Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajana suhteessa. Miten selvitä?
28.08.2013 |
Tilanne siis tämä; olen avioliitossa ja meillä kaksi kouluikäistä lasta. Lapset ovat siis mieheni ja minun yhteisiä. Käymme molemmat töissä. Viime aikoina mieltäni on alkanut todella rassaamaan kun tunnen tekeväni kotona aivan kaiken, kotitöistä lapsiin liittyvän , siis joka asian. Valvon nykyään yöni kun olen niin ahdistunut kuinka mieheni on tavallaan kuin aivan ulkopuolinen perheessämme. Hän ei osallistu lapsiinkaan millään tavalla. Molemmat lapseni harrastavat aktiivisesti ja toivoisin että mieheni olisi kiinnostunut edes tästä asiasta. En edes vaatisi häntä tekemään kotona mitään siivousta, pyykinpesua tai ruuanlaittoa, kunhan olisi jollain lailla kinnostunut ja läsnä lasten elämässä. Tuntuu että pääsisin tästä ahdistuksesta eroon kun yksinkertaisesti jättäisin mieheni ja olisin rehellisesti yksinhuoltaja ja asuisimme lasten kanssa kolmistaan. Tuntuu että omat tunteet miestäni kohtaan on aivan väljähtyneet tämän hirveän välinpitämättömyyden takia.
Kommentit (10)
Olin vastaavassa tilanteessa ja erosin. Nyt olemme kaikki onnellisempia, minä, mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelu/1412294/ketju/tunteeko_kukaan_muu_nain_avioliitossaan
Kuulostaa tältä :)
Tämä tais ratketa niin että tekivät yhden lapsen lisää? toimisiko tämä ratkaisu teilläkin?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:56"]
http://www.vauva.fi/keskustelu/1412294/ketju/tunteeko_kukaan_muu_nain_avioliitossaan
Kuulostaa tältä :)
Tämä tais ratketa niin että tekivät yhden lapsen lisää? toimisiko tämä ratkaisu teilläkin?
[/quote]
Niin, sitten ap olisi kolmen lapsen yksinhuoltaja kahden sijasta.
Lapsenteko ei ole mikään ongelmanratkaisija, päinvastoin. Ongelmat vain korostuvat. Kannatan asian ratkaisemista ennen minkäänlaisia lisääntymissuunnitelmia.
Minun ratkaisuni vastaavassa tilanteessa oli erota. On helpompaa olla oikeasti yksinhuoltaja kuin leikisti naimisissa miehen kanssa, joka on viettänyt avioliittonsa elämällä kuin sinkku.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:56"]
http://www.vauva.fi/keskustelu/1412294/ketju/tunteeko_kukaan_muu_nain_avioliitossaan
Kuulostaa tältä :)
Tämä tais ratketa niin että tekivät yhden lapsen lisää? toimisiko tämä ratkaisu teilläkin?
[/quote]
Lapsenteko ratkaisuna parisuhdeongelmissa on sitä että ne ongelmat lakaistaan maton alle ja touhotetaan "onnellisena" sitä uutta vauvaa.
no meneehän siinä odotusaika kasvavaa mahaa sukulaisille ylpeänä esitellessä ja vauva aikana ei taas ehdi muuta kuin selvitä aamusta iltaan.
Mutta sieltä ne ongelmat palaa taas ....
Kuulostaa ehkä karulta mutta tämä on niin nähty moneen kertaan
Ja lapset on vielä kasvatettu yhtä kädettömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 15:21"]
Ja lapset on vielä kasvatettu yhtä kädettömiksi.
[/quote]
Ja mies oli ahkera, huomioon ottava ja tunnollinen tekemään kotitöitä, kun aloimme seurustelemaan, mutta saatuamme lapsen hänestä tuli laiska ja täysin välinpitämätön arkeamme kohtaan.
En ymmärrä ollenkaan miksi tällaiseen asetelmaan pitäisi alistua. Tällainen on hyväksikäyttöä miehen taholta, eikö?
Itse olen taistellut omassa liitossani tasapuoliset velvollisuudet ja samaa suosittelen kaikille naisille. Sanonut suoraan, että edellytän että hän tekee tämän, tämän, tämän ja tämän ja minä puolestani sitten nämä.
Ilmoitin suoraan että jos olen yksinhuoltaja niin olen sitä sitten yksin enkä niin, että olen yh ja vielä kettuuntuneena katselen tietokoneella nonstop istuvaa karvapeppua.
rutinaa, syyllistämistä ja vaikka mitä tottakai tuli mutta pysyin tiukkana. Mies ymmärsi kun sen tarpeeksi konkreettisesti sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä! Todellakin puhunut tästä olen, mutta tilenne ei ole parantunut, päinvastoin. Viimeiset viikot on ollut ihan helvettiä, on alkanut jopa vähättelemään ja arvostelemaan kaikkea tekemisiäni. Mies elää kuin sinkku konsanaan, menee ja tulee kuinka lystää. Juo joka viikonloppu ym. kavereidensa kanssa. Olen aivan täysin rikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kolmatta lasta tähän en todellakaan aio hankkia, se ei ratkaisi mitään, pahentaisi vain tilannettani ja työmäärääni. Onneksi lapset ovat jo sen verran isoja että fyysistä huoltamista ei joka asiassa ole, mutta kärsin suunnattomasti siitä kuinka pojat kovasti kaipaavat sitä että isä tekisi heidän kanssaan edes joskus jotain, eikä vain makaisi illat ameebana tietokoneen äärellä puhumatta mitään. -ap
Itse olen tehnyt samoin kuin vastaaja numero 9. Jos meininki olisi tuollaista kuin ap:lla, niin todellakin olisin mieluummin yksinhuoltaja kuin yksissä tuommoisen miehen kanssa.
Jos asia ei puhumalla ja sillä vaatimisellakin mene miehelle perille, niin miksi ihmeessä suostut katselemaan tuommoista? Lapsetkin saavat ihan vääristyneen kuvan isyydestä ja parisuhteesta, jonka mun käsittääkseni pitäisi kuitenkin olla tasa-arvoinen suhde.
Oletko puhunut tästä miehellesi? Minusta on outoa, että sanot jopa valvoneesi asian tiimoilta, mutta et mainitse ottaneesi asiaa toistuvasti esiin miehen kanssa. Jos itse valvon jonkin asian takia, pukkaan miestä kylkeen ja herätän tai viimeistään seuraavana päivänä vaadin muutosta.
Jos olet jo puhunut miehesi kanssa tilanteesta, ymmärrän halusi alkaa yksinhuoltajaksi. Toista on vaikea kunnioittaa ja sitä kautta rakastaa, jos tämä jättää sinut yksin selviämään arjesta. Myöskin isänä häntä voi olla vaikea kunnioittaa.
Oma neuvoni on, että vaadit painokkaasti muutosta tilanteeseen. Yritä saada ymmärtämään miltä sinusta ja lapsista tuntuu. Jos tilanne ei siltikään muutu, mielestäni voit esittää ukaasin, että hän joko alkaa osallistua perheen elämään tai sinä lähdet.