Miksi hyvät miehet ovat Suomessa niin harvinaisia?

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 20:07"]

Minulla on yliopistotutkinto, olen absolutisti, omakotitalo ja urheilen viidesti viikossa. Saan kyllä vaatia ettei se nainen ole hehtaariperse. Ikävä juttu jos sinua kyrpii.

[/quote]

Joo, ja mä saan vaatia ettei tuleva mieheni ole moukka joka puhuu ihmisistä noin rumasti. Ihan sama mikä tutkinto on ja monta kertaa viikossa urheilee. Hyvällä miehellä on kuitenkin sydämen sivistys ja kunnioitus naisia kohtaan.

Jatka sinä siis vaatimista, minä jatkan odottamista. : ) 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 19:58"]

Ekalla sivulla joku valitti siitä, että nössöt miehet eivät sytytä. Nuorempana olisin vielä nauranut päin naamaa, mutta nyt nössön miehen kanssa avioituneena ei naurata: hän on loistava perheenisä, itseasiassa niin hyvä että jäi lasten kanssa kotiin kun minä palasin työmaailmaan, kiltti ja kunnollinen, kehuu kauniiksi päivittäin jne. MUTTA KUN TUO PIRUN UKKO EI SYTYTÄ MINUA TIPPAAKAAN!! :(

[/quote]

Juuri tästähän ystävämme Laasanen on usein kirjoittanut. Media, feminismi ja äidit ovat vuosikymmenien kuluessa muovanneet miehestä nössön, joka on hellä ja ottaa vastuuta perheestä sun muuta ihanaa. Kuitenkin todellisuus on se, etteivät naiset halua tällaista miestä. Onko siis ihme, jos kiltit miehet kääntävät takkinsa ja ryhtyvät porsastelemaan? Olen itsekin tietoisesti hankkiutunut eroon niistä piirteistä, jollaiseksi minut kasvatettiin. Olen tämän sanonutkin vanhemmilleni.

[/quote]

40. Niin, tässähän se yksi iso ongelma on. Nainen on opetettu kouluttamaan mies täysin sisäsiistiksi kodin hengettäreksi (naisesta on monissa piireissä hävettävää myöntää, jos mies tekee vähemmän kotitöitä kuin hän tms.), mutta kun hän on koulutusurakan saanut suoritettua, huomaakin, ettei tällaista halunnutkaan. Eipä kai siinä auta muu kuin hyväksyä sukupuolierot siinä missä luonne-erotkin ja pyrkiä kasvattamaan lähinnä itseään. Ennen naisten piti vahtia miestensä alkoholinkäyttöä, nyt miesten osallisuutta lasten- ja kodinhoitoon. En naisena ole ollenkaan ihastunut ajatukseen, että minun pitäisi jatkuvasti valvoa ja valistaa miestäni, esiintyä jonain justiinana. Aiemmassa suhteessani sorruin tähän, mutta samaa virhettä en halua toistaa. Ei se naisestakaan hääviltä tunnu esiintyä miehelleen kuin hänen huolehtiva ja kasvattava äitinsä. Tosin en itse ihastu myöskään siitä, että mies valvoo ja valistaa minua kovin ylenpalttisesti ;) Sinänsä kukin saa minusta esiintyä niin kliseisen naisellisena tai epänaisellisena kuin haluaa, ja sama miehekkyyden suhteen, mutta parisuhde vaatii nimenomaan itsetuntemusta: Jos olet hypernaisellinen perinteisessä mielessä, ole sitä, äläkä häpeä. Jos et ole, älä ole, äläkä häpeä sitä. Suhteita leimaa usein se, ettei tiedetä mitä toiselta oikeastaan edes halutaan, ja jos tiedetäänkin, voidaan hävetä sitä ja esittää jotain sovinnaisempaa. Miten parisuhteet voivat olla vuodesta toiseen seesteisiä ja antoisia, jos me ihmiset ihan itseksemmekin olemme usein aivan hukassa?

