Lue keskustelun säännöt.
Mikä järki tässä on - naimisiin mennessä pidetään tyttönimi "tasa-arvon vuoksi",
14.08.2013 |
mutta ans olla, kun syntyy lapsia - heidät taas nimetään isänsä sukunimellä, "kun se on isälle tärkeää".
Eli Maija Meikäläinen haluaa ehdottomasti Heikki Heikäläisen naidessaan pitää isältään perimänsä nimen, kun se muka on niin tasa-arvoista ja feminististä, mutta lapsista tulee kyllä sitten Heikäläisiä.
Miksi haluatte mieluummin pitää isänne nimen kuin ottaa lastenne nimen?
Kommentit (209)
Kuulkaas nyt feminatsit. Tosiasia on se, että te olette kaikki vain munankipeitä huoria ja tiedätte sen itsekin. Se ei jankkaamalla miksikään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta se olisi vähän outoa, jos mulla olisi eri sukunimi kuin lähimmillä sukulaisillani - eli lapsillani ja miehelläni.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 17:50"]
Musta se olisi vähän outoa, jos mulla olisi eri sukunimi kuin lähimmillä sukulaisillani - eli lapsillani ja miehelläni.
[/quote]
Aha!
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 17:50"]
Musta se olisi vähän outoa, jos mulla olisi eri sukunimi kuin lähimmillä sukulaisillani - eli lapsillani ja miehelläni.
[/quote]
Musta taas olis vähän outoa, jos kaikki päätyis valitsemaan sukunimen samalla tavalla, kun kerran on olemassa vlinnan mahdollisuus.
TODELLINEN syy miksi lapselle miehen sukunimi: äiti on aina varma mutta isästä ei aina tiiä...;D
En jaksa lukea koko pitkää ketjua, ehkä tää pointti on jo tullutkin esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni perusteena on aina ollut että jos pidän miehen sukunimestä enemmän kuin omastani niin otan sen naimisiin mennessä. Näin ei taida käydä koska miehelläni on aika tavallinen nimi ja omani on ihan ok.
Yhteisellä lapsellamme on miehen sukunimi, koska minä päätin etunimet niin sukunimi laitettiin sitten miehen mukaan. Kuitenkin syntyessään lapsi oli minun nimelläni, nyt mieheni niminen ja joskus ehkä jonkun muun niminen.
Lapsi ei todellakaan ole yhtään vähemmän omani vaikka sukunimet olisivat erit ja ihan yhtä paljon hän on meidän kummankin sukua! Ihan niinkuin mekin olemme isiemme JA äitiemme suvun jäseniä... Ihme käsityksiä täällä joillain.
Ei ole kyse tasa-arvosta vaan naisen omasta identiteetistä, ja omalla kohdallani sukunimeni on olennainen osa minua. Ja minun sukunimeni on muuten äidiltäni.
Siksi, kun siinä on melkoista sotkua kun pitää selvittää muuttuneen nimen vuoksi monta asiaa.
Esimerkiksi ilmoittautuminen johonki n sellaiseen paikkaan, jossa on vaikuttanut entisessä elämässä, vaikka nyt näin ajankohtaisena asiana kansalaisopiston opiskelijaksi. Siellä toimistossa joku raapii päätään, kun joku ei nyt täsmää, osoite ja henkilötunnus on oikein mutta nimi ei täsmää, tai päin vastoin jos on sattumalta vaikka veljellä samanniminen vaimo ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 17:50"]
Musta se olisi vähän outoa, jos mulla olisi eri sukunimi kuin lähimmillä sukulaisillani - eli lapsillani ja miehelläni.
[/quote]
Aha!
[/quote]
Miksi sinun oma alkuperäinen sukunimesi ei ollut uusille lähisukulaisillesi kelpaava?
Siis mistä helvetistä tämä teidän silmitön miesvihanne oikein kumpuaa? Onko teidät kaikki raiskattu joskus vai mitä on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 18:55"]
Siis mistä helvetistä tämä teidän silmitön miesvihanne oikein kumpuaa? Onko teidät kaikki raiskattu joskus vai mitä on tapahtunut?
[/quote]
Tarkennatko hieman, missä täällä on silmitöntä miesvihaa?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 17:50"]
Musta se olisi vähän outoa, jos mulla olisi eri sukunimi kuin lähimmillä sukulaisillani - eli lapsillani ja miehelläni.
[/quote]
Miehesihän olisi voinut ottaa sinun nimesi, ja lapsesi sitten myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oman nimeni enkä ottanut yhdistelmää, lapsi sai isänsä sukunimen sillä se sopi paremmin etunimeen ja koska meillä kummallakin on vieraskieliset sukunimet joita saa aina olla tavaamassa, miehen nimi oli helpompi.
Ennen naimisiinmenoa puhuimme kyllä nimivalinnoista ja siitäkin että mies ottaisi minun nimeni mutta lopulta päädyimme pitämään omat nimemme kun kummallakaan ei ollut hinkua vaihtaa.
