Maistraatissa naimisiin menneet

Minulla oli a-linjainen hääpuku ja morsiushuntu, miehellä frakki. Käytiin kahdestaan maistraatissa josta suoraan matkalle. Myöhemmin järjestettiin juhlat koko suvulle, mutta itse vihkimisen halusimme pitää intiiminä.

Miksi muka vain uskovaisilla olisi oikeus viettää hienoja häitä, laittautua ja pukeutua hienosti? Itsellesi ja sulhasellesihan sinä laittaudut, etkös vaan? 

Vietätte siis unelmahäät, juuri sellaiset ettei varmasti myöhemmin harmita. Ei niitä häitä, tai muitakaan yhtä isoja juhlia niin montaa kertaa elämässä vietetä ettei nyt kannattaisi nauttia täysillä.

Meillä oli pienet kirkkohäät. Pieni puukirkko, johon ei olisi montaa mahtunutkaan. Kutsuttiin sukulaisista vain vanhemmat ja sisarukset perheineen. Meitä oli 12.

Kirkon jälkeen illallinen. Erikseen sitten pidettiin ystäville bileet viikon päästä merenrantavillassa.

Hääpukuna oli yksinkertainen kevyesti laskautuva valkoinen olkaimeton puku. Kimppuna vain kieloja. Itse tein meikin ja hiukset.

Kaveribileissä oli sitten lyhyt valkoinen mekko.

Olen ollut maistraatissa ja kovin koruton se 2 minuuttia on kirkkoon verrattuna. Meillä oli vielä vähän pidemmän kaavan mukaan se kirkko. Useampi musiikkiesitys ja valat.

Itse en haluaisi maistraatissa mennä.

Minulla oli juhlava lyhyt mekko (vihreä), kampaus, meikki ja yksi kukka (orkidea).

Paikalla oli 2 ystävää todistajana, näistä toinen on ammatiltaan valokuvaaja ja otti "hääkuvat" ulkona, sitten menimme syömään kaikki 4.

maistraatissa 2 min meni se 2 min ja tuntui se vähän töröltä. toisaalta, mitäs sitä jaarittelemaan :D minulla oli oranssi mekko, miehellä musta puku, minulla oli kimppu ja kampaus. vieraita tässä kaksiminuuttisessa oli kymmenkunta. avioliittoon julistamisen jälkeen meillä oli ruhtinaallisesti aikaa ottaa valokuvia. sen jälkeen lounaalle ja sieltä sviittiimme juomaan shamppista ja leikkaamaan kakku. jatkot pidimme ravintolassa jossa tarjosimme ruokaa ja juomaa. tämmöiset kymmenen hengen "ylelliset" häät oli vieraidenkin mielestä hienot. vähän pönötystä paljon juhlintaa, kustannus parisen tonnia. (+mekko ja sormus toiset 2th)

Ihan samalla tavalla voi siviilivihkimisessä olla musiikkiesityksiä jne. Ystävälläni oli todella kauniit häät. Siviilivihkiminen juhlapaikalla, vihkimiseen oli yhdistetty kaason pitämä kaunis puhe ja musiikkia. Me taas mieheni kanssa valitsimme sen perus 2 minuutin kaavan, läsnä vain todistajat viraston puolesta. Tämä on ihan makukysymys.

Ap:n kannattaisi aloittaa miettiminen sillä, että haluaako siviilivihkimisen ja uskonnollisen tilaisuuden. Häiden koolla ei ole vihkimistavan kanssa mitään tekemistä.

Siis tietenkin siviilivihkimisen vai uskonnollisen tilaisuuden...

31

Teetetty värillinen hääpuku, kukkakimput ja kaikki, paikalla vanhemmat ja kaikki mun sisarukset jotka pääsi tulemaan, ja pari mun kaveria. Mies ei halunnut kutsua kuin äitinsä (isä kuollut).