up

Siitä lähdetään, että mies elättää itse itsensä, ei ole ku*ipää ja on oikeasti urheilullinen.(treenaa niin, että se myös näkyy). No, näitä kolmea "peruskriteeriä" täyttäviä ei vapailla markkinoilla juurikaan ole. :(

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:13"]

Onko vika kasvatuksessa, kulttuurissa vai missä? Tunnen monia älykkäitä, kouluttautuneita, suht raittiita, hyvätapaisia, kunnollisia, ok näköisiä naisia, jotka ovat jääneet yksineläjiksi. Se vastaparin löytäminen kun on niin vaikeaa. Tarjolla on enemmänkin autoja rassaavia peruskoulureiskoja, joille olut ja tv:n töllöttäminen maistuvat, naisesta pitäisi olla elättäjäksi ja tarpeiden täyttäjäksi. Nämä miehet vaativat naisen ulkonäöltä kuitenkin paljon.[/quote]

Ei se ihan noin ole. Minä (olen perheellinen mies) tunnen itse aika monta korkeakoulutettua sinkkumiestä, jotka eivät eivät harrasta juopottelua:

1) Hieman alle 50-vuotias, it-alan asiantuntija, vakituinen työ, ulkonäkö ehkä hieman vaatimaton.

2) 45-vuotias, luonnontieteellisen alan tohtori, ulkonäkö keskimääräistä parempi, kunnon puolesta pystyisi juoksemaan maratonin vaikka heti, hyvä työpaikka

3) suunnilleen samat ominaisuudet kuin edellisellä

4) noin nelikymppinen tohtori luonnontieteistä tämäkin, ulkonäössä ei vikaa, hyvä työpaikka

Nämä neljä ovat tietääkseni aina olleet sinkkuja. En tiedä, miksi he eivät ole seurustelleet, mutta tietääkseni kaikki suhtautuvat naisiin tasa-arvoisesti.

Sitten lisää:

5) Noin 30-vuotias, DI, erittäin pätevä työssään, perinteiset harrastukset, käyttää alkoholia, mutta kohtuudella. On seurustellut, edelleen hyvissä väleissä eksänsä kanssa

6) Noin 30-vuotias, korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka, äänestänee persuja, mutta tuntee itsekin ulkomaalaisia

7) Noin 30-vuotias, luonnontieteiden jatko-opiskelija, hyvä työpaikka, monipuolisesti sivistynyt, harrastaa myös kulttuuria, ei minun mielestäni mitään havaittavia vikoja

En tiedä, miksi nämä kolme eivät seurustele. Ehkä eivät vain hae aktiivisesti seuraa. Näiden lueteltujen lisäksi tiedän muutamia muita sinkkuja.

Luulen, että ainakin akateemisista miehistä parhaat on varattu jo opiskeluaikana. Jäljelle jääneet ovat ehkä keskimääräistä arempia, eivätkä ehkä ole uskaltaneet tehdä aloitteita silloin, kun olisi pitänyt toimia. Vakaata pitkäaikaista suhdetta tavoittelevat opiskelijatytöt napataan jo opiskelun alkuvaiheessa. Viimeistään valmistumisvaiheessa suuri osa lopuistakin vakiintuu. Jäljelle jää huono-onnisia, passiivisia tai selvästi ongelmaisia, joihin lasken myös ne, jotka ovat asettaneet riman niin korkealle, että äärimmäisen harvat pystyvät sen ylittämään.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 23:33"]

Jäljelle jää huono-onnisia, passiivisia tai selvästi ongelmaisia, joihin lasken myös ne, jotka ovat asettaneet riman niin korkealle, että äärimmäisen harvat pystyvät sen ylittämään.

[/quote]

Nyt on laskettava mukaan niin sanotut toisella kierroksella olevat: pitkäaikainen, parikymppisenä solmittu parisuhde on päättynyt kolmenkympin korvilla ja ollaan siksi taas kumppania vailla.