Paljon on erilaisia perusteluja mutta silti sama lopputulos. Vanhempien sukunimistä riippumatta lapselle annetaan aina isän sukunimi. Menneinä aikoina vain aviottomilla lapsilla oli äitinsä nimi ja häpeähän se silloin oli. Ilmeisesti se vaikuttaa edelleen eivätkä naiset rohkene antaa lapselle omaa nimeään, jos se on eri kuin miehellä. Eihän silloin tiedettäisi kuka lapsen isä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä anneta aina isän nimeä... Meidän lapsesta näkee jo kasvoista kuka on isä jos jotakuta kiinnostaa sitä epäillä.
Me pidimme molemmat omat nimemme kun menimme naimisiin ja lapsilla on minun (siis äidin) sukunimeni.
Itselleni nimi on aina ollut tärkeä osa identetiteettiä. Toisaalta minulla on sukunimi, joka on vain reilulla kymmenellä ihmisellä. Muistaakseni taisin olla kymmenen vanha kun sanoin äidilleni etten tule vaihtamaan nimeäni vaikka isona menisin naimisiin. Siksi jos ennen avioliittoa keskustelimme miehen kanssa selväksi että minä pidän oman nimeni ja tulevat lapsemme saavat minun nimeni, koska miehelläni on melko yleinen nimi. Avioliitto olisi jäänyt solmimatta jos mies olisi ollut erimieltä. Nyt meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Lapsella on minun nimeni ja tiedän että joskus tämä asia on miehelle kovin vaikeaa. Kai se on jokin syvään istutettu asenne, että lapsella pitäisi olla isänsä nimi.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:38"]
Feministinä kannatan tasa-arvoa
[/quote]
Viestisi tässä osassa ei ole mitään järkeä. Feminismi on eri asia, kuin tasa-arvo. Aivan sama, kuin jos sanoisit, että kommunistina kannatan kapitalismia.
[/quote]
Juuri näin. Feminismi pyrkii miessukupuolen täydelliseen tuhoamiseen. Kyseinen ideologia on verrattavissa esimerkiksi antisemitismiin tai pahimman laatuiseen rasismiin.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:41"]
Ja miksi se onkaan miehelle niin tärkeää, mieti sitä...
Siinä sitten on äiti eri sakkia kuin muu perhe. Kivahan se on, että nainen joustaa, ja vieläpä niin, ettei huomaa joustaneensa ja luulee olleensa tasa-arvoinen.
[/quote]
No kerrohan sinä miksi, kun tunnut tietävän.
Meidän lapsi saa isänsä sukunimen varmaan ihan siitä syystä että se on hyvin harvinainen, toisin kuin oma tusinanimeni. Mutta vaikka muuta syytä ei olisikaan kuin se, että mies kokisi asian tärkeäksi, en näe syytä alkaa väkisin ja vain periaatteen takia vänkäämään asiasta joka itselleni ei ole tärkeä. Miksi sinusta miehen pitää joustaa, jos naisen ei? Ja ihan samaa sakkia sitä ollaan, oli nimet mitä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:38"]
Feministinä kannatan tasa-arvoa
[/quote]
Viestisi tässä osassa ei ole mitään järkeä. Feminismi on eri asia, kuin tasa-arvo. Aivan sama, kuin jos sanoisit, että kommunistina kannatan kapitalismia.
[/quote]
Ohiksena kommentoin, että kyllä feminismi ajaa nimenomaan sukupuolten välistä tasa-arvoa. EI naisten valta-asemaa, vaikka miehet niin luulevatkin.
Tasa-arvo sitten toki ei tarkoita samanlaisuutta, vaan sitä, että ns. naissukupuoleen liitetyt asiat ovat samanARVOISIA, vaikka eivät olekaan samanlaisia kuin miessukupuoleen liitetyt.
Meillä homma meni näin: oma sukunimeni on suht. hieno ja harvinainen, enkä koskaan ole ajatellutkaan sitä vaihtavani. Ilman mitään tasa-arvo -ajatuksia, tietysti tympisi jos olisi PAKKO ottaa miehen nimi automaattisesti.
Mieheni ei ole suomalainen, hänenkin nimensä on kaunis ja jopa sen verran yksinkertainen että se toimisi Suomessa ihan hyvin. Mutta tosiaan en näe mitään syytä miksi minun pitäisi vaihtaa oma nimeni yhtään mihinkään. Lapsille annettin sitten isän sukunimi siksi, että asumme Suomessa ja elämme hyvin suomalaisesti, joten halusimme vahvistaa lasten toiseen kansallisuuteen liittyvää identiteettiä mahdollisimman monin keinoin. Tätä olisin harkinnut kyllä pitempään jos miehen nimi olisi ollut jotenkin vaikea suomalaisen kuulla ja kirjoittaa.
Meillä ei eri sukunimistä ole koskaan ollut minkäänlaista vaivaa. Ei päiväkodissa, koulussa, matkustaessa, ei milloinkaan.