Miten suhtautuisitte, jos mies ilmoittaisi...(ov)

ap, olet outo

Siis jos tehdään jotain toisen mieliksi, siitä ei kerrota että on tehty se vain sillä motiivilla, koska silloin mielihyvä vaihtuu mielipahaksi.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:14"]

ap, olet outo

[/quote] no kerro enemmän?

ap

No riippuu tietysti, mistä asiasta on kyse.

Minusta parisuhteessa on normaalia, että jotain tekee vain toisen mieliksi, vaikka voileivän toiselle tai laittaa pastaa, vaikka itse tykkäisi enemmän perunasta tms.

Tietty, jos mies vaikka sanoo, että suostui tekemään lapsen vain puolison mieliksi, eikä itse olisi halunnut koko lasta, niin sitten kyllä ihmettelisin asiaa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:16"]

Siis jos tehdään jotain toisen mieliksi, siitä ei kerrota että on tehty se vain sillä motiivilla, koska silloin mielihyvä vaihtuu mielipahaksi.

[/quote] niin ku ei tästä ole kyse mistään minun mielihyvistäni vaan lapsen asiosita, jotka on jo tarpeeksi vaikeita itsessään. ap

No en minäkään nyt ihan kunnolla ymmärrä, aika paljon tosiaan riippuu siitä mikä asia on kyseessä. Jos mieheni esim. suostuisi viemään lapsen lääkäriin minun mielikseni vaikka omasta mielestään mitään sairautta ei ole, niin olisi minulle ihan ok, pääasia että sinne lääkäriin päästään. Jos taas minun mielikseni vaikka vaihtaisi vaipan, niin kyllä ärsyttäisi, ihan kuin se olisi jotenkin automaattisesti minun hommani.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:29"]

No en minäkään nyt ihan kunnolla ymmärrä, aika paljon tosiaan riippuu siitä mikä asia on kyseessä. Jos mieheni esim. suostuisi viemään lapsen lääkäriin minun mielikseni vaikka omasta mielestään mitään sairautta ei ole, niin olisi minulle ihan ok, pääasia että sinne lääkäriin päästään. Jos taas minun mielikseni vaikka vaihtaisi vaipan, niin kyllä ärsyttäisi, ihan kuin se olisi jotenkin automaattisesti minun hommani.

[/quote] Kyse on siitä että lapsella on as-oireyhtymä (ei vielä diagnoosia) ja kunta tarjoaa siihen terapiakäyntejä, joissa on myös vanhempien käyntejä. Mies ei terapian apuun usko ja nyt oli hän ensimmäisen kerran hoitotahon yhteisessä tapaamisessa ja ilmoitti tapaamisen jälkeen minulle, että oli sinnekin lähtenyt minun mieliksi. Tämä tuli ihan yllätyksenä! Tiesin kyllä ettei oikein usko niihin, mutta että ihan minun mieliksi lähtenyt tuonne. Toimiiko nuo vanhempien käynnit, jos mies lähtee sinne "minun mieliksi". Itse ainakin koen valtavaa syyllisyyttä tuosta, jos saan miehen tekemään asioita vasten tahtoaan.

ap

Ehkä sun, ap, pitäisi vähän avata tuota asiaa mistä olet nyt loukkaantunut kun mies on tehnyt vain sun mieliksi?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:35"]

Ehkä sun, ap, pitäisi vähän avata tuota asiaa mistä olet nyt loukkaantunut kun mies on tehnyt vain sun mieliksi?

[/quote] ks ed viesti.. nro 8... ap

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:29"]

No en minäkään nyt ihan kunnolla ymmärrä, aika paljon tosiaan riippuu siitä mikä asia on kyseessä. Jos mieheni esim. suostuisi viemään lapsen lääkäriin minun mielikseni vaikka omasta mielestään mitään sairautta ei ole, niin olisi minulle ihan ok, pääasia että sinne lääkäriin päästään. Jos taas minun mielikseni vaikka vaihtaisi vaipan, niin kyllä ärsyttäisi, ihan kuin se olisi jotenkin automaattisesti minun hommani.

