Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä eteenpäin? Oman äidin erikoiset kommentit kasvatuksesta
13.05.2013 |
Lapseni on vähän yli vuoden ikäinen ja koko tämän ajan äitini on kommentoinut arvostelevaan ja ikävään sävyyn mm. imetystä, sormiruokailua, lapsen syömiä ruokamääriä ja nukkumisjärjestelyitämme. Ei suoraan sano, että teemme väärin mutta antaa selvästi ymmärtää, että tekisi itse eri tavalla. Eilen puhelimessa tuli niin outo kommentti, etten aluksi edes osannut vastata mitään.
Taustaa: Kerroin äidilleni miten lapsi on löytänyt oman napansa ja korvat ja silmät ja nenän ja hoksannut, että muillakin on samanlaisia ulokkeita ja kuoppia. Kokeilee näitä sitten sormellaan. Kerroin myös miten anopin leuan alla oleva "heltta" on erityisen mielenkiintoinen ja lapsi kokeilee sitä aina, kun on mummon sylissä. Anopista on vain hauskaa, kun lapsi on utelias! Minun äitini sanoi, että antaisi lapselle luunapin, jos hänen helttaansa näpelöisi! Menin ihan hämilleni, enkä osannut vastata mitään. Lapsi on vuoden ikäinen! Eihän lapsi ilkeyttään osoittele toisten erilaisuuksia, vaan opettelee ja ihmettelee. Sanoin sitten hetken päästä, että luunapit ja muu ruumiillinen kuritus on lainvastaisia. Äiti vähän naureskellen sanoi, että voisin sitten tehdä hänestä rikosilmoituksen.
Äiti antoi meille lapsille luunappeja ja selkäsaunoja, jos emme totelleet. Se oli nöyryyttävää jo pienelle lapselle. Muistan edelleen monia tilanteita. Kamala ajatus, jos oma lapseni joutuisi kokemaan samoja juttuja. Varmaan on paljonkin ihmisiä, joiden mielestä luunappi tai selkäsauna on pikkujuttuja ja kuuluvat asiaan ja eihän lapset muuten opi. Itse en ruumiillista kuritusta hyväksy lainkaan ja se todellakin on lainvastaista. Mietin uskallanko jättää lastani äidilleni hoitoon enää lainkaan. Pikkuvauvaiän jälkeen hoidon tarvetta ei ole ollut. Kesällä olisi mutta taidankin pyytää jonkun muun kuin oman äitini hoitajaksi. En tiedä osaanko enää luottaa äitiini ja jättää häntä kaksin lapseni kanssa.
Mitä sinä tekisit minun sijassani? Olen edelleen ihan hämmentynyt koko keskustelusta ja kaipaisin ulkopuolisia ajatuksia. Mies oli aivan yhtä hämmästynyt kuin minäkin ja eilen asiasta juttelimmekin.
Kommentit (15)
Ei koskaan lasta kahden kesken äidin kanssa! En kuitenkaan tekisi rikosilmoitusta äidistäni, koska tiedän, että oman väkivaltaisen käytöksen lopullinen oivaltaminen tapahtuu aikanaan pakotteitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en mielelläni antaisi lasta äidille hoitoon, jos on tuollaiset puheet.
Keskutele äitisi kanssa. Sano, että asia jäi vaivaamaan sinua. Perustele (hanki tutkimustietoa taustaksi), miksi et hyväksy missään tilanteessa ruumiillista kuritusta. Annan äitis puhua. Kun hän saa ensin kertoa rauhassa omat kantansa, hän on vastaanottavaisempi uusille ajatuksille. Älä siis heti väitä vastaan!
Kiitä äitiäsi erinomaisesta mallista lasten kasvatuksen suhteen. Sano, että pidät äitisi oppeja ohjenuorana: teet vain juuri päinvastoin, mitä äitisi teki.
Suosittelen lämpimästi, niin minäkin tein.
Tottakai yritän puhua äitini kanssa. Jälleen kerran... Pelkäänpä, että siinä käy taas kuten tähänkin asti. Äitini ei vaan osaa puhua asioista. Itsekin olen sen joutunut opettelemaan aikuisiällä, kun lapsuudessa sitä ei meille lapsille opetettu.
En enää muista mikä oli viimeksi syynä erimielisyyteen mutta silloin äiti toisteli vain yhtä lausetta: "Mummo ajattelee eri tavalla kuin äiti." Puhuin äidilleni rauhallisesti, perustelin kantani, annoin suun vuoron, kysyin hänen mielipidettään ja kantaansa mutta keskustelua ei vain syntynyt. Itse kerroin omat ajatukseni mutta mitään en takaisin saanut. Yritän toki tälläkin kerralla, koska asia on tärkeä.
