Vaikea päätös, liittyy työhön. Mitä tekisit?

Eli melkein joka neljäs kuukausi olisit pois kotoa?

En voisi olla itse...

Parempipalkkainen työ. 

Kohti uusia haasteita rohkeasti vaan.
Jos tahtoa on niin saatte kaiken kyllä järjestymään.

En pystyis jättämään noin pieniä lapsia 3 viikoks kerrallaan. Ajattelisin itse niin, että lapset nyt pieniä ja haluaisin panostaa heihin.

Jälkimmäinen tietenkin. Anna sille isälle mahdollisuus tasa-arvoiseen vanhemmuuteen äläkä monopolisoi kaikkia "lasten asioiden" hoitamisia.

Oletko itse hakenut tuota toista paikkaa vai onko sitä sinulle vain yllättäen tarjottu?

Mielestäni miehen pitää pystyä olemaan lasten kanssa ilman sinun apuasi.

Itseäni ei kiinnostaisi työ, jossa matkustellaan, joten en sellaista ottaisi. Mutta  koska sinä edes harkitset asiaa, se tarkoittanee, että jossain vaiheessa haluat sellaisen työn. Olisi siis kenties tyhmää olla ottamatta tarjousta nyt vastaan.

Ei siellä ole koko elämää pakko kuluttaa, jos näyttää, ettei suju.

vaihtaisin uuteen työhön, kyllä mies pärjää lasten kanssa kun olet matkoilla, se varmasti tekee sille ihan hyvääkin (uskon, että mitä enemmä miehet ottavat/saavat ottaa vastuuta lapsista, sitä läheisempiä lapsista ja isästä tulee).

Jos uusi työ tuntuu liian aikaavievältä, niin voihan sen sitten tulevaisuudessa vaihtaa, ja saat siitä hyvää kokemusta (sen lisäksi, että se "näyttää hyvältä CV:ssä"). Eli opit varmasti paljon, ja mieskin saa oppia kodin- ja lasten hoitamisesta.

On aika rankkaa yksin pyörittää kahden pikkulapsen arkea 3 viikkoa työssäkäynnin ohella. Varmasti siitä mies selviää, mutta rankkaa se on.

Mulle tuo matkustelu olisi liikaa. Liian pitkiä työmatkoja. Parin kolmen päivän reissuja voisi silloin tällöin tehdä, mutta 3 viikkoa putkeen pois kotoa noin usein olisi mulle liikaa.

Jos ajattelet, että tämä on once in a lifetime tarjous, joka ei toistu, otat työn. Jos pidät mahdollisena, että jatkat osa-aikaduunissa ja kattelet ja löydät ehkä myöhemmin jotain parempaa, mutta ei niin paljon matkustelua sisältävää, et ota tätä duunia.

Toki perheen talouskin vaikuttaa. Pärjäättekö ihan ok nytkin vai onko joku kamala velkataakka ja talous niin kuralla, että paremman palkan takia on suostuttava mihin vaan.

Mua ei itseänikään (ihan puhtaasti itsekkäästi ajatellen ja perhe unohtaen) houkuttelisi kolmen viikon työmatkat usein. Se on rankkaa ja pitkäveteistä hotellielämää, josta yksityiselämä puuttuu kokonaan. Yhden illan voi hotellissa vielä nauttia rauhasta ja lukea kirjaa, mutta sitten se tappaa tylsyydellään.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:21"]

vaihtaisin uuteen työhön, kyllä mies pärjää lasten kanssa kun olet matkoilla, se varmasti tekee sille ihan hyvääkin (uskon, että mitä enemmä miehet ottavat/saavat ottaa vastuuta lapsista, sitä läheisempiä lapsista ja isästä tulee).

Jos uusi työ tuntuu liian aikaavievältä, niin voihan sen sitten tulevaisuudessa vaihtaa, ja saat siitä hyvää kokemusta (sen lisäksi, että se "näyttää hyvältä CV:ssä"). Eli opit varmasti paljon, ja mieskin saa oppia kodin- ja lasten hoitamisesta.

[/quote]

korjaan vähän vastaustani: nyt vasta luin, että matkustelua on todella paljon, komle viikkoa kerralla pois kotoa, ja sama juttu neljästi vuodessa. En varmaankaan itse ottaisi vastaan sellaista työtä, jos on pieniä lapsia, enkä usko että miehenikään olisi ottanut. Paitsi, jos kyse on edellisen vastaajan sanomasta once in lifetime - mahdollisuudesta, jolloin voisin harkita asiaa.

Riippuu, kiinnostaako sinua tämä hyväpalkkainen työ muuten, siis jos ei olisi lapsia olisitko innoissasi tarttumassa tilaisuuteen. Jos olisit, niin minä ottaisin tämän duunin. Kokeilette vaikka vuoden ja katsotte miten lähtee sujumaan, jos ei sitten millään niin silloin voit hakea uutta työtä, edelleen hyvää (parempaa kuin tuo nyt miettimäsi osa-aikainen) mutta ilman matkustelua. Sinulla on silloin CV:ssä hyvä duuni ja vaihdon syytä kysyttäessä voit kertoa totuuden, työ on muuten hyvä mutta tässä elämäntilanteessa et voi matkustella niin paljon. 

Tsemppiä! 