On väärin jakaa sukupuolen mukaan kunnolliset ja ei niin kunnolliset ihmiset. Olen itse 32v. nainen ja olen aina asettanut riman korkealle miesten suhteen ja sen olen saanut myös maksaa sillä, että sinkkuna olen ollut ja toisaalta suurimman osaa elämästäni halunnut ollakkin. En koe, että  minussa olisi mitään suurempaa ns. vikaa, mutta parisuhde ei ole ollut koskaan se ykkösjuttu. Onnellisuus lähtee itsestä, sitä ei voi kukaan toiselle automaattisesti antaa. Tämän vuoksi en ole koskaan tehnyt sinkkuudestani ongelmaa, koska se ei ole sitä minulle. Jos joku sopiva mies joku päivää sattuu vastaan tulemaan, niin kiva juttu. Koen, että sopivan kumppanin vastaan sattuminen on paljon pelkästään tuurista kiinni.

Missä porukoissa sä oikein liikut? Kyllä mun kaveriporukassa ihan samalla (korkea)koulutustasolla on sekä miehet että naiset, alkoholinkäyttö samanlaista (erittäin kohtuullista) ehkä ainoa ero on siinä että miehet harrastavat liikuntaa enemmän kuin me naiset. Ja varmaan kotihommia me naiset edelleen tehdään enemmän kuin meidän miehet. Ja lainat ja omaisuus on kaikilla puoliksi.

Tiedä sitten onko ne missään muuallakaan tuon kummoisempia ne miehet keskimäärin... 

Itsekin olen sellainen vastoin tahtoani vanhaksipiiaksi jäänyt ihan ok näköinen, korkeasti koulutettu nainen. Minulle kyllä kelpaisi hyvinkin "peruskoulureiska", eikä auton rassaaminen ja TV:n katselukaan haittaa ollenkaan, mutta alkoholisti ei kyllä kelpaa tai sellainen jonka kanssa suhteesta ei saa mitään vaan pitäisi olla miehelle kuin äiti. 

Minusta taas tuntuu että hyviä miehiä on paljonkin olemassa, mutta niitä ei tapaa missään. Täällä naisten palstalla me naiset valitamme kun ei ole hyviä miehiä, mutta on toisia palstoja, joilla kiltit kunnolliset miehet valittaa, kun ei kiltti tavallinen mies löydä mistään naista. 

Onko ne nyt niin harvinaisia, mulla on ollut molemmat sekä ex- että nykyinen kunnollisia ja myös heidän kaveripiirinsä lähes kaikki miehet luokittelisin kunnollisiksi. Toki nämä kaverit ovat melkein kaikki varattuja, että sitä mieltä olen jos meinaa yli 30v löytää kunnollisen, niin varattuja tai toisella kierroksella ne on. Tai homoja.

Myös minun tuttavapiirissäni on tosi hyviä miehiä, miespuolisista duunikavereistakin suurin osa on todella hyviä tyyppejä ja kelpo puolisoita ja isiä. Monet naiset sen sijaan ovat kamalan vaativia miehiään kohtaan, sitä en ihan aina pysty ymmärtämään. Minusta toiselta ei saisi vaatia enempää kuin itseltäänkään.

Niin, ihmeellistä tosiaan. Omassa tuttavapiirissäni on runsaasti korkeakoulutettuja, hauskoja, kunnollisia ja kivannäköisiä miehiä ilman "elämänsä naista". Enkä puhu mistään hikisistä TKT-nörttipojista, vaan ihan normaaleista, sivistyneistä, sympaattisista miehistä eri aloilta.

Olen huomannut ihan samaa. Tosin itse en ole korkeasti koulutettu ja sen takia en ilmeisesti viehätä korkeasti koulutettuja tai edes jollain tasolla sivistyneitä miehiä. Käytöstavat, sivistys ja ulkonäkö minulla on kuitenkin kunnossa, mutta ainoat miehet ketkä kiinnostuvat minusta, ovat alkoholistit, pornoaddiktit ja kaikenmaailman muut vinksahtaneet. Tämän takia olen myös alkanut epäillä että ns. "kunnon mies" on pelkkä myytti, että sellaisia ei oikeasti ole edes olemassa.

Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.

Olenkin aina ehdottanut naisille, joilla on ongelmia löytää itselleen kunnon miestä, että he ottaisivat parisuhteensa hakuun kokonaan uuden taktiikan. Sen sijaan, että etsitään jännittävän oloinen macho-mies lähiöbaarin karaoke-illasta, he voisivat mieluummin iskeä toimiston kahvilassa istuvaa tylsää kuivakan näköistä kirjanpitäjää.

Tuntemiani 30+ sinkkumiehiä:

- ihan kiva 40v kundi, ei koskaan asunut kenenkään kanssa, koulut käymättä, mutta sydämen sivistystä on; ammattikin on. Miinus: sängyssä huono (olen testannut), huono status (koulutuksen puute, duunari), töiden jälkeen vain makailee ja katsoo telkkaria

Itse olen maisteri, koulutustausta merkitsee minulle jotain, koen olevani jossain määrin eri maailmasta kuin hän.

Kokemattomuus naisten kanssa ei ole miehelle hyvä juttu, miehen pitäisi osata jotain, se on miehekästä.

- ihan ok 30v mies, alhainen koulutus, jonkinlainen työ olemassa, raitis, kiltti, olisi varmaan hyvä perheenisä, pitää lapsista. Miinus: nössö, ei mielipiteitä, velton oloinen, ei pystyisi elättämään perhettä vaan se rooli olisi naisen harteilla; seksikkyys puuttuu täysin; puolison kanssa kun kai pitäisi seksiäkin olla.

Sanottakoon, että toisaalta aika harvaa ihmistä pidän seksikkäänä, jollain tapaa seksuaalisesti kiinnostavana. Eivät naiskaverinikaan sitä mielestäni ole, seksittömän oloisia kaikki.

- mies 42v, ei koskaan asunut kenenkään kanssa, ei juuri kokemusta parisuhteistakaan; kuitenkin hyvännäköinen. Matala koulutus, ei pysty elättäjän rooliin, hyvä kun itsensä elättää. Ylivaativa naisten suhteen, pitäisi olla missin kroppa ja kasvot, puheista päätellen ainakin.

Vaikea sanoa mikä tässä mättää. Vaativuus naisten ulkonäön suhteen varmaan ensinnäkin - kauniilla naisilla on varaa valita, tuskin ottaisivat köyhää miestä.

Tässä nyt pari tapausta lähipiiristä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:44"]

Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.

Olenkin aina ehdottanut naisille, joilla on ongelmia löytää itselleen kunnon miestä, että he ottaisivat parisuhteensa hakuun kokonaan uuden taktiikan. Sen sijaan, että etsitään jännittävän oloinen macho-mies lähiöbaarin karaoke-illasta, he voisivat mieluummin iskeä toimiston kahvilassa istuvaa tylsää kuivakan näköistä kirjanpitäjää.

[/quote]

Ne on aina varattuja jo työelämään siirtyessään nuo tyypit. Itse olen IT-alalla, ja luulisi että täällä "hikisiä TKT-nörttejä" kuhisevassa paikassa olisi miehiä riittänyt valinnanvaraksi asti. Mutta pjaskat, ne on kaikki varattuja ja monilla useita lapsia - tosiaan 3-4 tavallista...

Naiset kyllä osaa arvostaa niitä kirjanpitäjiä ja insinörttejä siinä vaiheessa kun vakiintumisen halu vakavana iskee. Eivät ole ehkä suosituimpia parikymppisenä, mutta kolmekymppisenä alkaa vientiä olla!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 14:44"]

Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.

Olenkin aina ehdottanut naisille, joilla on ongelmia löytää itselleen kunnon miestä, että he ottaisivat parisuhteensa hakuun kokonaan uuden taktiikan. Sen sijaan, että etsitään jännittävän oloinen macho-mies lähiöbaarin karaoke-illasta, he voisivat mieluummin iskeä toimiston kahvilassa istuvaa tylsää kuivakan näköistä kirjanpitäjää.

