lapsi jolla as-piirteitä, uusi vauva ja hoitokuviot?

Meillä ei ole ihan vastaavasta kokemuksia, mutta meidän 4,5-vuotias as-piirteinen lapsi on joka päivä hoidossa, myös niinä päivinä, jolloin minulla on vapaata (minulla on vuorotyön takia arkivapaita 1-3 viikossa).



Kun minulla on vapaata, vien lapsen aamupäiväksi hoitoon ja haen lounaan jälkeen noin klo 12.



Tämä on Lastenklinikan omahoitajan sekä päiväkodin hoitajien toive. Asperger-lapsi kaipaa rutiineja ja ennakoitavuutta ja kokevat, että runsaat vapaapäivät rikkovat sitä.



Mene ja tiedä sitten, näin olemme eläneet pari kk. Kieltämättä tuntuu inhalta viedä lapsi hoitoon, kun ei " tarvitsisi" . Siitä on aika hitsisti vaivaakin, olisi ihana vapaapäivinä nukkua hiukan pidempään ja ottaa aamu rauhallisesti. Mutta jos lapsi siitä hyötyy, niin tottahan toki sitten toimitaan näin.



Toisaalta en ihan ymmärrä, miksei lapsesi voisi olla hoidossa vaikkapa kolmena päivänä viikosta (ei siis joka päivä osapäivähoidossa), jos se on säännöllisesti tiettyinä päivinä. Rytmi ja rutiini siitäkin tulee! Meillä ongelmana oli siis vapaapäivien epäsäännöllisyys.

rutiineiden takia. Maksan puoli päiväisestä. Välillä kokeilin esim. 6-8 pv /kk hoitoa, että saimme päivähoitopaikan pidettyä lähipäiväkodissa, mutta se ei sopinut as-lapselle. Jokainen kerta aina pitemmän poissa olen jälkeen oli kuin olisi ensimmäistä kertaa hoitoon vienyt ja hoitoon meneminen oli yhtä tuskaa. Voithan kokeilla ensin niitä e-päiviä ja sitten muuttaa vaikka puolipäiväiseksi jos ei pärjää.



Meidän kohta 6-v ei ole koskaan oikein saanut kavereita päiväkodissa, ei edes tunne kavereita nimeltä (kasvo muisti onneton). Teillä ilmeiseisesti asiat paremmin, joten lapsesi varmaan menee päiväkotiin myös kavereiden takia?

se sotki rytmin aivan täysin. Hän kyseli koko ajan mikä päivä tänään on, mennäänkö vai eikö mennä.



Tilanne parani kun hän siirtyi erityisryhmään kokopäiväisesti ja päivistä tuli samanlaisia ja ennustettavampia.

meillä tuo esikoinen oli pikkubveljen syntymän jälkeen hoidossa parina päivänä viikossa, mutta silloin tilanne meni mahdottomaksi. eristäytyi täöysin muista lapsista ja itki ettei halua hoitoon. lopetimme hoidon tuolloin kokonaan ja olin molempien kanssa kotona.



Nyt pojat ovat olleet hoidossa vajaan vuodena ajan. paikka on eri ja siellä tuo meidän esikoinen on sopeutunut porukkaan hieman hitaasti, mutta se tuntuu vihdoin tapahtuneen. ja niin pojalle kuin minullekin on iso juttu se, että pojalla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa ovat todella läheisiä.

jotenkin tuntuu että alanm kallistua jokapäivähoitoon pienellä tuntimäärällä.



osaltaan mietityttää tuo pikkuveljen asia myös- hänellä ikää vauvan syntymän aikaan noin 2,5v. Eipä näihin varmaan yhtä oikeaa vastausta ole. Pitänee käydä lasten psykologin tapaamisilla vaan ja nostaa sielläkin asiaa esiin.



kiitokset teidän kokemuksista!

täytyy muistaa, että asseilla kestää kaikenlainen sopeutuminen ja tottuminen kauemmin ja mitä säännöllisempi rytmi, sen paremmin lapselle menee kaaliin että näin toimitaan.



Tästä keskustelusta tuli mieleeni pojan koulunaloitus. Hän meni innoissaan kouluun, mutta innostus tyssäsi kun hän oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Ja hän oli aivan tosissaan ettei tarvitse koulua enää. Hänelle täytyi pitää puheita yleisestä oppivelvollisuudesta ja uhkailla poliisikyydillä että hänet sai koulutaksiin.

Saattaahan olla, että hän oli ennen koulunalkua imenyt joltakulta mummulta ajatuksen että kouluun on kiva mennä kun siellä oppii lukemaan ja kirjoittamaan ja assimaiseen tapaansa ajatellut siihen perään itse ettei sitten muuta tarvita.



Kesti todella kauan että hän uskoi koulussa opetettavan muitakin hyödyllisiä asioita. Nykyään hän on kysellyt usein millaisissa kouluissa ja kuinka monta vuotta me vanhemmat olemme käyneet koulua ennenkuin menimme töihin. Koulu-uran pituus alkaa hiljalleen hahmottua, eikä mennyt kuin 2 vuotta sen tajuamiseen ettei siellä vain käydä kääntymässä. Ja koska hän haluaa professoriksi, tohtoriksi ja turvamieheksi hän uskoo että kolulua pitää käydä vielä kauan :)