Kerroin irtisanoutuvani töissä. Menivät hiljaisiksi.

Onnea, hieno veto. Olet rohkea.

Hienoa. Hakeudutko heti uuteen työhön, vai elätkö säästöilläsi?

Kunpa voisin tehdä samoin!

t. 14v samassa talossa olleena

Onnittelut! Minä tein aikanaan saman. Tosin tieni vei ojasta allikkoon, mutta se on sitten eri juttu se...

Noin se tuntuu olevan muuallakin, tuskin parempaa paikkaa löydät. Kokoajan kiristetään ja väkeä laitetaan pihalle, meilläkin nyt jo kolmannet yt-neuvottelut lyhyen ajan sisään.

Kauhea stressi kokoajan kun en pysty suoriutumaan niistä töistä mitä mulla on, ja lisää tulee kokoajan. Aiemmin oli 3 henkilöä lisäksi tekemässä niitä hommia mutta nyt ne kaikki on mun tehtävä yksin.

Mut jo pari vuotta sitten irtisanottiin ja jouduin hakemaan uudelleen samaan firmaan uudeksi työntekijäksi ja menetin siinä työsuhde auton ja puhelimen mikä oli taloudellisesti kova kolaus kun työmatkaan mene joka päivä 2 tuntia. Palkka tietty tippui kolmasosan. Nyt tulevien yt-neuvotteluiden jälkeen jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudelleen ja saa taas pelätä että joutuu työttömäksi. 

Rohkea teko sulta irtisanoutua.

Juttelitko koskaan asiasta esimiehesi tms.kanssa?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:26"]

Noin se tuntuu olevan muuallakin, tuskin parempaa paikkaa löydät. Kokoajan kiristetään ja väkeä laitetaan pihalle, meilläkin nyt jo kolmannet yt-neuvottelut lyhyen ajan sisään.

Kauhea stressi kokoajan kun en pysty suoriutumaan niistä töistä mitä mulla on, ja lisää tulee kokoajan. Aiemmin oli 3 henkilöä lisäksi tekemässä niitä hommia mutta nyt ne kaikki on mun tehtävä yksin.

Mut jo pari vuotta sitten irtisanottiin ja jouduin hakemaan uudelleen samaan firmaan uudeksi työntekijäksi ja menetin siinä työsuhde auton ja puhelimen mikä oli taloudellisesti kova kolaus kun työmatkaan mene joka päivä 2 tuntia. Palkka tietty tippui kolmasosan. Nyt tulevien yt-neuvotteluiden jälkeen jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudelleen ja saa taas pelätä että joutuu työttömäksi. 

Rohkea teko sulta irtisanoutua.

[/quote]

Tuohan on ihan törkeää käytöstä työnantajalta.

Minä irtisanouduin neljä vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa kuin ap. En vaan yksinkertaisesti enää jaksanut. Karenssia ei tullut, pystyin keplottelemaan asiani siihen malliin. Reilut puolitoista vuotta elin ansiosidonnaisella, kunnes pääsin taas töihin. Pari vuotta olen ollut uudessa työpaikassa, jossa viihdyn hyvin. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Olisin takuulla sairastunut, jos olisin jatkanut entisessä työssäni.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:27"]

Juttelitko koskaan asiasta esimiehesi tms.kanssa?

[/quote]

Tottai keskustelin, olen jo vuosia sanonut, että tämä tilanne on kestämätön. 

Alan yksityiseksi perhepäivähoitajaksi omille lapsenlapsilleni kesän jälkeen, lapsenlapsia on nyt juuri neljä alle kouluikäistä. 

Säästöjä on jonkin verran ja puolison tuloillakin elelisi kahdestaan ihan hyvin. Eläkeikään on 10 vuotta. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olisin kuitenkin tappanut itseni työllä, ellen olisi irtisanoutunut.

ap

Nyt ap oli rohkea, mutta jos hän olisi ollut myös järkevä, hän olisi etsinyt ensin toisen, tarpeitaan ja toiveitaan vastaavan työpaikan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:49"]

Nyt ap oli rohkea, mutta jos hän olisi ollut myös järkevä, hän olisi etsinyt ensin toisen, tarpeitaan ja toiveitaan vastaavan työpaikan.

[/quote]

Tähän tilanteeseen omien lastenlasten hoitaminen täyttää tarpeeni ja toiveeni paremmin kuin mikä tahansa muu maailman työ.

ap

Minäkin irtisanouduin syksyllä raastavasta työstä esimiehenä. Tulot tippuivat kolmasosaan mutta sain takaisin itseni ja terveyteni.

Ei se raha ole sen arvoista.

Minäkin haluaisin irtisanoutua. Olen kaksisuuntainen, jonka työolosuhteet muuttuneet aivan sietämättömiksi. Olen sinnitellyt ilman mitään sairauslomia tms, mutta nyt unettomuus ja kaiken kaatava masennus veivät voimani täysin. Olen sairauslomalla tämän viikon, ja tunnen siitä suunnattoman huonoa omatuntoa. En ole viime viikon torstain jälkeen jaksanut edes suihkuun mennä. Ensi maanantaina suurin osa tämän viikon tekemättömistä töistä on siellä vuorena minua odottamassa, vaikka työkaverit yrittäneetkin minua jotenkin paikata. Eläkeikään on vielä n. 9 vuotta. Työterveyshuolto tietää tilanteeni, sieltähän tämä sairausloma määrättiinkin.

Kyllähän minä tietenkin sinne töihin menen. Ei ole oikein mitään vaihtoehtojakaan....

Minäkin olen joskus irtisanoutunut ja heittäytynyt ns. tyhjän päälle. Irtisanouduin, muutin toiselle paikkakunnalle ja opiskelin itselleni uuden ammatin ihan eri alalta. Elämäni paras päätös.

Mies teki saman ratkaisun pari vuotta sitten kun oli samaa duunia vääntänyt 16 vuotta.

Ei auttanut vaikka tarjottiin tonnin palkankorotusta...ei ollut rahasta kiinni vaan elämän laadusta.

Niin, kunpa uskaltaisikin. Olen siis se kaksisuuntainen vastaaja nro 14. Mutta kun tunnen suurta häpeää jo sairastumisestani, vaikka tietenkään en tätä sairautta vapaaehtoisesti ole valinnut. Minut on kasvatettu luterilaiseen työn etiikkaan, joten sairauttani uhmaten olen painanut pitkää päivää. Kaikki vapaa-aika mennyt yrittäen toipua taas töihin. Nyt kun siellä sattui jotain, jonka vuoksi olen yksin painanut pari kk 2-3 henkilön töitä ja kävi ilmi, etten voi pitää kesälomianikaan, niin.. Yksinkertaisesti en saanut enää unta, romahdin, masennuksen aallonpohjalla jo käynyt itsemurhakin mielessä. Työterveys tosin aikoi kirjoittaa taas lähetteen psykopolille, ainoa vaan että missähän välissä mä sielläkin ehdin käymään... On niin toivottoman tuntuista.

Kaikkea hyvää muille vastaajille ja eritoten Ap:lle. Luulenpa, että teit oikean ratkaisun. Sinulla on mielekäs tehtävä odottamassa.

Minäkin tein saman. Nyt just te-toimistolla se karenssiselvitys kesken, mutta uskon että en saa karenssia, perustelut kun on 5 a4-arkkia tekstiä ja lakipykäliä :) Liitteitä yli 10, saikkulappuja ja sen sellaisia. Mut sitä jäin miettimään joutuukohan työantaja antamaan jonkin vastineen selvityksestäni? Kaikesta on mustaa valkoisella eli maine meni tässä heilläkin.