[/quote] Kyse on siitä että lapsella on as-oireyhtymä (ei vielä diagnoosia) ja kunta tarjoaa siihen terapiakäyntejä, joissa on myös vanhempien käyntejä. Mies ei terapian apuun usko ja nyt oli hän ensimmäisen kerran hoitotahon yhteisessä tapaamisessa ja ilmoitti tapaamisen jälkeen minulle, että oli sinnekin lähtenyt minun mieliksi. Tämä tuli ihan yllätyksenä! Tiesin kyllä ettei oikein usko niihin, mutta että ihan minun mieliksi lähtenyt tuonne. Toimiiko nuo vanhempien käynnit, jos mies lähtee sinne "minun mieliksi". Itse ainakin koen valtavaa syyllisyyttä tuosta, jos saan miehen tekemään asioita vasten tahtoaan.

ap

[/quote]

Ajattelisin niin, että parempi, että mies lähtee edes sinun mieliksi kuin että jyrkästi kieltäytyisi kokonaan.

Jos kerran mies sinun mieliksi siellä käy, niin tyydy toistaiseksi siihen ja katso, mitä aika tuo. Jos saatte sieltä apua, niin ehkä miehenkin mieli muuttuu.

Sitähän se arki on...joustamista. Asioiden tekemistä toisten eteen vaikka ne ei niin omia olisikaan. Mieti nyt vähän, miten voi perhe edes toimia, jos kaikki tekisi vaan asioista oman mielen mukaan.

Hienoa, että mies antoi terapialle mahdollisuuden...vaikka ei siihen uskokaan! Aika lapsellista kiukuttelua sinulta, mutta voit toki värittää tarinaa vähän lisää niin surkutellaan sitä sitten lisää.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:43"]

Sitähän se arki on...joustamista. Asioiden tekemistä toisten eteen vaikka ne ei niin omia olisikaan. Mieti nyt vähän, miten voi perhe edes toimia, jos kaikki tekisi vaan asioista oman mielen mukaan.

Hienoa, että mies antoi terapialle mahdollisuuden...vaikka ei siihen uskokaan! Aika lapsellista kiukuttelua sinulta, mutta voit toki värittää tarinaa vähän lisää niin surkutellaan sitä sitten lisää.

[/quote] Siihenhän minä jo ensimmäisessä viestissäni viittasin, että onko se joustaminen normaalisti niin arkipäiväistä, että siihen ei kiinnitä edes huomiota "että tekee toisen mieliksi"? Mutta kun tässä tilanteessa se oikein ilmoitetaan erikseen. Minä en ole koskaan ilmoittanut! Vaikka olen varmasti tehnyt asioita, joita en ole halunut.

Minähän sanoin että minä ainakin koen syyllisyyttä tuosta ja minä en tajua että miksi se mies sotkee minun "mielihalut" poikamme asioihin? Ihan kuin minä haluaisin, että pojalla olisi joku juttu että hänen täytyy käydä terapiassa. Olisin kuule ottanut ihan normaalin pojan, jos olisin saanut valita! Lisäksi epäilen, että toimiiko tuo juttu oikeasti, jos sinne vaan lähetään "minun mieliksi".

ap

Mies on muuten mennyt myös minun mieliksi naimisiin ja nyt pitää varmaan taas kysyä, että oletko minun mieliksi naimisissa, että karsitaanpa nämä "minun mieliksi" tehdyt asiat ja olemiset kokonaan pois.

ap

Pitäiskö ap sun kans mennä terapiaan...?  Jaksuhalit miehelles

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 10:53"]

Pitäiskö ap sun kans mennä terapiaan...?  Jaksuhalit miehelles

[/quote] vittu oo sä sitten niin kamalan tyhmä että ilmoita "teen tämän sun mieliks..." alan itsekin ilmoitetella tuota samaa paskaa.

ap

Tietysti vanhempien pitää osallistua lapsensa hoitosuunnitelmaan. Ei toistensa mieliksi vaan lapsen tähden.

Mutta jos tekee toisen mieliksi jotakin, niin sen tekee toiselle iloksi eikä siinä mitään vikaa ole. 

Parisuhde on kompromisseja, parisuhde on sitä, että välillä täytyy tehdä asioita vain toisen mieliksi. Siinä ei ole mitään väärää tai vikaa, kunhan homma pysyy balanssissa ja mieliksi tekeminen tasapainossa.

Mutta ei siinäkään ole mitään väärää, että mieliksi tekeminen aiheuttaa joskus mielipahaa toisessa. Esimerkiksi meillä minä tiedän, että mieheni ei halua pahoittaa mieltäni, minkä takia hän ei aina sano suoraan asioita. Hän saattaa kaunistella tai jättää sanomatta. Se on tosi kohteliasta, mutta joskus itsellä herää epäilys, että puhuuko se totta niissä asioissa, joissa haluaisin kuulla _ihan_oikeasti sen totuuden.Mutta meillä on kotona "palvelustalous": me tehdään aivan jatkuvasti asioita toisen mieliksi. Vaikkapa siivotaan jälkemme kotona, jos tiedetään toisen tulevan ensiksi kotiin. On nimittäin kurjaa tulla sotkuiseen kotiin. Niinpä me korjataan omat jälkemme, vaikka olisi kiire tai ei yhtään kiinnostaisi. Se pitää hyvinvointia ja tunnetta arvostuksesta yllä.

