Voiko tästä vihastä päästä koskaan eroon...?
Olin seurustellut entisen mieheni kanssa lähes 12 vuotta ennen eroa. Ehdimme seurustella pari vuotta kunnes meille syntyi ensimäinen lapsi, mies kosi minua noita samoja aikoja, toinen lapsi syntyi muutama vuosi ensimäisen jälkeen. Naimisiin mies ei koskaan kanssani halunnut mennä, ei kuulema koskaan mene naimisiin. Mies vaihtoi työpaikkaa heti toisen lapsen syntymän jälkeen jonka jälkeen suhteemme lähtikin alamäkeen, miehelleni tuli uusia naispuolisia kavereita joista puhui hyvinkin paljon (typaikan tuttuja). Moikkaili näitä naisia minunkin läsnäollessa mutta yksi näistä oli yli muiden, hän oli miehen puheissa koko ajan. Muutama vuosi työpaikan vaihdosta miehen puhelilaskuun alkoi ilmestyä satojalähetettyjä viestejä, joita mies ei minulle voinut mitenkään selittää. Seksi ja läheisyys katosi suhteestamme kokonaan, vaikka muuten olimme ihan onnellisia. Ostimme yhdessä omakotitalon jonka myötä suhteemme tuntui paranevan, mutta vain hetkeksi, tämä nainen miehen työpaikalta alkoi taas tulla miehen puheisiin entistä voimakkaammin. Viime syksynä olimme lomamatkalla, ennen matkaa minulla oli jo tunne ettei kaikki ole hyvin ja matkan jälkeen mies sanoi menevänsä kaverinsa mökille (seuraavana päivänä kotiin tulosta). Jostain varmaan naisen vaistosta lähdin autolla lasten kanssa tämän miehen työpaikan naisen pihan ohi ajamaan ja kuinka ollakkaan mieheni oli siellä. Mieheni jäi tämän naisen luokse vaikka minä tiesin hänen siellä olevan, seuraavana päivänä mies ilmoitti muuttavansa tämän naisen luokse, vaikka olisin pettämisen antanut anteeksi ja halunnut jatkaa suhdettamme ei se miehelle tullut kysymykseenkään, emme olleet miehen kanssa aikaisemmin puhuneetkaan erosta ja nyt PAM! Viikko tästä mies muutti tämän uuden naisen luokse, joka on hoikka, nätti, pitkähiuksinen, nuori, vakituisessa työssä, hyvätuloinen, kaikkea mitä minä en koskaan ole ollut. He ovat tuosta päivästä asti olleet kuin perhe joka on aina ollut yhdessä, onnellisena rakentivat talon viime keväänä, nyt heille on tulossa lapsi. Nainen tulee lastemme kanssa todella hyvin toimeen eikä mistään ole ollut koskaan mitään valittamista. Minä vaan en vieläkään kestä nähdä heitä yhdessä. Aina kun tapaamme alkaa sydän hakata ja pala nousee kurkkuun. Milloin tämä loppuu?
Kommentit (9)
Koita muistaa, että sinunkin on vielä mahdollisista olla onnellinen. Mies on mennyt eteenpäin ja sinä pidät itseäsi surkeana jonkun vuoksi, joka ei ole sen arvoinen. Jos vielä löydät jonkun miehen, hän voi olla paljon parempi kuin tämä petturi. Ole iloinen, että pääsit eroon ihmisestä, joka kunnioitti suhdettanne ja lapsianne noin vähän.
Eniten ärsyttää se että tämä uusi vaimo sopii ja puuttuu lasten asioihin, vaikka ymmärrettävästi se on normaalia kun ovat naimisissa, mut hän tekee kaiken niin ärsyttävän hyvin vaikka on vienyt perheestä isän. Miten joku voi olla niin kirotun hyvä ärsyttämään sillä ettei edes ole ärsyttävä. Hän sopii lasten hausta tyttömme kanssa ja kun asiasta sanoin alkoi hän sopia asioista suoraan minun kanssani. Ärsyttävää!! Niin mukava nainen että oksettaa oikeasti, en koskaan pystyisi ite tuollaiseen.
