Lue keskustelun säännöt.
yliopisto-opiskelijat - miten puhutte opettajista/opettajille?
14.08.2013 |
Opettajien puhuttelussa on erilaisia valtasuhteiden merkitsemisen tapoja eri puolilla maailmaa. Joissain maissa pitää aina sanoa Herr professor XX, tai sir, mutta Suomessa kuulemma puhutellaan ihan vain etunimeltä. En tosin itse muista koskaan puhutelleeni etunimeltä ketään, vaan vältelleeni huolellisesti kaikkea suoraa puhuttelua - ja jotkut meidän proffista vielä vaativat teitittelyäkin. Takanapäin opiskelukaverien kesken yliopisto-opettajista, proffista jne puhuttiin aina sukunimellä.
Mutta tästä on kymmenen vuotta. Miten nykyään on?
Kommentit (14)
Minä en millään pysty sinuttelemaan tai kutsumaan etunimellä professoreja tai muuta opetushenkilökuntaa (poikkeuksena tietysti nuoret tuntiopettajat ja assarit). Mulla oli sama ongelma lukiossakin. Käytännössä välttelen siis aina kaikin tavoin puhuttelemasta opettajia, käytän passiivia tai muuten kierrän koko asian. Tämä tekee välillä sosiaalisista tilanteista aika kömpelöitä.
Olisi niin paljon helpompaa, kun voisi teititellä ja käyttää titteleitä :) Ei tarvitsisi aina pähkäillä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Osittain kyse on siitä, että olen saanut "perinteisen kasvatuksen" ja elänyt melko kansainvälistä elämää jo lapsena. Muistan kuinka joskus ollessani alle 5-v. monet aikuiset Suomessa ihmettelivät, kun teitittelin automaattisesti vanhempia ihmisiä. Suomessa sellainen kuulostaa pikkuvanhalta ja jopa nololta, mutta monessa muussa maassa se on ihan normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:35"]
TÄmä ei muuten oikeasti ole vanha suomalainen kohteliaisuuskäytäntö. Se on vasta 1900-luvun alun tienoilla (ja pahimmin toisen maailmansodan jälkeen) Ruotsista ja ruotsista levinnyt "tasa-arvokäytäntö", jossa teitittelystä luovuttiin, mutta sinutteluunkaan ei oikein osattu eikä haluttu siirtyä, niin että kaikkia alettiin sitten kutsua kolmannessa persoonassa. Tätä ennen kolmannessa persoonassa puhuteltiin lähinnä vain palvelijoita. KJyseessä on siis uudehko svetisismi, ei mikään vanha suomalainen käytäntö.
[/quote]
Kiitos tiedosta, tässähän oppii uutta. Mutta yhtälaillahan teitittely on myös svetisismi ja yleiseurooppalainen ilmiö. Googlailuni mukaan vielä sotien aikaankaan teitittely ei ollut tapana Itä-Suomessa vaan siellä yleisesti vain sinuteltiin, joten ei ihme, jos teitittely ei ole oikein ole vieläkään hallussa. Eihän se ole edes ehtinyt juurtua koko maahan ennen kuin sinuttelu uudestaan yleistyi.
Löysin myös tiedon, jonka mukaan teitittely olisi yleistynyt vasta 1940-luvulla tulleen kielioppioppaan mukaan, jossa olisi suositeltu teitittelyä kolmannen persoonan käytön asemesta. Riippumatta siitä mistä "hänittely" on Suomeen tullut, tuo viittaisi, että ainakin osassa Suomea kolmannen persoonan käyttö olisi ollut pidempään käytössä tai yleisempää kuin teitittely.
t. 10
Etunimellä, sukunimellä, lempinimellä. Riippuen tapauksesta. Teitittelyä vaatii meillä ainostaan yksi, jo eläkeiän ohittanut ruotsinkielisen puolen kääkkä.
Se riippuu jo varmaan laitoksesta ja opettajan sukupolvesta. Itse varmaan myös välttelisin suoraa puhuttelua viimeiseen asti ja katselisin vähän mikä meininki.
Oikeastaan aika hyvin suuntaa saa, jos on lähettänyt meilejä jollekin, monet proffat/luennoitsijat, joiden kanssa olen itse meilaillut kurssiasioista, saattavat päättää meilin etunimeensä ja voin tästä päätellä, että on ihan ok käyttää etunimeä, toki ehkä tietty etäinen kohteliaisuus voi säilyä sen mukaan, minkälainen henkilö on kyseessä ja vastaavasti taas voi olla tuttavallisempi, jos tuntuu, että on lähestyttävämpi persoona. Eli ehkä nyrkkisääntönä asiallisuus.