Mulla oli cocktailmekko ja kimppu ja paikalla perheet ja lähimmät ystävät (n 20 henkeä) emme menneet naimisiin Suomessa joten tilaisuus kesti puolisen tuntia musiikkiesityksen ja runon kera ja oli tosi ihana ja tunnelmallinen

Minulla on parin viikon päästä päälläni ihan valkoinen hääpuku ja miehellä vuokrapuku. Käyn meikissä, kampauksessa yms. ja kuvattavaksi tietty mennään. Olisin halunnut maistraatilta todistajat, mutta se oli mahdollista vain joka kuun ensimmäinen maanantai(!!). Kompromissina paikalle tulevat molempien vanhemmat ja miehen sisko. Illalla ravintolaan syömään samalla porukalla, hääyö sviitissä ja seuraavana päivänä matkalle. Näin meillä :-)

Minulla oli päälläni teetetty persikan värinen jakkupuku ja hääkimpussa persikanvärisiä ruusuja, hajuherneitä (niiden liila väri mätsäsi silloisiiin silmälasipokiini) valkoista harsokukkaa ja jotakin pitkälehtistä tummanvihreää  kasvia (mitähän se mahtoi olla?). Miehellä vaalea puku vyötärönpituisine jakkuineen ja vaaleat kengät (oli kevät 1992).

Meidät vihittiin Raumalla valtion virastotalon vihkihuoneessa, joka itse talo oli silloin vielä vihkimystä vailla (tällaiset virastot etc. myös aina vihitään käyttöön). Kauan luulin, että olimme ensimmäinen vihitty pari siinä huoneessa, mutta sain sitten joskus kuulla, että eräs toinen pari ehätti ensin. Huone oli valkoinen ja kaunis, vain verhoja vailla, mutta ikkunasta näkynyt Rauman kanali ei oikeastaan verhoja eteensä kaivannutkaan. Huoneessa oli upottava, sinne suunniteltu sinisävyinen matto ja myös uniikki lattialla seisova kynttilänjalka kahdelle kynttilälle. Paikalla oli myös kukkakimpulla koristeltu lasinen pöytä, jonka takana vihkijämme, henkikirjoittaja seisoi. Pöytään oli kaiverrettu sormuksille oma paikka, jonne ne laskimme vihkimisen ajaksi ja josta ne toistemme sormia varten sitten otimme.

Paikalla olivat molempien vanhemmat ja kaksi todistaajamme,  eli miehen ystävä ja minun ystäväni. Halusimme mahdollisimman koruttoman tilaisuuden vailla mitään sen kummempia krumeluureja. Oli hellepäivä ja aurinko paistoi täydeltä terältä, ja kaikki oli niin kovin kaunista. :)

Pieni häätilaisuus järjestettiin kotonani, johon osallistui ennen mainittujen lisäksi veljeni perhe, mies kun on ainoa lapsi eikä siis sisaruksia. Muille sukulaisille ja ystäville kerrottiin tapahtuneesta vasta hääpäivän jälkeen. Tarjottavan haimme äidin kanssa Eurajoen Irjanteelta leipomosta, joten pöydässä oli kaikki tarpeelliset ja perinteiset suolaiset ja makeat hääkakun muovista hääparia myöten. :)

Ne olivat aivan meidännäköiset häät. Enkä muuten olisi ikinä tuota miestä saanutkaan puolisokseni, jos olisin vaatinut häntä kipittämään Pyhän Ristin kirkon käytävää pitkin - mies on sen verran vähän huomionkipeä. :D Emmekä onneksi kuulu kumpikaan kirkkoon.

arkivaatteet, ei sormuksia, ei vieraita, todistajina kanslistit

Valkoinen polviin asti ulottuva mekko ja miehellä tumma puku. Todistajia oli neljä. Seuraavana päivän järjestettiin hääjuhlat jossa minulla oli iha kunnon hääpuku yllä. En kuulu kirkkoon ja olisin halunnut kirkkohäät, mutta kun jouduttiin käymään maistraatin kautta niin aateltiin, että parempi näin että vihitään kerran.

Minulla oli joku jakkupuku tyyppinen. Tilaisuus oli ihan kaunis, meillä tosin vain todistajat paikalla. Mutta kyllä sinne voi pyytää isommankin poppoon. Meidät vihittiin aAlbertinkadun maistraatissa, ja vihkitila oli ihan kaunis, ja seremoniakin. Lyhyesti virsi kaunis:-)

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:55"]

Oliko oikein hääpuku ja vai joku juhlamekko?