Näissä tapauksissa on muuten aina kyse once in a lifetime - tilaisuuksista. Sanot nyt ei, niin seuraavilla kerroilla tilaisuudet annetaan niille, jotka ovat sanoneet sellaisia haluavansa.

Lentoemäntä vastaa: meillä oli sama tilanne silloin kun palasin omaan työhöni. Lapset olivat samanikäisiä ja mies työelämässä. Päätimme niin, että mies jää hoitovapaalle vuodeksi ja minä teen töitä täysiaikaisesti. Poissaoloja kotoa oli n. 3-4 yötä/VIIKKO ja palkallani elimme ihan hyvin. Luulenpa, että puhut kuitenkin ihan toisenlaisista palkoista kuin mitä minä tienaan mutta silti: pärjäsimme ihan kohtuullisen hyvin.

NÄin jälkikäteen sanoisin, että mies oli enemmän kuin tyytyväinen päätökseemme. Hän on saanut lasten kanssa ihan toisen kontaktin ja minä puolestani voin olla onnellinen että aina poissaollessani asiat kotona hoituivat . Nyt, kun lapset ovat jo isoja, katselen tuota aikaa haikeana! Liputan siis ehdottomasti uudien haasteiden ottamista vastaan, mutta tämän pitää olla koko perheen päätös.

Tsemppiä, ap! Lisäisin tähän vielä, että niitä ihmisiä jotka tuomitsivat ja kummeksuivat meidän päätöstämme, oli todella paljon. Se kannattaa ottaa huomioon jollakin tavalla. Mukavaa olisi jos omassa lähipiirissä olisi samanhenkisiä ihmisiä.

p.s 13 viestiin ei tullut jostain syystä tekemiäni kappalejakoja.. toivottavasti siitä saa selvää!

No joo, kyse on once in a lifetime -tilaisuudesta, jota en ole hakenut.

En haluaisi työtä, jossa matkustellaan. Toisaalta en halua katua 10 vuotta, etten tarttunut tilaisuuteen, silloin kun sitä tarjottiin.

En millään lailla monopolisoi lasten hoitoa itselleni, mutta kun olen ollut kotona ja nyt osa-aikatyössä, niin aika luontavalta on tuntunut, että mä hoidon hammaslääkärit, neuvolat yms.

Jos ei olisi lapsia, olisin kipinät kantapäissä jo koneessa. Muutaman päivän olen noista erossa ollut, joten mähän voin itsekin mennä sekaisin.

Mutta kiitos kaikille ajatuksista! Lisää saa laittaa!

ap lisää vielä.

Ja siis jotenkin musta tuntuisi helpommalta olla poissa vaikka useampi päivä/viikko kuin 3 viikkoa putkeen....

Miksi niiltä työmatkoilta ei voisi tulla viikonlopuksi kotiin? Vai onko ne jonnekin Aasiaan tai niin kauas, että viikonloput kotona ei toimi?

Sä oot niin innostunut tosta työstä, että kokeile ihmeessä, jos miehesi suostuu!

Ottaisin sen paremman paikan. Itse vähän toisennäköisestä syystä jätin väliin, ja nyt harmittaa vietävästi. Ikävä voi iskeä, mutta skype on keksitty. Luet siellä iltasadut kuten Maria Sid :-) Miettikää, voisiko mies vuorostaan lyhentää työpäiväänsä?

Pidä itsestäsi huolta, kun ole reissutöissä. Liiku/ulkoile tms. Niin sitten jaksat hyvin hoitaa hommia, kun olet kotona. Ja miehesi saa vähän enemmän vapaata.

Mieti myös, että jos valintaa tekisi miehensi, miten kumpikin reagoisitte siihen?

poissaolot keskimäärin 3-4/viikko, joskus luonnollisesti poissaoloja oli esim. viikko kerrallaan. aina työssä ollessani puhelin on luonnollisesti kiinni eikä minua thaimaastakaan kovin helposti ja halvalla saa kiinni. joten poissaolo kotoa on käytännössä olemista saavuttamattomissa. t: se lentoemäntä

vietin viime vuonna 12 kuukaudesta melkein 8 ulkomailla. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:01"]

 skype on keksitty. Luet siellä iltasadut kuten Maria Sid :-)

[/quote]

jos on isot aikaerot, niin voi olla, että kesken työpäivän tai kesken unien ei lueta mitään iltasatuja...

Mä ottaisin sen osa-aikatyön, jos se kuitenkin on kiva :) En millään pystyis olemaan lapsista erossa 3 vko putkeen. Mutta mä olen mä ja sun pitää miettiä itsesi kannalta. Olen nyt itsekin matkustustyössä, mutta  pääosin Euroopassa ja pisin matka oli ma-ma, eli 8pv ja se oli kyllä liikaa, olin kuolla ikävään. Lapset meillä nyt 3 ja 5 ja mies pärjää kyllä hyvin, mutta kyllä se yhdessäolo ja lapsiperhearki on noiden viikonkin matkojen jälkeen melkoista totuttelua puolin ja toisin. Ja joskus mietin, että äiti-lapsi-suhde kärsii varsinkin nuoremman kohdalle, kun se ei oikein osaa skypessä ja puhelimessa jutella ja kertoja tunnoistaan.