[/quote]

 Naiset kyllä osaa arvostaa niitä kirjanpitäjiä ja insinörttejä siinä vaiheessa kun vakiintumisen halu vakavana iskee. Eivät ole ehkä suosituimpia parikymppisenä, mutta kolmekymppisenä alkaa vientiä olla!

[/quote]

Tai vasta siinä vaiheessa kun ollaan parikymppisenä sen alkoholiin menevän macho-miehen kanssa perustettu perhe. Jonka kanssa ei olla maltettu seurustella riittävän pitkään. Ollaan vaan suoraan menty naimisiin ja  hypätty kohti tuntematonta, kun se on niin jännittävää.

Jos määritelmäsi hyvästä miehestä on ainostaan kiinni koulutuksen tasosta ja juomatottumuksista, en ihmettele ettet löydä heitä. Joku muu nainen on heidät jo napannut.

Oikeastaan mulla ei ole tohon mitään asiaa varmaan sanomaan. Isäni on narsisti, hakkasi äitiäni ja sain vääristyneen kuvan parisuhteesta jo lapsena. Ymmärsin, että se oli väärin ja päätin, ettei musta tule koskaan isäni kaltaista. Olin TODELLA ujo jo lapsena, en osannut (enkä vieläkään) osaa lähestyä naisia jotka koen viehättäviksi ilman ahdistuneisuutta, sydämentykytyksiä, hikoilua, ja "perhosia" vatsassa. Koulussa mua kiusattiin ulkonäkösyistä ja siksi, koska olin ujo. Halusin vain olla rauhassa, ja antaa muiden olla rauhassa. En saanut kouluttautua rauhassa. Koulunkäynnistä vietiin hauskuus pois heti kättelyssä. Vanhempani erosivat ollessani 14-vuotias. Sain valita kumman luokse jään asumaan, ja valinta oli helppo. Olen muuten vanhempieni ainoa lapsi. 

Kirjoitin ala-asteella rakkauskirjeen samalla luokalla olevalle tytölle. Hän laittoi sen kiertämään luokassa. Itsetuntoni rippeet romuttuivat. Lapsuusajan arvet ovat vielä sisälläni, mutten siitä muita rankaise. Ainut asia missä ihmisiä tuomitsen on, kun puhutaan asioista vaikka ei tiedetä siitä mitään. Silloin kun ei tiedetä asiasta mitään, ollaan hiljaa, kuunnellaan ja opitaan. Siksi olen tällä palstalla, että lukisin ongelmista ja niiden ratkaisuista, mitä tulee ihmisten jälkikasvuun.  

Ja muuten, miksei "TKT-nörttipoika" voisi olla "normaali", sivistynyt ja sympaattinen? Miksi pitää ylimielisesti lokeroida ihmisiä eri termeillä?

Olen helvetin huono mies. Olisin helvetin huono isä. Siksi en sellaseksi varmaan koskaan   tule. Mutta olen sinut sen kanssa. Ja jos kaljanjuonnin, hedonistisen sohvallamakoilun ja perseenraapimisen vaihtoehtona on olla suhteessa naisiin, jotka lokeroivat ihmiset "TKT-nörtteihin" ja "autonrassaajiin", niin valitsen ensimmäisen. 

Ja jos ei olisi näitä autonrassaajia, niin kuka sun autosi katsastaisi?

Juhani, 32

Miksi hinnat ovat korkeita, koska kauppa kay kuitenki.

Miksi huolitte huonoja miehiä, älkää huolitko, asettakaa rima korkealle, alkavat oppimaan kun ei saa naista. Miksi miehet ovat huonoja, kun se tuntuu riittävän.

Pitäisi heti seurustelun alussa ottaa se linja, mitä haluaa mieheltä, jos mies ei pysty, niin sitten tulee ero. seurustelu on sitä varten, että katsotaan onko siitä äijästä mihinkään.

Millainen on "hyvä mies"? Noita aloitusviestin standardeja ei ole ainakaan vaikea täyttää.