Anopin törkeys ja epätasa-arvo perheessä....oma vika?

Tällä aina taivastellaan kuinka äitien ja anoppien pitäisi olla tasapuolisia vaikka mikä olisi. lasten kohdalla totta kai kun ovat vielä lapsia mutta onko pakko aikuisena?

Mieheni sisko on erittäin hankala tyyppi; koskaan oikein saanut läheisiä ystäviäkään koska on aina oikeassa, kyvytön small talkiin, töykeä jne. Puolisonsa on myös hyvin oma napainen ja vaikea keskustelukumppani. Mieheni koki että lapsena vanhemmat aina kuuntelivat siskoa ja hänen tahtonsa oli laki koska muuten alkoi huuto ja ovien paiskinta.

Mieheni taas on hyvin rauhallinen ja diplomaattinen ja hänellä on laaja ystäväpiiri. Itse olen aina nähnyt vaivaa anopin suhteen ja yrittänyt pitää välit hyvinä. Miehen siskon miehen ja anopin välit ovat aina olleet huonot ja muodolliset, apin kanssa paremmat mutta muodolliset "ilmoja pidellyt" tyyliset.

Anoppi on aina ollut tarkka että kaikki "menisi tasapuolisesti". Nyt kuitenkin riitaa on tullut kotitilan tonteista, mummon perinnöstä ja ties mistä. Siskon lasi on aina puoliksi tyhjä eikä mikään mene oikein vaikka päällään äitinsä seisoisi. Mistään ei voi keskustella kun alkaa huuto ja vankkumaton usko että heitä sorsitaan aina.

Lapsenlapsia anoppi hoitaa mielestäni aika tasaisesti mutta eri tavoin. Veljen tyttöä yksin viikottain iltapäivän ja meidän tyttöä viikonlopun ehkä 3 kertaa vuodessa. Me kuitenkin käymme usein visiiteillä jne joten toki näkevät meitä useammin.

Miksi pitäisi olla aikuisten lasten kanssa tasapuolinen jos toinen on hankala ja vaikea eikä mikään kelpaa? Miksi aikuisetkin uskovat että vanhemmat pitäisi olla aina tasapuolinen jos kuitenkin vastakaiku on kovin erilainen?