Tunnusta! Oletko rehellisesti sitä mieltä, että suomalainen mies on ulkomaalaista parempi vaihtoehto?

Olen suvaitsevainen ja mielestäni sillä kansallisuudella ei ole väliä, kunhan vaan arvot ja yleensäkin olemus on kohdillaan. Toki esim en hyväksy poikien ympärileikkausta tai tyttöjen silppuamista ja maassa jossa niitä suositaan, niin minun olisi mahdottomuus kumppania löytää. Mutta eipä ruotsalaisessa ja suomalaisessa miehessä nyt kamalasti eroavaisuuksia ole, kuitenkin minusta se Ruotsi on ulkomaa :) En tunnusta suomalaisen olevan ulkomaalaista parempi.

ollaanko suomalaiset naiset muka kaikki samanlaisia? ei minun mielestäni.



Tärkeintä on samanlaiset perusarvot, halu olla yhdessä, toisen rakastaminen ja kunnioittaminen.

Itselläni on ulkomaalainen mies, enkä kyllä vaihtaisi suomalaiseen.Olen todella onnellinen.

Mieheni oli ulkomaalainen, italialainen - olimme naimisissa parisenkymmentä vuotta. Mies oli sinällään ihan ok, ne pohjimmaiset kulttuurierot kuitenkin vahvistuivat vuosi vuodelta ja lopulta ero oli aika selvä.



Itse en enää halua kuin suomalaisen miehen itselleni, elämä on siten paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa.

johtuen siis siitä, että usein arvot ja asenteet ja tottumukset ovat lähempänä toisiaan. Mutta tämä on tietenkin tapauskohtaista. Muutenkin ärsyttää ajattelumalli, että jonkun maan ihmiset ovat jollain absoluuttisella mittarilla mitattuna parempia kuin jonkun muun maan asukkaat. Eihän siinä ole mitään järkeä.



Itse ajattelen omassa elämässäni nyt kuitenkin niin, että parisuhteessa törmätään aina kulttuurieroihin, vaikka mies olisi oman kylän poikia, kun joka perheessähän on aina omat käytännöt eri asioihin. Jos lisätään näihin perheiden välisiin eroihin vielä eri maiden käytännöt, niin onhan monikulttuurisissa parisuhteissa paljon enemmän suhdetta hankaloittavia tekijöitä (sukulaissuhteet, välimatkat yms.)



Itsellä on ollut ulkomaalainen poikaystävä ja nykyinen avokki on suomalainen.. Tosin entinen poikaystäväni ulkomaalaisena ei kuitenkaan mennyt mihinkään perinteiseen stereotypiaan ja erosta huolimatta on hän mielestäni hyvä tyyppi, ei vain minulle sopiva poikaystävä.

Mieheni oli ulkomaalainen, italialainen - olimme naimisissa parisenkymmentä vuotta. Mies oli sinällään ihan ok, ne pohjimmaiset kulttuurierot kuitenkin vahvistuivat vuosi vuodelta ja lopulta ero oli aika selvä. Itse en enää halua kuin suomalaisen miehen itselleni, elämä on siten paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa.

Mitä kultturieroja teillä oli? jos te noin kauan olitte yhdessä, ehkä se eron syy oli joku muu?

ainakin meillä on niin. 33.

Itse en ainakaan ottais mitään sivistymätöntä, kouluttamatonta teltan ympärillä juoksevaa mokkakikkeliä.

ulkopuolta tulevat ovat sivistymättömiä ja mikä saa sinut pitämään ITSEÄSI sivistyneenä? Tekstistäsi voisi päätellä aivan jotain muuta.:D

Onko jotain tiettyjä piirteitä sille ulkomaalaiselle? Missä sijaitsee valtion Ulkomaat?!?!? No, samapa tuo, itse en ole ikinä huolinut suomalaista miestä, enkä huolisikaan.

Itse en ainakaan ottais mitään sivistymätöntä, kouluttamatonta teltan ympärillä juoksevaa mokkakikkeliä.

sinun miehesi (olettaen,että olet nainen) harrastaa tuota prinssinakki paljaana mökin ympäri juoksentelua. Miten edes kehtaat puhua sivistyneisyydestä, sinulla ei nähtävästi ole hajuakaan siitä! Hyi hitto!

Itse en ainakaan ottais mitään sivistymätöntä, kouluttamatonta teltan ympärillä juoksevaa mokkakikkeliä.

ihan kokeilunhalusta alunperin. Kyseessä länsi-eurooppalainen akateeminen mies, jonka kanssa kulttuuriero on melko pieni ja hänen kulttuurinsa eduksi, joten olen hyötynyt tästä valinnasta. Eli mies on luotettava, kova tekemään töitä, hauska, miehekäs ja low maintenance. Oma kokemus suomalaisista oli että he vaativat enemmän huomiota, olivat ämmämäisiä ja lapsellisia. Joten juu, jos minulle ero tulisi, etsisin kyllä saman maan edustajan toisenkin kerran.

Olen rakastunut ihmiseen, eikä sillä ole väliä onko tämä ihminen suomalainen vai ei.

Ihan oikeasti en usko kansalaisuuden olevan mitenkään vaikuttava asia, vaan joka kansassa on erilaiset ihmisensä, ja naisetkin niin erilaisia, että yhden naisen unelmamies olisi toisen painajainen.



Mulla on ollut ihan kivoja suomalaisia poikakavereita. Aviomiehen satuin löytämään muualta.

oLEN RASISTI ENKÄ OTTAISI IKINÄ ULKOMAALAISTA MIESTÄ; NO EHKÄ JONKUN POJOISEUROOPASTA (EN VENÄJÖÄLTÄ)...

kyllä suomalaiset ovat prosentuaalisesti pellempiä, kuin monet muut kansallisuudet.

Tiedän suomalaisia miehiä jotka hakkaavat kumppaniaan ja tiedän ulkomaalaisia miehiä jotka kunnioittavat vaimoaan.



Mutta jokaisesta rodusta ja uskonnosta löytyy niitä huonoja ja hyviä ihmisiä ja on sairasta alkaa erittelemään suomalaiset ja ulkomaalaiset. Kaikki me ollaa samanarvoisia ihmisiä.

Ystäviä voidaan olla, ei sen enempää!

Kuitenkin, ulkomailla asuneena ja muunmaalaisten kanssa seurustelleena olen sitä mieltä, että suomalaisen miehen kanssa on helpompi saada suhde onnistumaan, ainakin, jos ei tunne miehen kulttuuria todella hyvin, ja jos ei puhu hänen kieltään kuin syntyperäinen. Tosin nämäkin ovat mielestäni vain alkuvaiheen vaikeuksia, pidemmän aikaa toisessa maassa oleskeltua kielen ja kulttuurin omaksuu väkisinkin.

Kyse ei ole suoraan kansallisuudesta, vaan kulttuurista ja kielestä. Itse suhtaudun melko epäileväisesti kulttuurieroihin parisuhteessa, arjessa. Pienet erot pienissä asioissa voivat muuttua merkittäviksi ja lisäksi minulle kieli on tärkeää. Haluan pystyä kommunikoimaan äidinkielelläni monipuolisesti.