Onneksi lapsella on toinenkin mummo, johon miehen kanssa luotamme ja joka tulee lapsen kanssa hyvin juttuun. Itse vain olen kovin surullinen, että oman äitini kanssa tilanne on tämä. Äitini odotti ensimmäistä lapsenlastaan kovasti ja en ikinä koskaan olisi uskonut, että en uskaltaisi jättää lastani kaksin hänen kanssaan. En vain tiedä miten luottamusta voisi yrittää korjailla, kun äiti ei osaa keskustella kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 16:26"]
Keskutele äitisi kanssa. Sano, että asia jäi vaivaamaan sinua. Perustele (hanki tutkimustietoa taustaksi), miksi et hyväksy missään tilanteessa ruumiillista kuritusta. Annan äitis puhua. Kun hän saa ensin kertoa rauhassa omat kantansa, hän on vastaanottavaisempi uusille ajatuksille. Älä siis heti väitä vastaan!
[/quote]
Luuletko, että tuollaisiin väkivaltaisiin ihmisiin joku tutkimustieto tehoaa?
Jep.. taisi olla 60-80 - luvulla tuo luunapittaminen "ihan normaalia" lapsille. Äitisi ei näytä edes haluavan ymmärtää joten anna olla vain. Älä jätä lasta koskaan hänelle hoitoon mikäli et halua että välinne menevät kokonaan poikki sen jälkeen kun on kurittanut lastasi. (Joka ihan varmasti tulee tapahtumaan ennenpitkää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 16:51"]
Älä jätä lasta koskaan hänelle hoitoon mikäli et halua että välinne menevät kokonaan poikki sen jälkeen kun on kurittanut lastasi. (Joka ihan varmasti tulee tapahtumaan ennenpitkää.)
[/quote]
Tuota juuri pelkään, että lapsi joskus kertoisi miten mummo on tukistanut tai antanut luunapin. Se olisi aivan kauhea tilanne! Tai jos huomaisin, että lapsi arastelee mummoaan. Nyt kaikkien välit on ihan hyvät tai ainakin asialliset. En ole riidoissa äitini kanssa, enkä haluakaan olla. En myöskään halua loukata äitiäni sanomalla, että hän on ollut paska kasvattaja. Kuitenkin olen sitä mieltä, että hän olisi voinut tehdä monta asiaa toisin meidän lasten kanssa. Lapsikin tykkää mummostaan ja toivon, että tilanne säilyy. Täytynee ennaltaehkäistä potentiaaliset ongelmat.
Miten teillä voi olla hyvät välit jos et edes pysty keskustelemaan äitisi kanssa? Etkö huomaa kuinka paskasti äitisi kohtelee sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni tokaisi joskus lapselleni, osittain huumorilla, että antaa tukkapöllyä jos ei tottele. No, siihen tokaisin, tiukasti että et muuten minun lastani tukista. Ei ole minun kuulleni enää sellaisesta puhunut, ja tietäisin jos olisi niin toiminut. Tajusi kerralla, että ei kannata moista kokeilla edes huumorilla. Ap voi ihan hyvin tiukasti sanoa äidilleen, että " lastamme ei kuriteta väkivallalla, ei mummokaan. "
Mikäli normaalipuhe ei tehoa, ei auta kuin kertoa mummolle miten asia on: Vaikka hän hyväksyy fyysisen kurituksen, sinä et sitä hyväksy. Etkä äitinä voi jättää lastasi kahden hänen kanssaan jos on syytä epäillä, että hän toimii sinun päätöstesi, lain ja lapsen edun vastaisesti. Niin kauan kun on syytä epäillä, lapsi tapaa mummoaan vain sinun tai muun "esiliinan" kanssa valvotusti.
Luultavasti äitisi loukkaantuu alkuun. Mikäli hän pysyykin loukkaantuneena, ainakin olet toiminut lapsesi parhaaksi. Mikäli hän ensijärkytyksestä toivuttuaan alkaa miettiä asiaa, hän todennäköisesti myös lopulta ymmärtää sinun vain tekevän sen mitä äidin kuuluu - ihan kuten hänkin aikoinaan. Parhaassa tapauksessa tuollainen radikaalimpi keino pakottaa äitisi sisäistämään sen, ettei hänellä ole valtuuksia päättää sinun lapsesi selkäsaunoista tai niiden puutteesta, kunnioittamaan päätöstäsi ja toimimaan sen mukaan. Jokatapauksessa, et voi kuin voittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 17:45"]
Miten teillä voi olla hyvät välit jos et edes pysty keskustelemaan äitisi kanssa? Etkö huomaa kuinka paskasti äitisi kohtelee sinua?
