tekemään hänen kanssaan jotain kivaa, minkä parissa tiedän äidin rentoutuvan ja viihtyvän, keräämään semmoisia positiivisia kokemuksia. Silloin yleensä juttujen taso on vähän piristävämpi.

Kiinnitän myös enemmän huomiota siihen, mitä puhun. Oon antanut itselleni luvan olla useimmissa tilanteissa hiljaa, ellen keksi mitään positiivista sanottavaa, mikä tosin on vähän ongelma, koska oon tosi tuppisuu jo muutenkin. Monesti tasan ainoat ketään yhtään kiinnostavat asiat mitä mieleen tulee vaikka työpaikan kahvipöydässä ovat esim. säästä, asiakkaista tai ties mistä valittaminen. No, ollaan sitten hiljaa.

Yritän myös tietoisesti keskittyä positiivisiin juttuihin elämässä, miettiä joka päivästä jotain kivaa tai jotain, mikä tekee minut kiitolliseksi. Niinä päivinä (pms...) kun oon supermyrtsi, mikään positiivinen ajattelu ei toimi ja kaikki on huonosti, vetäydyn murjottamaan yksin jos on suinkin mahdollista, keskityn vaan lepäämään ja hemmottelemaan itseäni. Poistun kolostani ihmistenilmoille, kun olen taas paremmalla tuulella.

Kiitollisuuden avulla pääsee pois perusnegatiiviisuudesta. Eli keskittyy joka ilta miettimään niitä asioita, joista on ollut kiitollinen.

Meditoi :)

Voi kunpa osaisinkin meditoida, mutta sekään ei kyllä oikein kyyniseltä/negatiiviselta ihmiseltä onnistu. Ehkä pitää aloittaa jostain helpommasta, kuten juuri noiden hyvien asioiden miettimisestä...huoh, ei innosta, mutta koitan pakottaa itseni siihen tänä iltana. -ap

Lobotomia. Muu ei auta.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:54"]

Lobotomia. Muu ei auta.

[/quote]

Ihanan positiivista! Alkoi jo naurattaa :) -ap

Mun mies on samanlainen. Rakastan häntä mielettömästi, hän on ihana ja fiksu. Mutta ärsyttävän pessimistinen kun itse olen taas optimisti. Yritän aina löytää jokaisesta tilanteesta jotain hyvääkin ja kertoa sen miehelle joka löytää taas siitä hyvästäkin asasta jotain huonoa. Usein sanonkin, että koskaan elämässä ei ole sellaista tilannetta ettei mikään stressaisi tai voisi olla vieläkin paremmin. Miksi ei siis keskitytä vain tähän hetkeen,nähdä sen hyviä puolia ja nautita elämästä. Yleensä mies kyllä tajuaa ja myöntää itsekkin olevansa turhan negatiivinen joka asiasta. Hiljalleen on kuitenkin muuttunut positiivisemmaksi esimerkilläni.

jokaisena hetkenä voit valita miten asioihin suhtaudut, mitä sanot, mitä asioita poimit uutisvirrasta. Ajatuksia on vaikeampi muuttaa, mutta sekin onnistuu ajan myötä, kun aktiivisesti tekee asian eteen töitä. Sekin on iso plussa kun ei päästä negatiivisia sammakoita suustaan. Sekin on iso alku.

Mene Amerikkaan vaikka vuodeksi. Opit ajattelemaan positiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:11"]

Kun keskustelen esim kaverin kanssa, huomaan poimivani joka asiasta negatiivisen puolen ja usein myös kajauttavani sen ilmoille. Äitini harrastaa samaa, ja sieltä se varmaan on minuun tarttunutkin, mutta samalla äitini kanssa keskustellessa huomaan kuin älyttömän ärsyttävää se on. 

Rasittavaa...

[/quote]

Aloita vaikka tästä ensimmäisestä viestistäsi:

Mitä hyviä puolia itsessäsi on?

Mitä kivaa äidissäsi on?

Joskus voi olla ihan realismiakin ottaa esille eri puolia asioista.

Netissä on kulkenut haaste olla valittamatta 21:een päivään, kuulemma toimii ja alkaa ajatellakin positiivisemmin.

Ap, meditoimaan opetellaan, harva kai sen taidon osaa nykymaailmassa automaattisesti :)

etsit vaan tietoa sulle sopivasta lähteestä (netti, kirjat, kurssit, jne.) ja aloitat. :)

Kuulostaa tutulta! Minunkin äitini oli muuten ihan samanlainen. Pystyn vain keskittymällä sanomisiin karsimaan vähemmäksi negatiivisen ulosannin, perimmäisiä ajatuksiani se ei kuitenkaan oikein muuta... Yritän kuitenkin aina sanoa myös jotain positiivista, jos sellaista vähänkään on, ehkä se kompensoi :)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:52"]

Voi kunpa osaisinkin meditoida, mutta sekään ei kyllä oikein kyyniseltä/negatiiviselta ihmiseltä onnistu. 

[/quote]

:D. Yksi mitä kannattaa kokeilla on juuri noiden uskomusten kyseenalaistaminen (en osaa/ei onnistu/ ei tästä tule mitään/en minä ikinä...). Hankkiudu jollekin kurssille tai tutki oppaita niin saat vinkkejä, veikkaan ettet ole vielä yrittänyt ennenkuin olet tuon johtopäätöksen tehnyt ;-). Ja jos tuntuu vaikealta, yritä sitkeästi uudestaan - harjoittele luottamaan osaamiseen ja onnistumiseen, lannistumisen sijaan. (Enkä nyt tarkoita että meditointi olisi välttämättä se oleellinen juttu, vaan ylipäänsä asennoituminen tekemiseen, opettelemiseen, yrittämiseen. Se muuttuu harjoittelun kautta.)

Koita aina etsiä asiasta positiivinen puoli ja sano se myös ääneen. Kieltämättä negatiivisen ihmisen kanssa on äärimmäisen rasittavaa olla, mutta sinnikkäästi vaan positiivisuutta peliin. :)

Pystyt kyllä muuttamaan omaa käytöstäsi. Jos huomaat, että alat laukoa negatiivisuuksia, muuta ne tietoisesti positiivisiksi. Kun teet tätä tarpeeksi kauan, huomaat kohta, että olet saanut itsesi oppimaan uusille tavoille :)

Mua auttoi, kun hoksasin, että kaikki ihmiset on samanarvoisia. Syntyessämme näytämme aika samanlaisilta kaikki.. :-) Meillä on erilaisia taitoja ja se on hyvä asia. Jokaisella on myös opittavia asioita. Elämä on jatkuvaa muutosta ja se kannattaa ottaa 'opiskelun' kannalta huumorillakin. Olen 39v, anoppini 82v ja löydämme myös yhdessä opiskeltavia alueita esim. mitä elämää paljon kokeneelta voi oppia, mitä nuorelta tai lapselta voi oppia. Silmät ja korvat auki. Suhtautukaamme elämään positiivisesti toinen toistamme tukien ilman ikärajoja. Käsityöharrastus on myös hyvä meditaation väline. Esim. neuloessa ajatukset selkiytyy. Äitiäkin voi hellävaraisesti kouluttaa.. Tiedustelee, mitä hän haluaa loppuelämässä tehdä jne aloittaisitteko yhdessä uuden harrastuksen esim. vesijumpan.. Ei tätä lyhyttä elämää kannata märinällä pilata.