Tunnusta! Oletko rehellisesti sitä mieltä, että suomalainen mies on ulkomaalaista parempi vaihtoehto?

Olen asunut itsekkin ulkomailla vuosia ja senkin takia tuntuuu luonnolliselta että minulla on ulkomaalainen mies, mutta me ihmisethän olemme yksilöitä ja muutenkin jos toiselle ulkomaalainen on parempi niin toiselle se taas ei ole.



Minun ulkomaalainen mieheni näyttää tunteensa, on avoin, seurallinen ei niin itsekäs kuin usean ystäväni suomalaiset miehet. Hän ei käytä alkoholia ja tekee kotitöitä, viihtyy kotona jne. ja lapset jumaloivat häntä. Kulttuurieroja ei juuri ole, olen sitä mieltä muutenkin että monesti kun pitäisi puhua luonne eroista puhutaankin kultuurieroista.

Juuri nyt olen ihastunut ulkomaalaiseen mieheen, tosin tilanteessa, jossa suhde ei vain tule käymään päinsä :(



Niin, en ole asunut Suomessa enää vuosiin.

mutta en halua kulttuuriyhteentörmäyksiä perheeseeni, enkä halua pelätä, että ukko kaappaa lapset Turkkiin eron sattuessa. Yksilökysymys ja oma on suomalainen. Niin hyvine kuin huonoine puolineenkin. Ihan turha aihe miettiä onko suomalainen juoppo parempi kuin vaikka saksalainen nipo ukko.

Mulla ei ole ollut kuin suomalaisia miehiä. Ei mitään kokemusta ulkomaalaisista.

Ensimmäinen aviomies oli täys ääliö, väkivaltainenkin. Tämä toinen sitten on aivan ihana.



Tunnustaisin jos voisin, mutta valehtelemaan en ala, kun en kerran tiedä.

Uskon myös, että naapurin mies on parempi aviomieskin. Minulla siis ulkomaalainen mies. Mutta kuka sitä tietää. Mieheni on kyllä rehti hyvä mies, mutta minä olen lähinnä kotitalouskone, jolla ei ole tunteita.

Suomalainen mies on uskollinen, käy töissä, hoitaa lapsia, tekee kotitöitä ja on viriili sängyssä. Mitä muuta voi toivoa?

Vaikka aika moni liitto päättyy eroon uskottomuuden seurauksena?



ME KAIKKI OLEMME YSKILÖITÄ, SAMTEN SE PÄTEE MYÖS ULKOMAALISIIN IHMISIIN !!!!!!



Luulettko te että vain me olemme yksilöitä mutta ulkomaalaiset ovat sitten taas kaikki samalaisia, aika naivia ja kuvastaa kuinka täällä ei tunneta ulkomaalaisia ihmisiä eikä muita kulttuureja ollenkaan.



Tämä kysymys on typerä.

Suomalainen mies sattui sydämeni viemään...



Ei kansalaisuus välttämättä mitään kerro, suomalainen mies hakkaa ja tappaa vaimonsa siinä missä ulkomaalainen jos niikseen tulee. Ulkomaalainen kun on aika laaja käsite ja yksilöissä on kovasti eroa.



Sitten taas joku pohjoismaalainen tai länsieurooppalainen mies ei kauheasti suomalaisesta miehestä poikkea, unelmayksilöitä löytyy muualtakin...

eikä siis poikkea juuri suomalaisetakaan.



-itse erosin just samalaisesta suomalaisesta luuserista.

Ja sitten jotkut afrikkalaiset sun muut on yleisesti ottaen niin erilaisesta kulttuurista, että suomineito pettyy lähes järjestäen.

Monta suomalaista poikaystavaa, kaikki joivat kuin sienet. Rahankaytto oli hulvatonta ja tulevaisuutta ei suunniteltu. Sitten tapasin miehen joka oli niin erilaisesta kulttuurista kuin vain voi olla.

Kaikki arvot kuitenkin loksahtivat paikalleen ja nyt ollaan oltu aviossa 40v. Elama on hyvaa elakkeella, ei ole mistaan pulaa. Voidaan tehda ihan mita vain, matkustella ja harrastaa.

Naitten suomalaisten kanssa olisi tullut ero hyvin nopeasti.

Mutta mulle itselleni suomalainen mies oli aika luonnollinen valinta, koska olen tosi paljon tässä maassa kiinni, enkä olisi ikinä voinut alkaa vakavaan suhteeseen, jossa joutuisi jatkuvasti selittämään ja ymmärtämään kulttuurisia eroja, ja miettimään, että asutaanko nyt sun vai mun maassa ja minäs vuonna lapset ehtisivät taas mummoaan näkemään. Mä tykkään mun perisuomalaisesta elämästäni. :)



Fiksumpaa geeniperimän kannalta ois ollut ottaa joku musta mies tai aasialainen, me kun kansana ollaan niin sisäsiittoisia. Eri geeniperimistä tulee terveitä (ja aika usein myös kauniita) lapsia. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko noille, jotka ei kannata " rotujen sotkemista" . Olen hampaaton banjonsoittaja ja ylpeä siitä...

Olen suvaitsevainen ja mielestäni sillä kansallisuudella ei ole väliä, kunhan vaan arvot ja yleensäkin olemus on kohdillaan. Toki esim en hyväksy poikien ympärileikkausta tai tyttöjen silppuamista ja maassa jossa niitä suositaan, niin minun olisi mahdottomuus kumppania löytää.



Mutta eipä ruotsalaisessa ja suomalaisessa miehessä nyt kamalasti eroavaisuuksia ole, kuitenkin minusta se Ruotsi on ulkomaa :)



En tunnusta suomalaisen olevan ulkomaalaista parempi.

Tosin oma mieheni ei suomalainen. Suomalainen exäni täysi hullu että se niistä hyvistä kokemuksista...

SUOMALAINEN MIES EI OLE NIIN HYVÄ KUN ULKOMAALAINEN, TOTTAHAN NIITÄKIN LÖYTYY, MUTTA MINUN KAHDALLENI EI OSUNUT. MINULLA ON ULKOMAALAINEN MIES JA KOHTELEE MINUA PAREMMIN KUN KUKAAN SUOMALAINEN!

Vierailija:

Monta suomalaista poikaystavaa, kaikki joivat kuin sienet. Rahankaytto oli hulvatonta ja tulevaisuutta ei suunniteltu. Sitten tapasin miehen joka oli niin erilaisesta kulttuurista kuin vain voi olla.

Kaikki arvot kuitenkin loksahtivat paikalleen ja nyt ollaan oltu aviossa 40v. Elama on hyvaa elakkeella, ei ole mistaan pulaa. Voidaan tehda ihan mita vain, matkustella ja harrastaa.

Naitten suomalaisten kanssa olisi tullut ero hyvin nopeasti.

Tämä kyllä on jo pitkä aika, eikä 60-luvulla niin hurjasti ollut ulkomaalaisia Suomessa. Onnittelut!