Lue keskustelun säännöt.
Lyhyet vanhemmat: kohdellaanko teitä epäasiallisesti?
09.08.2013 |
Olemme mieheni kanssa molemmat noin 160-senttisiä, eikä asia vaivaa meitä kumpaakaan. Murrosikäisenä jouduin kuitenkin terveydenhuollon (ja ilmeisesti hyvää tarkoittavien sukulaisten) taholta varsinaiseen hullunmyllyyn, koska en kasvanut kuten muut ikäiseni. Sain jatkuvasti juosta terveydenhoitajalla pituusmittauksissa, minusta otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja jopa katsottiin röntgenkuvien avulla luista, onko minulla mitään toivoa kasvaa pidemmäksi. Jatkuvasti jaksettiin kauhistella sitä, että olen niin lyhyt. Mitään muuta vikaa minusta ei koskaan löydetty kuin tämä pituus. Vasta aikuisiällä olen tajunnut, etten edes ole mitenkään poikkeuksellisen lyhyt vaan meitä noin 160-senttisiä naisia on tässä maassa vaikka kuinka.
Kun miehen kanssa päätimme hankkia lapsia, mietin lähinnä leikilläni, vieläkö neuvolassa jaksetaan mennä paniikkiin lyhyistä ihmisistä ja tuleeko sanomista, kun kaksi lyhyttä päättää hankkia lapsia. No, alkuun kaikki meni oikein hyvin. Nyt vatsani ei ole kasvanut niin kuin pitäisi (sf-mitta on mennyt alakäyrällä ja nyt loppuraskaudesta hieman sen alle) ja joudumme lisätutkimuksiin. En ole itse kovin huolissani, koska en muutenkaan ole kovin kookas ja lapsi on selvästi laskeutunut, joten mahan pienelle koolle on varmasti muitakin syitä kuin mahdollinen istukan toimintahäiriö tms. Mielestäni on ihan hyvä, että asiaa tutkitaan, mutta neuvolan suhtautuminen on mielestäni ollut myös hieman erikoista. Terveydenhoitaja selitti ääneen mahdollisia vatsan pienen koon syitä, mutta ei kyennyt sanomaan ääneen, että olemme lyhyitä, vaan alkoi takellella: "Kun te olette tai siis, kun te ette ole tai siis, no, kun te ette ole mitään kaksimetrisiä niin voi olla että lapsikin on pieni." Onko lyhyys tosiaan edelleen tabu terveydenhuollossa? Joudummeko varautumaan siihen, että lapseemme (joka todennäköisesti ei kasva kovin pitkäksi) tullaan suhtautumaan neuvolassa karsaasti? Millaisia kokemuksia teillä muilla lyhyillä vanhemmilla on? Oletteko joutuneet kuulemaan ulkopuolisilta moitteita siitä, että hankitte lapsia, vaikka olette (hui kamalaa!) lyhyitä?
Kommentit (9)
Vauvan pituus ei kovin paljon vaikuta sf-mittaan, painolla on enemmän merkitystä. Hyvä että tutkitaan tarkemmin. Mulla pieni sf-mitta enteili vaikeaa raskausmyrkytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme melko lyhyitä. Minä olen alle 160 cm ja mies n. 170 cm. Ei meidän pituutta ole koskaan kukaan kommentoinut terveydenhuollossa, paitsi teininä joidenkin oireiden vuoksi lääkäri passitti joihinkin tutkimuksiin, kun olin niin lyhyt. Isäni oli tuonut minut lääkäriin, mutta kun näki äitini, oli lopettanut huolehtimasta pituudestani.
Olen lyhyestä suvusta, sukujuhlissa olen, ja mieheni myös, keskipituinen. En ole siis koskaan itse kokenut olevani lyhyt, monet muut ihmiset ovat vain "kummallisen" pitkiä.
Raskausaikana vatsa minulla oli kaikkea muuta kuin pieni, vaikka keskimääräistä pienempi lapsi sieltä lopulta tuli, joten ainakaan minun tapauksessani lapsen koko ei korreloinut mitenkään vatsan koon kanssa.
Lapsi on kasvanut pituuden suhteen selkeästi alle keskikäyrän aina, mutta tasaisesti. Hänen kasvuaan on kyllä seurattu normaalia tarkemmin, mutta siihen oli ihan muut syyt. Pituudessa ei kuitenkaan ole nähty missään aihetta huoleen.
Eli mulla ei ole omalta, mieheni tai lapseni osalta mitään negatiivisia kokemuksia terveydenhuollossa liittyen pituuteeni. Eikä kukaan muukaan ole kommentoinut mitään asiasta. Miesporukassa, joissa liikun toisinaan työn vuoksi, kuulen pituudestani, mutta se on ystävällistä vinoilua.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:17"]
Terveydenhoitaja selitti ääneen mahdollisia vatsan pienen koon syitä, mutta ei kyennyt sanomaan ääneen, että olemme lyhyitä, vaan alkoi takellella: "Kun te olette tai siis, kun te ette ole tai siis, no, kun te ette ole mitään kaksimetrisiä niin voi olla että lapsikin on pieni." Onko lyhyys tosiaan edelleen tabu terveydenhuollossa? Joudummeko varautumaan siihen, että lapseemme (joka todennäköisesti ei kasva kovin pitkäksi) tullaan suhtautumaan neuvolassa karsaasti? Millaisia kokemuksia teillä muilla lyhyillä vanhemmilla on? Oletteko joutuneet kuulemaan ulkopuolisilta moitteita siitä, että hankitte lapsia, vaikka olette (hui kamalaa!) lyhyitä?