Minulla on laitoksella viisikymppinen proffa, jota sekä kollegat että opiskelijat kutsuvat lempinimellä tyyliin "Viltsu" mutta hänen kohdallaan vaan on vakiintunut lempinimen käyttö eikä se horjuta hänen auktoriteettiaan.:) Ehkä se vaan paremminkin kertoo siitä, että auktoriteetti löytyy tuonkin lisäksi.
Mutta tosiaan odotan itse, että luennoitsija tekee aloitteen epämuodollisempaan suuntaan, en itse lähde ensimmäisenä millekään "Hei Pirkko" -linjalle.:)
Etunimellä, etunimellä he puhuivat meille toisistaankin. Itse olen tosi pienestä oppiaineesta valmistunut, tultiin aika tutuiksi lehtoreiden kanssa, joita ei edes montaa ollut. Välillä joku lehtori soitti kotiin että miksi et ole luennolla... Joten teitittely tai edes sukunimellä puhuminen olisi tuntunut tosi muodolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa maissa joissa opettajia puhutellaan titteleillä, puhutellaan myös muita ihmisiä muodollisemmin, eli opettajat eivät ole mitenkään poikkeuksellisen tittelinkipeitä.
Aika paljon riippuu henkilöstä ja myös laitoksen/oppiaineen ilmapiiristä. Jotkut vanhat arvokkaat professorit vaativat ehkä teitittelyä, mutta useimmiten ollaan ihan tuttavallisia ja puhutellaan etunimillä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:38"]
Noissa maissa joissa opettajia puhutellaan titteleillä, puhutellaan myös muita ihmisiä muodollisemmin, eli opettajat eivät ole mitenkään poikkeuksellisen tittelinkipeitä.
[/quote]
Tämä on totta. Näissä maissa titteleiden ja teitittelyn käyttö on oletusarvo, josta poikkeaminen olisi sen maan normistossa kummallista. Suomessa taas oletusarvo on sinuttelu ja suomessa vältetään suoraa puhuttelua ja saatetaan esimerkiksi käyttää passiivia tai muulla tavoin vältellä puhuttelun käyttöä, jos tuntuu vaikealta valita oikeaa puhuttelumuotoa. Kyse siis ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarvetta osoittaa muodollista kohteliaisuutta joissain yhteyksissä, se vain tehdään eri tavalla kuin niissä kielissä, joissa teitittely ja tittelien käyttö ovat oletusarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:38"]
Noissa maissa joissa opettajia puhutellaan titteleillä, puhutellaan myös muita ihmisiä muodollisemmin, eli opettajat eivät ole mitenkään poikkeuksellisen tittelinkipeitä.
[/quote]
Tämä on totta. Näissä maissa titteleiden ja teitittelyn käyttö on oletusarvo, josta poikkeaminen olisi sen maan normistossa kummallista. Suomessa taas oletusarvo on sinuttelu ja suomessa vältetään suoraa puhuttelua ja saatetaan esimerkiksi käyttää passiivia tai muulla tavoin vältellä puhuttelun käyttöä, jos tuntuu vaikealta valita oikeaa puhuttelumuotoa. Kyse siis ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarvetta osoittaa muodollista kohteliaisuutta joissain yhteyksissä, se vain tehdään eri tavalla kuin niissä kielissä, joissa teitittely ja tittelien käyttö ovat oletusarvoisia.
[/quote]
No onko tuo "puhuttelematta jättäminen" sitten nimenomaan meikäläistä muodollista kohteliaisuutta, vai osaatko nimetä jonkun muun tavan, jolla meillä pidetään yllä tai osoitetaan hierarkiaa ja muodollista suhdetta? Etenkin opettajien ja opiskelijoiden välillä?
Joku vaati teitittelyä! Mahtavaa!
Minäkin voisin tehdä niin kun taas opetan fukseja, olisipa hupaisaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taalla Englannissa on aina "Professor Smith", nain esimerkiksi. Jos luennoitsija on tohtori, niin aina Dr. Smith tms, ainakin meilla. Sitten vapaa-ajalla saattetaan puhutella tyyliin sukunimella tai tittelin kanssa, riippuu hieman.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:38"]
Noissa maissa joissa opettajia puhutellaan titteleillä, puhutellaan myös muita ihmisiä muodollisemmin, eli opettajat eivät ole mitenkään poikkeuksellisen tittelinkipeitä.
[/quote]
Tämä on totta. Näissä maissa titteleiden ja teitittelyn käyttö on oletusarvo, josta poikkeaminen olisi sen maan normistossa kummallista. Suomessa taas oletusarvo on sinuttelu ja suomessa vältetään suoraa puhuttelua ja saatetaan esimerkiksi käyttää passiivia tai muulla tavoin vältellä puhuttelun käyttöä, jos tuntuu vaikealta valita oikeaa puhuttelumuotoa. Kyse siis ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarvetta osoittaa muodollista kohteliaisuutta joissain yhteyksissä, se vain tehdään eri tavalla kuin niissä kielissä, joissa teitittely ja tittelien käyttö ovat oletusarvoisia.