Pääset yli, vaikka nyt tuntuisikin mahdottomalta ja tuskalliselta. Erosta on vasta vajaa vuosi, joten on ihan normaalia, että et ole vielä eroa kokonaan käsitellyt ja monet asiat vaivaavat vielä. Sanotaan, että erosta kokonaan selviytyminen vie noin puolet suhteen kestosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että seuraavat 5 vuotta ovat vielä pelkkää kärsimystä!
Jokainen päivä on uusi alku, pikkuhiljaa sinä vahvistut ja huomaat hyvää ympärilläsi. Mennyt ei tunnukaan enää niin kaipausta herättävältä, kun taas tulevaisuudessa näkyy monia mahdollisuuksia.
Älä myöskään kadehdi tuota uutta naista! Heillä on suhteessa kuherruskausi meneillään ja kaikkein tärkeintä on näyttää sinulle kiillotettua kulissia. Todellisuudessa rakastuneillakin on kuukautiset, ripuli, flunssa, vitutus ja riitoja aina toisinaan. Sinulla on myös mahdollisuus löytää uskollinen mies rinnallesi, tuo toinen nainenhan on jo valinnut itselleen miehen, joka on todistetusti pettäjä!
Tulee myös aika, jolloin ex-miehesi joutuu vastaamaan lapsille, miksi petti ja jätti äidin. Usko pois, silloin ei myöskään uusi vaimo ole enää kovin ihana...
Tsemppiä! Joskus täytyy käydä läpi kivinen tie, jotta tajuaa että se ex-puoliso ei ollutkaan se oikea sinulle.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 12:40"]
Älä myöskään kadehdi tuota uutta naista! Heillä on suhteessa kuherruskausi meneillään ja kaikkein tärkeintä on näyttää sinulle kiillotettua kulissia. Todellisuudessa rakastuneillakin on kuukautiset, ripuli, flunssa, vitutus ja riitoja aina toisinaan. Sinulla on myös mahdollisuus löytää uskollinen mies rinnallesi, tuo toinen nainenhan on jo valinnut itselleen miehen, joka on todistetusti pettäjä!
[/quote]
Komppi viitoselle. Ap, sinä et menettänyt hyvää ja hellää miestä, vaan kieron pettäjän. ÄLÄ itke hänen peräänsä!
Ymmärrän, että kipuilet vielä kovasti eroa ja podet huonoa itsetuntoa. Itsetunnolle voit tehdä paljonkin kohentamalla hyviä puoliasi ja taitojasi, erokipuja voisit yrittää työstää vaikkapa erokursseilla tai käymällä muutaman kerran juttelemassa psykiatrin kanssa.
Sinulla on toivon mukaan hyvä suhde lapsiisi, jotka ymmärtääkseni ovat jo molemmat kouluiässä. Alat saada yhä enemmän tilaisuuksia mennä sinkkuna, käytä ne surutta hyväksesi. Mutta jotta voisit vielä luottaa ja rakastua johonkin mieheen sinun pitäisi pystyä työstämään tosiaan noita negatiivisia tunteitasi. Aika auttaa, ei se ole nopea prosessi, mutta asiantuntija-avustakin ON hyötyä.
Anna vihan tulla mutta älä ulota sitä käytökseesi. Olen itse vihannut ja sitä kesti varmaan kaksi vuotta. Sitten se vain jonain päivänä päättyy ja huomaa, että se ihminen on samantekevä.
Älä polta välejäsi ihmisiin, koska vihaat, anna vihan olla ja hyväksy se itsessäsi.
Mihin uuden vaimon pitkähiuksisuus liittyy? Estääkö joku sinua kasvattamaan pitkät hiukset? Tai laihduttamaan hoikaksi? Hankkimaan koulutuksen ja hyväpalkkaisen työn? Kehittämään luonnettasi positiivisemmaksi?
