Lue keskustelun säännöt.
Inhoan välillä elämääni
25.06.2013 |
Mies on aina töissä ja minä yksin lasten kanssa. Kymmenen vuotta sama juttu, vain tämä projekti, ihan kohta helpottaa.
Kotona jaksaa lapsia juuri ja juuri leikittää hetken ja sitten kaipaa omaa rauhaa. Kaikki pitää olla valmiina laitettuna ja silti on välillä niin hemmetin hankalaa viedä noita edes puistoon hetkeksi.
Kotityöt ovat kokonaisuudessaan minun vastuullani. Yhden roskapussin viemiseen menisi varmasti viikko vaikka kauniisti pyytäisin apua.
Mies ei koskaan tee aloitetta seksiin, saattaa hieman kiemurrella vaivaantuneesti mikäli yritän kaulailla iltasella. Sängyssä jos lähestyn, niin lämpenee kyllä aina ja silloin on mukavaa.
Mies ei halua keskustella kanssani. Olisi kotona vain hiljaa lukien nettiä tai katsellen televisiota. Lasten aloitteitakin sivuuttaa.
Yritän olla kiinnostunut ja kysellä kuulumisia, usein tuntuu siltä kuin häiritsisin miestäni.
Olen väsynyt ja ärtyisä. En nauti enää edes lasten kanssa olemisesta kun olen niin kokonaisvaltaisesti pettynyt kaikkeen.
Ainoa oikeasti iloa elämääni tuottava asia on työni.
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:40"]
Hyvä ap, muista että kaiken keskellä, pettyneenä ja turhautuneenakin sinua rakastetaan ja elämäsi on ainutlaatuinen ja arvokas
[/quote]
7 miljardin ihmisen joukossa on aika naiivia kuvitella että minun elämäni olisi jotenkin ainutlaatuinen. Ja on hyvin mahdollista että kukaan ei rakasta minua. Tuo muistutuksesi toimii ehkä jollakin 5-vuotiaalle, ei aikuiselle ajattelevalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heheh, taas yksi tietämätön lapseton palstalla etsimässä evidenssiä omalle päätökselleen. Voit uskotella itsellesi vaikka kuinka paljon sitä, että lapsettomuus kannattaa kokonaisvaltaisesti tuossa pikkuriikkisessä ajatusten myllyssäsi. Elämää kuuluu elää sen koko voimalla, niin lyhyt on aikamme täällä kunnes kuolemme ja unohdumme. Naurettavia, pikkumaisia ajatuksia sinulla hyvä lapseton. Jos otat elämän ja pilkot sen palasiin niin tuollaisia harhaluuloja voi helposti tullakin siitä kuinka esim. lapset ovat parisuhteen ja ihmisen helvetti. Niinkö luulet että luonto on sen suunnitellut, että lapset ovat vain rasite? Toivottavasti olet vielä nuori, sääli jos noin vanhaksi eläisi ja tuollainen kehittymätön ajatusmaailma vielä jylläisi.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:55"]
Heheh, taas yksi tietämätön lapseton palstalla etsimässä evidenssiä omalle päätökselleen. [/quote]
Heh. Minulle elämä on niin täynnä evidenssiä päätökseni tueksi, etten tosiaankaan tarvitse sitä sitä erikseen palstoilta. En usko luonnon suuriin suunnitelmiin sen enempää kuin koen tarvetta nimitellä eri tavalla ajattelvia pikkumaisiksi, naurettaviksi, harhaisiksi ja kehittymättömiksi. Tuollainen hyökkäys saa minut ajattelemaan, ettet taida olla ihan sinut omat lastenhankintapäätöksesi kanssa. -ap
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 22:28"]
Mies ei halua keskustella kanssani. Olisi kotona vain hiljaa lukien nettiä tai katsellen televisiota. Lasten aloitteitakin sivuuttaa.