[/quote]
Jos perheessä ei ole avointa keskustelukulttuuria, ei se ole mielestäni paskaa kohtelua. Meillä vaan on asioista vaiettu, eikä riitoja ole ollut tapana puhua auki jälkikäteen. Anteeksi on silloin tällöin pyydetty mutta ei silloinkaan asiasta puhuttu. Näin siis lapsuudessa. Nyt aikuisiällä ollaan sisarusten kesken opeteltu puhumaan ja onkin juteltu paljon erilaisista asioista, omasta perheestä ja lapsuudesta. Kaikki toivotaan, että äitikin osallistuisi keskusteluun mutta kun ei niin ei. Toki tukkapöllyt ja luunapit on paskaa kohtelua mutta eihän äiti tietenkään meitä enää niin kohtele...
En puolustele äitiäni mutta ymmärrän sen, että on vaikea rikkoa totuttua kaavaa. Hänet itsensä on kasvatettu niin (varmaan pahemmallakin kohtelulla) ja omat lapsensa on kasvattanut siinä mielessä samoin. Äiti on omalta äidiltään oppinut sen verran, että vähättelevä puhe ja suoranainen vittuilu ja henkinen alistus on jäänyt kasvatusrepertuaarista pois. Jotain sentään hänkin on omasta lapsuudestaan oppinut. Ehkä minun lapseni on sitten täydellinen vanhempi, kun oppii pois minun tekemistä virheistä ;)
Suhteissa tämä oma puhumattomuus on todellakin ollut ongelma ja puhumista on kovastikin pitänyt opetella isojen kriisien kautta jopa pariterapeutin avustuksella. Samaa ristiä en omalle lapselleni halua ja siksi tulenkin kasvattamaan hänet eri tavalla kuin mitä minut ja sisarukseni on kasvatettu. Voihan toki olla, että hänellä on sitten joku muu lapsuustrauma kontollaan mutta väkivallan uhkalla ja puhumattomuudella häntä ei kasvateta. Sinällään tietysti tukistus ja luunappi on pientä väkivaltaa, jos väkivaltaa aletaan luokitella. Eri luokassa nyrkillä turpaan -tapausten kanssa mutta väkivaltaa kuitenkin. Sillähän sitä varmaan perustellaankin kasvatusasioissa " että kun ihan vähän vaan". Vähänkin on liikaa.
Täytyy tosiaan yrittää puhua äidin kanssa. Jos vuoropuhelusta ja keskustelusta ei tule mitään, aion ainakin tehdä selväksi, että lapsellani on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Siitä en tingi. Jos siinä on tuloksena yksi loukkaantunut mummo, olen sen hinnan valmis maksamaan.
Lapsesi on löytänyt kuopat ja ulokkeet, mutta hän ei ole nähtävästi saanut minkäänlaista opastusta siihen, että kaikkea ei saa tehdä. Olen äitisi kanssa samaa mieltä siitä, että muita ihmisiä ei ronkita ja kokeilla,myös aikuisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.
Itse en ota lapsia syliin juuri siksi, että näillä ei ole mitään käsitystä siitä, että jokaista ei saa koskettaa. Kieltäydyn siis sylittelyistä, koska lasta ei saa kieltää ja ottaessani yksivuotiaan syliini joutuisin alistamaan itseni lääppimiselle.
Vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen, että kaikkea ei saa koskea eikä kaikkia saa koskea. Nenän muodot oppii kyllä, vaikka ei tunge sormiaan aikuisen sieraimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 19:28"]
Olen äitisi kanssa samaa mieltä siitä, että muita ihmisiä ei ronkita ja kokeilla,myös aikuisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.
Vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen, että kaikkea ei saa koskea eikä kaikkia saa koskea. Nenän muodot oppii kyllä, vaikka ei tunge sormiaan aikuisen sieraimiin.
[/quote]
No tuo on kyllä totta ja sitähän tässä yritetään koko ajan lapselle opettaa. Opastusta on siis annettu ja annetaan koko ajan. Tottakai aikuisillakin oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja lapselle opetetaan koko ajan, että jokaisella on oma tila ja ettei liian lähelle mennä, jos toinen ei halua. Mutta ei sitä luunapeilla ja tukkapöllyillä opeteta! Eikä yksivuotias hetkessä opi, eikä muista oppimaansa kuin hetken aikaa. Vaatii aikaa, että sosiaalisen kanssakäymisen säännöt on lapsella hallinnassa.
en antaisi lasta äidille hoitoon, en tuossa tilanteessa todellakaan uskaltaisi