Tilaisuushan kestää ehkä sen 2 min mutta oliko teillä paikalla muita kun todistajat...?

Tässä nyt punnitsen häitäni.Toisaalta haluaisin kirkkohäät ja sen puvun ja kaikki lähimmät paikalle ja toisaalta taas ihan pienen tilaisuuden..

[/quote]

Kirkkossa voi myös pitää pienet häät. 

Joo niin voi,tiedän...meillä on molemmilla iso suku ja paljon ystäviä.En haluaisi isoja häitä ja se rajan vetäminen on todella vaikeaa.Silläpä nyt punnitsen vaihtoehtoja.-ap-

Tietysti minulla oli kunnon morsiuspuku, huntu ja kukat. Maistraattihääthän ovat oikeat häät. Ne saavat näyttää häiltä, ruokatunnilta ei ole pakko karata.

Paikalla olivat vain viralliset todistajat, mutta se on epätavallista. Yleensä mukana on ainakin muutama vieras omasta takaa. Tai sitten vihkijän voi pyytää hääjuhliin jotka järjestetään muualla kuin maistraatin tiloissa, esimerkiksi kartanossa.

Siviilihäistä voi ja kannattaa tehdä juuri sellaiset kuin haluaa. Ei siviilivihkiminen ole mikään b-luokan tilaisuus jonka kuuluu olla vaatimaton ja ankea verrattuna "oikeisiin häihin". Siviilivihkimisen jälkeen ollaan täsmälleen yhtä paljon naimisissa kuin kirkkohäidenkin jälkeen. Päinvastoin, siviilihäät on helppo tehdä juuri oman näköisiksi. Jos haluaa hienoa ja haluaa laittautua, niin voi hyvin tehdä. Jos haluaa vaatimatonta, sekin on mahdollista. Jos haluaa yhdistellä meidän tapaan hienot vaatteet ja yksinkertaisen seremonian, mikään ei estä sitäkään. Vihkimiseen voi liittää vihkikaavan lausumisen lisäksi muuta ohjelmaa. Eihän se itse vihkiminen kirkossakaan mikään pitkä juttu ole, tilaisuuteen on vain lisätty virsiä ja rukoilemista ym. Samalla tavalla siviilihäissä voi olla musiikkia, runonlausuntaa, puheita...mitä ikinä keksitte tehdäksenne tilaisuudesta tunnelmallisen ja mieliinpainuvan. 

Itse en olisi voinut ajatellakaan meneväni kirkossa naimisiin ja lupaavani rakastaa kumppaniani sellaisen satuolennon edessä jonka olemassaoloon en edes usko. Minusta oli paljon juhlallisempaa ja aidompaa antaa lupaukseni Suomen lain edustajalle.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:55"]

Oliko oikein hääpuku ja vai joku juhlamekko?

Tilaisuushan kestää ehkä sen 2 min mutta oliko teillä paikalla muita kun todistajat...?

Tässä nyt punnitsen häitäni.Toisaalta haluaisin kirkkohäät ja sen puvun ja kaikki lähimmät paikalle ja toisaalta taas ihan pienen tilaisuuden..

[/quote]

Oli oikea hääpuku, vihreä ja lyhyt. Samaa olisin käyttänyt vaikka olisi vihitty missä. En kuulu kirkkoon, joten kirkossa ei voitu vihkiä. Jos kirkkoon kuuluva mieheni olisi halunnut siunauksen, olisin siihen suostunut, samassa mekossa eli "hääpuvussani". Miehellä oli mittatilauspuku ja pukuni värinen solmio.

Paikalla oli koko hääseurue eli kaikki lähimmät eli viisi vierastamme (kummankin lähimmät perheenjäsenet).

Kirkollinen vihkiminen voidaan suorittaa myös esim kirkkoherran työhuoneessa.

Oli myös kimppu, jonka mieheni hankki (perinteiseen tyyliin) ja miehellä myös rintakukka vai mikä sen nimi on.

T.6

Hääpuku, paikalla perheenjäsenet, tilaisuuden jälkeen mentiin syömään porukalla.