[/quote]
Ymmärrän hyvinkin. Minusta apinamiehen luontainen funktio on olla vapaa seikkailija ja tarvittaessa ongelmanratkaisija. Siihen ei kuulu arkipäiväinen yhteisten asioiden puinti, ellei kyseessä ole jokin tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten saaminen heikentää parisuhteen laatua huomattavasti. Tämä oli varmaan tiedossa, kun päätitte lapsia hankkia?
En kysy ilkeilläkseni. Minusta on vain jotensakin käsittämätöntä, että melkein sanasta sanaan samanlaisiin valituksiin törmää koko ajan. Ilmeisesti osa vanhemmiksi haluavista ottaa kliseen "et voi tietää, ennen kuin sinulla on omia lapsia" erittäin tosissaan ja sivuuttaa kaiken tiedon, mitä nuorten lapsiperheiden ongelmista on saatavilla. Hei ihan oikeasti, kyllä jokaisen aikuisen täytyy tietää, miten suuri riski naisella on ajautua tällaiseen tilanteeseen. On ainoastaan omaa kyvyttömyyttä, jos hyväksyy riskin varautumatta siihen mitenkään.
Niin makaa kuin petaa. Erityisesti perhepedissä.
Minäkin inhosin, kunnes opin ottamaan itse vastuun onnellisuudestani. Se ei ole aina helppoa kenellekään, mutten kuitenkaan halunnut elää ainoata elämääni inhoten sitä.
Et voi syyttää omasta kurjuudestasi miestäsi tai lapsiasi, vapaa-aikaasi tai muutakaan. Voit vain itse tehdä noille asioille jotain.
Jos miehesi tykkää vapaa-ajallaan katsella telkkaria tai lukea, ei se ole miehesi vika, vaan sinun joko pitää hyväksyä se tai yrittää keksiä yhdessä miehesi kanssa jotain yhteistä. Jos ei onnistu, on sinulla oltava uskallusta muuttaa elämäsi vaikkapa eroamalla. Joka tapauksessa, et voi syyttää ketään etkä mitään omasta kurjuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 23:09"]
Lasten saaminen heikentää parisuhteen laatua huomattavasti. Tämä oli varmaan tiedossa, kun päätitte lapsia hankkia?
Niin makaa kuin petaa. Erityisesti perhepedissä.
[/quote]
Hei,
Työnarkomania on ollut läsnä aina, jo ennen lapsia. Esikoisen kohdalla vielä jaksoi kiinnostua lapsesta ja auttoi kotitöissä. Ennen otin yhteisen ajan sitten unistani. Nyt en jaksa kun olen palannut työelämään. Joudun käyttämään hoitoapuja jo oman työni ajoittaisen kuormittavuuden vuoksi. Oma aikaa minulla ei ole. Työleiriä aamusta yöhön ja kukaan ei kiitä tai auta. Parisuhde voisi oikein hyvin, mikäli minä olisin tyytyväinen. Mies ei näe tilanteessa mitään parantamisen varaa.
Ap.
Taitaa olla aika yleinen tilanne? Meilläkin asuu mies, josta ainoa ilo on kuukausipalkka (vähän kärjistetysti). Kotona ollessaan hän istuu tietokoneella, tunteja ja tuntena. Mikään muu ei kiinnosta.
Odotan että lapset ovat tarpeeksi isoja (mikä on tarpeeksi iso?) ja sitten menen ja lujaa. Ellen kuole ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 23:19"]
Ennen otin yhteisen ajan sitten unistani. Nyt en jaksa kun olen palannut työelämään. Joudun käyttämään hoitoapuja jo oman työni ajoittaisen kuormittavuuden vuoksi. Oma aikaa minulla ei ole. Työleiriä aamusta yöhön ja kukaan ei kiitä tai auta.
[/quote]
Kyllähän nämä ongelmat lapsista johtuvat, vaikka sitä voikin olla hankala myöntää. Ei kahden aikuisen taloudessa ole millään niin paljon kotitöitä, että siitä työleiriä saisi aikaan. Meillä menee päivittäin kodinhoitoon jotakin vartin ja puolen tunnin väliltä. Omaa aikaakin on monta tuntia päivässä.Eipä paljon haittaa, jos toinen ei välillä jaksa muuta kuin pelailla koneella. Arki ei ole sillä lailla kireäksi viritettyä, kun ei ole huollettavia. Pääpaino on kivoilla parisuhdejutuilla.
