Toisen ketjun innoittamana: Mistä syystä hyväksyt äidin töihinmenon lapsen ollessa vielä vauva?

Minä menen " töihin" todennäköisesti suoraan synnytyslaitokselta, kunhan kakkonen tästä joku päivä syntyy. Työt vaan teen täällä kotona työhuoneessa vauvan ja/tai 1,5-vuotiaan nukkuessa.

Mulla ei ole vähäisintäkään tarvetta pikkuhitleröidä muiden ihmisten päätöksiä. Ihan kuin tällaiset " minä tiedän mikä on kaikille parasta" -vanhempien mukulat olisivat täydellisen virheettömiä. Ei näköjään mikään ole yhtä tuomitseva maailmandiktaattori kuin yhdenkin lapsen äiti.

Suomessa puhutaan paljon tasa-arvosta. Silti äidit puukottavat toisiaan selkään ja pahasti. Isä on aivan yhtäpaljon vanhempi, kuin äitikin.

Näin oli mulla. Olen yksityisyrittäjä, töissä vielä kolme päivää ennen lapsen syntymää, ja takaisin töissä taas kun vauva oli neljä viikkoinen.



Vauva oli kotona isin kanssa, ja on edelleen, nyt yli 3 v. Syyskuussa ajattelimme päiväkerhoon viedä.

Kenenkään muun ei tarvitse hyväksyä minun ja perheeni tekemiä päätöksiä.

(2 lasta alle vuoden ikäisenä päiväkotiin, kaksi yli kolmevuotiaina)

Sanotaan mitä tahansa, niin lapset tarvitsevat ruokaa, kodin , vaatteita jne... Aivan kuten tarvitsevat rakkautta ja lämpöäkin. Joskus perheillä voi olla tuollainen tilanne, vaikka av-mutsit eivät sitä uskokaan. Lapsiperheitä täytyy tukea, mutta ei yhteiskunta ole velvollinen vastaamaan aivan kaikesta.



t. kotiäiti

Etkö jo ymmärrä, että ei muiden ihmisten tarvitse hyväksyttää sinulla omaa työssäkäyntiään tai käymättömyyttään? Keskity vain omaan elämääsi, niin kaikki sujuu varmasti paremmin.



ysi siitä toisesta ketjusta

En usko että oma lapseni on kärsinyt siitä että menin töihin hänen ollessaan 7 kk. Aluksi häntä hoisi kotona isä, joka muutenkin oli hoitanut häntä melkein yhtä paljon kuin äiti, ja vähän myöhemmin mummo.