Inhoan välillä elämääni
Mies on aina töissä ja minä yksin lasten kanssa. Kymmenen vuotta sama juttu, vain tämä projekti, ihan kohta helpottaa.
Kotona jaksaa lapsia juuri ja juuri leikittää hetken ja sitten kaipaa omaa rauhaa. Kaikki pitää olla valmiina laitettuna ja silti on välillä niin hemmetin hankalaa viedä noita edes puistoon hetkeksi.
Kotityöt ovat kokonaisuudessaan minun vastuullani. Yhden roskapussin viemiseen menisi varmasti viikko vaikka kauniisti pyytäisin apua.
Mies ei koskaan tee aloitetta seksiin, saattaa hieman kiemurrella vaivaantuneesti mikäli yritän kaulailla iltasella. Sängyssä jos lähestyn, niin lämpenee kyllä aina ja silloin on mukavaa.
Mies ei halua keskustella kanssani. Olisi kotona vain hiljaa lukien nettiä tai katsellen televisiota. Lasten aloitteitakin sivuuttaa.
Yritän olla kiinnostunut ja kysellä kuulumisia, usein tuntuu siltä kuin häiritsisin miestäni.
Olen väsynyt ja ärtyisä. En nauti enää edes lasten kanssa olemisesta kun olen niin kokonaisvaltaisesti pettynyt kaikkeen.
Ainoa oikeasti iloa elämääni tuottava asia on työni.