En sano, etteikö lasten hankkiminen voisi olla hyvä ratkaisu. Jokainen tietää itse, mitä arvotaa ja millaisia uhrauksia on valmis tekemään. Mutta vanhemmuus sisältää aina valtavasti pieniä ja suuria riskejä, ja kuvaamasi dynamiikka on niin tavattoman yleinen, että jopa minä, vakaumuksellisesti lapseton ihminen, tunnistan sen. Etkö tosiaan ajatellut, että voisit löytää itsesi tällaisesta tilanteesta? -3
Minulla on tuollainen mies, mutta meillä ei ole lapsia. Mies toivoisi, minua epäilyttää juuri kuvailemasi tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 23:09"]
Lasten saaminen heikentää parisuhteen laatua huomattavasti. Tämä oli varmaan tiedossa, kun päätitte lapsia hankkia?
En kysy ilkeilläkseni. Minusta on vain jotensakin käsittämätöntä, että melkein sanasta sanaan samanlaisiin valituksiin törmää koko ajan. Ilmeisesti osa vanhemmiksi haluavista ottaa kliseen "et voi tietää, ennen kuin sinulla on omia lapsia" erittäin tosissaan ja sivuuttaa kaiken tiedon, mitä nuorten lapsiperheiden ongelmista on saatavilla. Hei ihan oikeasti, kyllä jokaisen aikuisen täytyy tietää, miten suuri riski naisella on ajautua tällaiseen tilanteeseen. On ainoastaan omaa kyvyttömyyttä, jos hyväksyy riskin varautumatta siihen mitenkään.
Niin makaa kuin petaa. Erityisesti perhepedissä.
[/quote]
öh.. meillä ei ainakaan ole lasten tuleminen laskenut parisuhteen laatua. Päinvastoin. Minusta nuo ap:n kertomat esimerkit eivät mitenkään ole lasten aiheuttamia, vaan ennemminkin jotain aikuisten kyllästymisestä ja kypsymättömyydestä kertovaa.
Mieheni on juuri tuollainen. Enpä ole nähnyt ongelmana. Olen oppinut kannattelemaan itse itseäni. Olen vähän introvertti luonteeltani ja vetäydyn itsekin omiin oloihini. Lapsetkin hyväksyvät isänsä sellaisena kuin hän on eivätkä odota ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 00:13"]
Minusta nuo ap:n kertomat esimerkit eivät mitenkään ole lasten aiheuttamia, vaan ennemminkin jotain aikuisten kyllästymisestä ja kypsymättömyydestä kertovaa.
[/quote]
Onkohan ap:n mies samaa mieltä? Tämäkin palsta on täynnä tapauskertomuksia miehistä, jotka eivät sitten löytäneetkään onnea perhe-elämästä. Kyllä minusta voi ihan rehdisti sanoa, että lapset tuovat kaiken postiviisen mukana myös kaikenlaisia ongelmia ja haasteita. Esimerkiksi tuo parisuhdetyytyväisyyden lasku on moneen kertaan osoitettu tutkimuksissa. -3
Mielstäni ap:n pointti on vastuun jaossa,ja osallistumisesta perheenä yhteisiin hetkiin.Huomaa näistäkin vastauksista,kuinka naisen rooli perheen hyvinvoinnin kannattaja on ehdoton.Itsekin huomasin tämän kun sairastuin vakavasti,ja lapseni sijoitettiin sen sijaan,että olisi muuttanut terveen isänsä luokse.Mies valitti kuinka raskasta olisi viedä lapsi hoitoon,ja hakeakin pitäisi-joka päivä.
Hyvä ap, muista että kaiken keskellä, pettyneenä ja turhautuneenakin sinua rakastetaan ja elämäsi on ainutlaatuinen ja arvokas
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4