[/quote]
Juuri näin. Suomessa (ainakin osassa) vanha kohteliaisuusmuoto oli kolmannen persoonan käyttö, ei teitittely. "Saisiko ruustinnalle olla kahvia?" Nykyisin se kuulostaa vanhahtavalta, mutta samaa virkaa taitaa toimittaa suoran puhuttelun välttäminen, passiivin käyttö ja muut kiertoilmaukset.
Eihän suomessa muutenkaan koeta kovin luontevaksi esim. ihmisen kutsumista (miltään) nimeltä keskustelussa kovin tiheään, toisin kuin mm. USA:ssa. Suomalaisesta kuulostaa herkästi hyvin iholle tulevalta ja päälle käyvältä, kun esim. puhelinmyyjät välillä käyttävät soittaessaan etunimeä. "No kiva kun vastasit Saara, meillä on nyt tosi kiva tarjous sulle Saara." Jo tuollaisen lukeminen mainoskirjeestä saa itselläni niskakarvat pystyyn saman tien ja kirje lentää roskiin. (Vastaava nimenkäyttö esim. englanniksi ei tee samaa vaikutusta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, musta asiaa ei voi muotoilla noin. Jos käytetään puhuttelua, sillä mielestäni eksplisiittisesti osoitetaan hierarkiaa tai muodollista kohteliaisuutta. Ei kuitenkaan voi mielestäni sanoa, että puhuttelun poisjättäminen samalla tavalla merkitsisi eksplisiittisesti hierarkiaa tai muodollista kohteliaisuutta. Suomessa esimerkiksi armeijassa on määritellyt puhuttelukäytännöt ja joillekin assosioituu teitittelystä tai titteleillä puhuttelusta juuri tällainen institutionaalinen tapa puhutella.
Kun kuitenkin suomessa normi on sinuttelu, joka ei sovi joka paikkaan, se voidaan kiertää eri tavoin. Silloin kyse on lähinnä siitä, että teitittely saattaisi tuntua väärältä, ehkä liian muodolliselta mutta sinuttelu myös liian epämuodolliselta. Esimerkiksi myyjä sanoo kaupassa "Tuleeko muuta/Laitetaanko pakasteet pussiin" sen sijaan että sanoisi "otatko muuta/haluutko pakasteet pussiin". Ei voi sanoa, että sanavalinta olisi välttämättä kaikkein kohteliain, ennemminkin se on riittävän kohtelias.
Ei musta ole mitään erityistä omaa opiskelijoiden ja opettajien välistä tapaa kommunikoida, joka olisi erilainen kuin edellä kuvattu.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:29"]
Juuri näin. Suomessa (ainakin osassa) vanha kohteliaisuusmuoto oli kolmannen persoonan käyttö, ei teitittely. "Saisiko ruustinnalle olla kahvia?" Nykyisin se kuulostaa vanhahtavalta, mutta samaa virkaa taitaa toimittaa suoran puhuttelun välttäminen, passiivin käyttö ja muut kiertoilmaukset.
[/quote]
TÄmä ei muuten oikeasti ole vanha suomalainen kohteliaisuuskäytäntö. Se on vasta 1900-luvun alun tienoilla (ja pahimmin toisen maailmansodan jälkeen) Ruotsista ja ruotsista levinnyt "tasa-arvokäytäntö", jossa teitittelystä luovuttiin, mutta sinutteluunkaan ei oikein osattu eikä haluttu siirtyä, niin että kaikkia alettiin sitten kutsua kolmannessa persoonassa. Tätä ennen kolmannessa persoonassa puhuteltiin lähinnä vain palvelijoita. KJyseessä on siis uudehko svetisismi, ei mikään vanha suomalainen käytäntö.
Meillä on pieni laitos, ja näin ollen ei teitillä ja puhutellaan etunimillä. Toisille opiskelijoille puhutaan lehtoreista/proffista sukunimillä, ja jostain erityisen tutusta kaikille etunimellä. Se on vaan tapana. Jos menisin jonkin toisen laitoksen professoria etsimään ja joutuisin kysymään joltain missä hänen huoneensa on, kysyisin joko koko nimeltä tai sitten professori (sukunimi).
Eihän Suomessa ole sellaista "tittelikulttuuria", niin kuin esim Usa:ssa. Tuntuisi tahmealta kutsua luennoilta tuttua proffaa tittelin kera. Sama kuin hoitajat aina puhuisivat lääkäreille sairaalassa "Anteeksi tohtori (sukunimi)", vaikka olisi ajat sitten ylitetty teitittelyn rajat tuttavuudessa.