Minä en kykene komentamaan vieraita lapsia
En vain pysty. Se on se ujo perusluonne. Jonkun kerran olen koettanut ja se on kamala henkinen ponnistus.
Kommentit (4)
Minä kykenen. Etenkin jos on vaarallista toimintaa, niin kyllä jokaisen aikuisen tulee puuttua siihen. Komentaa voi ihan ystävällisestikin.
En sano pienistä jutuista, mutta joskus on pakko sanoa. Siihen oppii ja kun sanomisen tekee asiallisesti normaalilla äänellä ja katsoo tuohon lapseen suoraan, niin ei se tunnu pahalle ollenkaan. Ja kun on sanomisensa sanonut ja huomannut tilanteen muuttuvan, voi paikalta väistyä ja jatkaa taas omia mahdollisia tekemisiään normaaliin tapaan. Siihen oppii. :)
Mulla on kohta aikuiset lapset. Itsellä ollut "helpot" lapset; poikia, jotka eivät ole koskaan olleet pahanteosta kiinnostuneita. Opettajiltakin tullut lähes pelkkää positiivista palautetta. Kyllä minä sanoin kivillä ikkunaan heittelystä yksille naapuritalon pojille ja pojat juoksivat karkuun. Mutta itse pystynyt seuraavana yönä edes nukkumaan eli se käy henkisesti voimille. Tarkkaan en tiennyt kenen lapsia ovat, joten sanoin yhdelle tutulle siinä talossa. Ap.
Siihen oppii. Hyvä uutien on se, että useimpia lapsia ei tarvitse juurikaan komentaa, riittää kun sanoo asiallisesti. Oliko sulla itselläsi jo lapsia?