Koira-asiantuntijat: cockerspanielin ja setterin pentu?

Mulla on cockeri ja setteri sekoitus:) ostitteko pennun? Onko sulla mitää paikkaa missä kuvia koirasta esim. petsie?:)

Onnea vaan ja menestystä, kun risteytetään höselö hirvenvasan kokoinen setteri ja ylinerginen, keskittymiskyvytön cockeri, niiin saatte toden totta olla aika aktiivinen perhe että saatte siitä nuoruusvuosina virran pois. :D 

Mut joo, varmasti on suloinen pakkaus. :) Kiinnittäkää huomiota vanhempien luonteeseen, ettei niissä esiinny varautuneisuutta vieraita kohtaan. Kyselkää myös terveyshistoria tarkkaan, erityisesti korvien osalta.

Kiitos vastauksestasi :o)

Koska tämä koira on adoptoitava, ihan tarkkaa historiikkiä ei sen vanhemmista ole ehkä saatavilla (ei kuitenkaan ole mikään kadulta löytynyt pentue vaan epätoivottu). Kyselin nyt lähinnä, kun vaikuttaa kiinnostavalta, ennenkuin alan ihan todenteolla innostumaan ja toimimaan pennun suhteen. Kyseessä on narttupentu.

Olen lukenut, että olemmat rodut olisivat yleisesti ottaen ystävällisiä ja miellyttämishaluisia, vaikkakin aktiivisia. Siitä syystä mietin, että "sekoitus" ei olisi hassumpi. Samoin kuvissa pennun ulkonäkö miellyttää kovasti.

Meillä molemmat vanhemmat olemme töissä ja itse harrastan varsin innokkaasti liikuntaa (pitkänmatkanjuoksua) ja koko perhe nauttii lenkkeilystä ja pyöräilystä. Siksi toivomme koiraa, joka jaksaisi kulkea mukana näissä aktiviteeteissä, tosin ihan mihinkään hirmupitkiin lenkkeihin ei ehkä ole aikaa ihan päivittäin.  

Muita mielipiteitä/neuvoja?

Tuo sekoitus varmasti jaksaa mukananne missä vain, kun pentuvaihe on ohitettu. Meillä on siis cockeri, joka on ollut runsaasti maastossa (mukana töissä) ja se on juossut helposti 10-30 km päivittäin olematta liiemmin rasittunut. Nyt vanhempana se ei oikein enää viitsi vaivautua, mutta nuorena se ei tuntunut väsyvän millään. Cockerin tassut (ja käsittääkseni setterinkin) ovat talvikeleissä sillä lailla haastavat, että lumi paakkuuntuu varpaiden väliin ja haittaa koiran liikkumista, mutta ei sekään ole ylitsepääsemätön ongelma.

Meillä on erittäin itsepäinen uroscockeri, enkä ole huomannut, että cockereissa ylipäänsä olisi erityisen miellyttämisenhaluisia yksilöitä verrattuna esimerkiksi paimenkoiriin. Ne oppivat helposti, ja tottelevatkin, mutta eivät ne mitenkään palvo omistajiaan. Ne setteritkin, jotka olen tuntenut, ovat olleet aika kovakalloisia, mutta en voi niiden perustellaa yleistää tuntevani rotua kovin hyvin. Ihan kelpo koiria kaikki ovat olleet, mutta vaativat kunnollisen koulutuksen.

Teidän koirallanne tulee olemaan trimmattava turkki, ja mikäli haluatte liikkua paljon luonnossa, on sitä tosiaan pidettävä kuosissa. Siinä on oma hommansa, ja jos pentu on jo vähän isompi, kyselkää onko se jo totutettu trimmaukseen. Jos ei, niin aloittakaa totuttaminen heti (varsinkin tassujen, huulipoimujen, korvien ja genitaalialueiden trimmaukseen), koska muuten trimmauksesta voi tulla sekä omistajalle että koiralle stressaavaa.

4=2

Kiitos vielä sinulle 2/4 vastuksestasi!

Menemme todennäköisesti katsomaan pentua ja kyselen siellä sitten tarkempia tietoa. Jos haluat, palaan vaikka kertomaan, miten meni :o)

Tuo koiran mahdollinen hurja aktiivisuus lähinnä tässä mietityttää, koska töiden ja koulun takia aikaa lenkkeilyyn ei toki aina ihan rajattomasti ole, vaikka muuten viihtyisimmekin ulkosalla vaikka kaiket päivät.

ap

Huh huh, johan olisi melkoinen toimintatonni noiden kahden rodun risteytys parhaimmillaan. Vaatii tosiaan aika paljon liikuntaa ja todennäköisesti muutakin aivojumppaa. Ei laiskan ihmisen koira.

Jep, ei ole laiskan ihmisen koira ja lisäksi setterin parhaita ominaisuuksia on sen herkkyys etsiä riistaa, joten koiran pitäminen vapaana metsässä tulee olemaan haastavaa, jos ei ole kiinnostusta metsästämiseen. Tämän kerron yhden englanninsetterin kokemuksella. Vauhtia ei meidän herrasta todellakaan puuttunut ja sitä riitti ihan viimeisiin elinpäiviin saakka. Gordoneista ja irliksistä en sitten osaa sanoa, ovatko jo enemmän näyttelylinjaisia kuin käyttökoiria. Naapurilla on kaksi irlanninsetteriä ja hän viipyy tuntikausia lenkeillään, mutta on perheetön muutenkin, joten en osaa sanoa, vaativatko koirat vai haluaako hän itse tehdä niin. Cockereista en tiedä juurikaan, muutama ihan hauska tapaus asuu tässä lähistöllä ja karva näyttää olevan aika hurja. :)

Tule toki kertomaan. :)

2/4 lisää,että meillä on cockeri tosiaan elänyt fyysisesti aktiivista elämää ja lisäksi se on saanut muutenkin touhuta kaikenlaista, eikä sen ole tarvinnut olla oikeastaan ikinä yksin. Meillä on siis koira, joka on periaatteessa elänyt unelmaelämää, mutta nykyään (yhdeksänvuotiaana) sen on vaikea sopeutua sellaiseen tavallisen kotikoiran rooliin, jossa ollaan päivät yksin, jossa se ei pääse kaikkialle mukaan jne. Joten näin jälkiviisaana alan olla sitä mieltä, että on vaan hyvä, jos pentu oppii heti alussa, miten ollaan päivät yksin kaikessa rauhassa, eikä sen ympärillä hirveästi höösätä. Liikunnankaan kanssa ei kannata liioitella, koska energinen koira on jo itsessään melko työläs koulutettava/liikutettava työpäivän päätteeksi, mutta huippukuntoinen energinen koira on sellainen vesseli, että siinä meinaa poksahtaa pää koiralla ja omistajalla, jos se energia pitää saada purettua pelkkään pyörätienpätkään ja temppujen opettamiseen. 

Joten vaikka teillä on siinä koira, joka ei tosiaan mene siinä sivussa sohvalla loikoillen, niin kyllä sen pitää oppia, ja se oppii, normaaliin elämään jossa ollaan päivät yksin ja jossa elämä ei pyöri koiran ympärillä.