[/quote]
No terveydenhoitaja vain haki kiertoilmaisua sille, että olette suht. lyhyitä. Sinä et ehkä mitenkään erityisen lyhyt, mutta miehesi on selvästi lyhyempi kuin keskivertomiehet. Siksi th varmaan ei halunnut suoraan möläyttää sitä, sillä monilla lyhyillä miehillä on kompleksi pituudestaan.
Ei tuossa mielestäni ole mitään paheksuntaa havaittavissa. Ilmeisesti olet itse kasvanut lapsena käyrien alapuolella, vaikka lopullinen aikuispituutesi on ihan passeli. Monet sairaudet oireilevat lähinnä kasvun hitautena. On hyvä, että seulotaan.
En minäkään näe tuossa tekstissä mitään paheksuntaa. Myös meille on sanottu lapsemme pituutta tutkittaessa että "kun ette tekään mitään pitkiä ole" tms. monta kertaa. Se on yleensä sanottu mukavalla äänenpainolla, eli tarkoitus on sanoa että ei huolta, kaikki kunnossa. Olisi hassua sanoa että te olette lyhyitä, koska emme edes ole mitään huomiotaherättävän pätkiä.
Esikoistamme on tutkittu paljonkin, ja olemme siitä vain tyytyväisiä. Pojan ennustepituus on n. 165 cm, mikä on selvästi kerskiarvoa vähemmän. Tytärtä ei ole tutkittu lainkaan. Hänen ennustepituutensa on 160 cm, ja aina ollut veljeään suurempi saman ikäisenä.
Muistakaa myös, että neuvola on täysin vapaaehtoinen ja niiden tätien mielipiteillä kun ei tunnetusti ole painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lyhyt ja kyllä sillä on vaikutusta elämään. Monet ammatit ovat poissuljettuja, jatkuva jakkaroille kiipeäminen lisää tapaturmariskiä ja lyhyys vaikuttaa ihmisten alitajuiseen suhtautumiseen. Esimerkiksi yritysjohtoon tai poliitikoksi on huomattavasti vaikeampi edetä lyhyenä kuin pitkänä. Lyhyys vaikuttaa, varsinkin pojilla, parin saamisen todennäköisyyteen ja kiusatuksi tulemiseen.
Aina on poikkeuksia, mutta suurissa massoissa lyhyyden vaikutus erottuu.
Ei tuo minusta kuulostanut kovin epäasialliselta. Muista että raskaus tekee herkemmäksi arvostelulle, ja nostaa pintaan myös vanhoja lapsuudenkokemuksia, jotka olisivat muuten jo unohtuneet.
Tajuan kyllä mitä tarkoitat, olenhan itsekin lyhyt. Olen törmännyt itsekin joskus ihmisiin, jotka ovat omaksuneet ajatuksen pitkien ihmisten paremmuudesta. Pitää vain muistaa, ettei pituuskasvu ole mikään ansio tai saavutus, koska siihen ei voi itse vaikuttaa. Monesti olen kokenut lyhyydestä myös hyvää. Ihmiset saattavat suhtautua ystävällisemmin, kun eivät koe lyhyttä uhkaavaksi. Näin voi olla monien ns hankalampien tyyppien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 161cm 35v enkä muista että koskaan oltaiin oltu lyhyydestäni huolestuneita lapsuudessani tai nuoruudessani terveydenhuollon piirissä tai perheessäni.
Esikoista odottaessa sf-mitta oli myös lyhyt ja jouduin lisätutkimuksiin. Mua se ei haitannut ja itseasiassa ylimääräisistä ultrista oli vain hyötyä, koska pääsin saikulle kun paikat olivat jo hieman auki, kohdunkaula lyhentynyt jne. En olisi itse tajunnut että supistukset olivatkin vaikuttaaneet niin. Molemmat synnytin rv38 eli kaksi viikkoa etuajassa.
Mieheni on 180cm ja 2ja 4v. lastemme pituudet on molemmilla -2 -käyrällä. Ei huolestuta, mielestäni lapset saavat olla sen pituisia kuin ovat, kunhan saavat tarpeeksi ja terveellistä ravintoa niin kasvu hoituu itsestään... Jos on hyvä tyyppi ja itsevarmuutta, niin lyhyys on sivuseikka.
Mulla on ollut molemmissa raskauksissa sf-mitta alle alakäyrän ja se johtuu siitä että olen hyvin PITKÄ. Vatsan ei tarvitse kasvaa (ulospäin) suureksi kun ristiselässä on paljon tilaa. Pienemmillä naisilla on usein suurempi sf-mitta koska vauvalle ei ole tilaa vartalossa ja kohdun pitää kasvaa napaanpäin.