Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienten jalkapalloilijoiden äidit
26.08.2013 |
Lapseni on 7-vuotias ja pelannut jalkapalloa nyt kaksi vuotta. Hän ei ole mikään huippuhyvä mutta tykkää pelata ja osaa kohtuullisesti sen. Viimeisen vuoden ajan hänet on laitettu ns. huonompaan ryhmään, lasta se ei ole haitannut, vaikka kotona olenkin kuullut, ettei kuulu kovaan jengiin ja että hyvät pojat saa tehdä sitä ja tätä ja hän huonona ei. Lapsi on silti halunnut pelata, joten asia on ollut meille vanhemmillekin ok.
Nyt sitten koulussa on tilanne muuttunut. Pojat pelaavat välituntisin jalkapalloa niin kuin ovat tehneet esikoulussakin, ja useana päivänä lastani ei ole päästetty peliin, koska hän on niin huono. Muutamia sellaisia, jotka eivät ole pelanneet ikinä, ovat kelvanneet peliseuraksi, mutta ei oma lapseni, joka - vaikkakaan ei ole yhtä hyvä kuin parhaimmat - pystyy viemään pallon näiltä hyviltä ja torjumaan näiden maalit.
Kysymys teille äideille: miksi annatte lastenne määrittää ihmisen paremmuutta harrastuksen mukaan? Miksi ihmeessä ette kysy iltaisin, kenen kanssa on pelattu, kuka jätetty ulkopuolelle vai onko teistä reilua, että syrjitään ja kyllä, kiusataan jotakuta sen perusteella, että hänet on harrastuksessa leimattu huonoksi? Ylipäätään haluaisin tietää kantanne tilanteeseen. Onko lapseni oma vika, että jää yksin välituntisin eikä kelpaa peliseuraksi, kun ei yllä lastenne tasolle? Onko reilua jättää yksin?
Ja vielä mietin, onko mitään järkeä jo näin pieniä jaotella hyviin ja huonoihin harrastuksessa. Tiedän kyllä parin hyvän pelaajan vanhemman mielipiteen. Sanoivat minulle suoraan, että tosiasia on, että osa on parempia kuin toiset eikä sellaista pidä hyssytellä. Minusta taas tällaiset vanhemmat kasvattavat kiusaajia ja epäempaattisia pyrkyreitä, jotka tallovat ja tönivät muita jalkoihin saadakseen tavoittelemansa.
Mitä tekisit, jos kyse olisi omasta lapsestasi?
Kommentit (2)
Ongelma ei ole seuran siinä mielessä, että lapseni viihtyy omassa ryhmässään, vaikka tietysti kaikkien tavoin tahtoisi mieluummin olla siinä hyvässä ryhmässä. Olen ajatellut, että lapselleni tekee hyvää hyväksyä ja ymmärtää, että osa on hyvä jossakin ja osa taas jossakin toisessa asiassa. En ikinä tajunnut, että homma meneekin niin, että ne hyvät nostavat nokkansa pystyyn ja rupeavat kiusaajiksi, kun luulin, että tällaiset asiat opetetaan kotona.
Saanko kysyä, miten niin et koe, että kiusaaminen kuuluu vanhemmille? Minä olen kysynyt päivittäin lapseni leikeistä ja puuhista ja tämä jalkapalloasia tuli ilmi vähän vaivihkaa, kun aloin tajuta, ettei lapseni halua enää kertoa välituntipeleistä. Tottakai kiusaaminen kuuluu myös koululle, mutta opettajan on aika hemmetin vaikeaa valvoa, ettei jotakuta tahallaan jätetä ulkopuolelle, kun lapset puuhastelevat eri juttuja pihalla. Kyllä se kasvatus lähtee kotoa ja nimenomaan kotona pitää puhua siitä, miten ketään ei jätetä joukon ulkopuolelle. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla bestis, mutta yhtä ei jätetä ulkopuolelle tekosyiden varjolla.
Olenkin valitettavasti sitä mieltä, että vanhemmat ovat vahvistaneet näiden hyvien pelaajien itsetuntoa korostamalla näiden paremmuutta ja muiden huonommuutta. Ihan jo näistä "kova jengi" ja "luuseri porukka"-termeistä huomaa, että vanhemmat ovat näistä asioista jutelleet aika ikävällä tavalla. Yksikään 6-vuotias ei tajuaisi kutsua toista ryhmää luusereiksi noin vaan.
Otin jo yhteyttä kouluun, ja ongelma on havaittu, joskaan sitä ei pidetä kovin vakavana. Opettaja lupasi seurailla tilannetta, mutta pojat pelaavat kuulemma eri kokoonpanoilla eri välitunneilla eikä siksi asiaan oikein voi puuttua.
Minä näen kyllä, että tässä se kasvatus ja empatian opettaminen on vanhempien tehtävä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mene sinne seuraan nostamaan meteli, 6v ei vielä kuulu erotella jyviin ja akanoihin.
Aikoinaan oma poikani kuuluin niinhin "hyviin" ja saimme kyllä aikamoisen metelin aikaan kun muutama poika olisi muka pitänyt erottaa joukkueesta kun ei mukaan muka mahtunut. Meni pari vuotta ja joukkue koki luonnollisen pienenemisen.
Jalkapallo yms huiput kyllä löytyy vaikka pitäisi pelailla huonompienkin kanssa 7-vuotiaana.
Täytyy kyllä myöntää että ei koskaan tullut mieleeni kysyä kenen kanssa pelailit välitunnilla, useimmiten ne olivat ne samat joiden kanssa kävi muutenkin harkoissa, kiusaamiseen kuuluu koulun puuttua.