Minä en oikeasti ihmettele, että miehesi lähti.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:39"]
Olin seurustellut entisen mieheni kanssa lähes 12 vuotta ennen eroa. Ehdimme seurustella pari vuotta kunnes meille syntyi ensimäinen lapsi, mies kosi minua noita samoja aikoja, toinen lapsi syntyi muutama vuosi ensimäisen jälkeen. Naimisiin mies ei koskaan kanssani halunnut mennä, ei kuulema koskaan mene naimisiin. Mies vaihtoi työpaikkaa heti toisen lapsen syntymän jälkeen jonka jälkeen suhteemme lähtikin alamäkeen, miehelleni tuli uusia naispuolisia kavereita joista puhui hyvinkin paljon (typaikan tuttuja). Moikkaili näitä naisia minunkin läsnäollessa mutta yksi näistä oli yli muiden, hän oli miehen puheissa koko ajan. Muutama vuosi työpaikan vaihdosta miehen puhelilaskuun alkoi ilmestyä satojalähetettyjä viestejä, joita mies ei minulle voinut mitenkään selittää. Seksi ja läheisyys katosi suhteestamme kokonaan, vaikka muuten olimme ihan onnellisia. Ostimme yhdessä omakotitalon jonka myötä suhteemme tuntui paranevan, mutta vain hetkeksi, tämä nainen miehen työpaikalta alkoi taas tulla miehen puheisiin entistä voimakkaammin. Viime syksynä olimme lomamatkalla, ennen matkaa minulla oli jo tunne ettei kaikki ole hyvin ja matkan jälkeen mies sanoi menevänsä kaverinsa mökille (seuraavana päivänä kotiin tulosta). Jostain varmaan naisen vaistosta lähdin autolla lasten kanssa tämän miehen työpaikan naisen pihan ohi ajamaan ja kuinka ollakkaan mieheni oli siellä. Mieheni jäi tämän naisen luokse vaikka minä tiesin hänen siellä olevan, seuraavana päivänä mies ilmoitti muuttavansa tämän naisen luokse, vaikka olisin pettämisen antanut anteeksi ja halunnut jatkaa suhdettamme ei se miehelle tullut kysymykseenkään, emme olleet miehen kanssa aikaisemmin puhuneetkaan erosta ja nyt PAM! Viikko tästä mies muutti tämän uuden naisen luokse, joka on hoikka, nätti, pitkähiuksinen, nuori, vakituisessa työssä, hyvätuloinen, kaikkea mitä minä en koskaan ole ollut. He ovat tuosta päivästä asti olleet kuin perhe joka on aina ollut yhdessä, onnellisena rakentivat talon viime keväänä, nyt heille on tulossa lapsi. Nainen tulee lastemme kanssa todella hyvin toimeen eikä mistään ole ollut koskaan mitään valittamista. Minä vaan en vieläkään kestä nähdä heitä yhdessä. Aina kun tapaamme alkaa sydän hakata ja pala nousee kurkkuun. Milloin tämä loppuu?
[/quote]
Mä en usko että varsinaisesti vihaat tuota naista, vaan lähinnä itseäsi.
Miksi et ole rakentanut omaa elämääsi, vaan elänyt vain miehesi siivellä? Kaksi lasta ei ole mikään tekosyy siihen.
Ala siis nyt rakentaa elämääsi. Sinullakin on mahdollisuus kouluttautua ja hakkia itsellesi kunnon työpaikka. Voit alkaa pitää itsestäsi huolta ja luoda itsellesi tyydyttävän sosiaalisen elämän.
Miksi et tekisi sitä?
Tämä osoittaa, että naisen kannattaa olla hyvin koulutettu, vakivirkainen, suht hyvätuloinen, hyvin hoidettu, eikä jäädä paisuneeksi kotiäiti-monisynnyttäjä-luuseriksi. Kumman itse ottaisit?
Ymmärrettävää että sinusta tuntuu pahalta. Sun pitää nyt vain opetella päästämään vihasta irti. Ala kasvattaa luonnettasi, opettele sitkeästi hetkessä elämistä ja menneisyydestä luopumista. Hyväksy se että tapahtunut on mennyttä, sitä et voi muuttaa etkä saada aikaa käännettyä takaisin. Älä kiusaa itseäsi asioilla, joille et todellakaan mitään voi.
Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Huomaa ja tarkkaile tunteitasi, hyväksy ne, mutta anna niiden mennä. Keskity nykypäivään ja tee siitä niin hyvä kuin mahdollista. Anna menneiden mennä.