Sinun kannattaa olla onnellinen siitä, että sinulla on mies, joka ajattelee sinun tunteitasi ja tekee asioita mieliksesi, vaikkei sitä haluaisi! Se on hyvä piirre ihmisessä.

Ei ole aina helppoa päättää, pitäisikö kohteliaisuudesta olla hiljaa, vaiko sanoa suoraan mitä mieltä asioista on. Se on taitolaji, ja vaatii melkoista vainua ja sensitiivisyyttä osua aina oikeaan.

Tunteet ja halut on hankalia: joskus haluaisi haluta fiksuja asioita sen sijaan, että haluaa ihan typeriä asioita. Ei itseään voi pakottaa haluamaan jotakin. Voi pakottaa itsensä tekemään jotakin, muttei haluamaan sitä. Mutta ehkä sitten joku positiivisten palkitsemisten kehä auttaa miestä pitämään terapiakäynneistä. Hymyt, kannustukset ja vaikka pitsalla käyminen terapian jälkeen voivat olla mukava palkinto tekemisestä, joka ei ollut aivan täysin mieleistä. Siitähän voi tulla vaikka mukava koko perheen yhteinen tottumus, jota odotetaan joka viikko.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 11:00"]

Tietysti vanhempien pitää osallistua lapsensa hoitosuunnitelmaan. Ei toistensa mieliksi vaan lapsen tähden.

Mutta jos tekee toisen mieliksi jotakin, niin sen tekee toiselle iloksi eikä siinä mitään vikaa ole. 

[/quote]  kai mä sitten iloseksi tulen kun mies lähtee vanhempien käynneille vaikka ei itse haluaisikaan (ei tosin tunnu siltä). Ja koko asia (että on erityislapsi) ei ilostuta minua laisinkaan. ap

Jotkut kyllä välttelee vastuuta mukavasti tuolla tavoin että asiat tehdään jonkun toisen mieliksi.

Mun mies urheili tosi paljon kun tavattiin. Ennen töihin menoa kävi salilla ja iltaisin oli treenejä. Noh, halusi sitten viettää enemmän aikaa kanssani ja lakkasi treenaamasta, sanoin satakertaa että älä minun takia ainakaan lopeta jne.

Väitti ettei tehnyt tuota vuokseni mutta myöhemmin kun kiloja alkoi tulla alkoi myös syyllistys siitä miten minun vuokseni lopetti urheilun ja siitä syystä lihosi... Voi jestas!

On ollut myös ennen minua naimisissa ja senkin totesi tapahtuneen niin että "noh, se(ex-vaimo) kosi ja mä olin sit vähän kännissä"..

Tuossa vaiheessa olisi mun päässä pitänyt soida "run Forrest run" mutta olin niin ihastunut :)

Tuo vastuunvälttely muka kiltteyden varjolla on ällöä!

Pahimmillaan meillä mennyt siihen että olen joutunut itse puhuttelemaan miehen sukulaisia ettei esim. vauvaa oteta kännissä syliin jne. kun mies ei ole sukulaisiaan halunnut loukata!

Mä en yleensä osallistu näihin "lynkataan ap"-ketjuihin täällä mutta kyllä nyt tulee mielikuva ap:sta hermoheikkona huomionvinkujana jolle ei mikään kelpaa. Mulla on yks tuommoinen alainen töissä ja se itkee jokaista tilannetta kun joku on häntä "katsonut pahasti" tai käyttänyt normaalissa, häneen liittymättömässä puheessa sellaista sanamuotoa mitä tämä ei hyväksy. Lietsoo siis sellaisia riitatilanteita jotka poikkeuksetta päättyvät siihen, että häneltä on pyydettävä anteeksi.

Toki ap:n aloitukseen liittyy varmasti muitakin asioita jotka puoltavat ap:n näkemystä, mutta hänen tähän asti antamillaan tiedoilla sanoisin että pää pois perseestä, ap! Pääasia on lapsesi hyvinvointi, ei sinun mielenpahoituksesi.