Lue keskustelun säännöt.
Oudointa mitä suvussasi on tapahtunut
13.05.2013 |
Itselläni on sellainen outo kokemus, että äitini serkun äiti ( eli äitini täti) lavasti oman kuolemansa hänen lapsensa ollessaan 9-vuotias. Hän vyörytti autonsa alas sillan reunalta järveen, ja kun ruumista ei löydetty, ajattelivat että jonnekkin veden mukana mennyt. Muistotilaisuus pidettiin ja surettiin, kun joutui niin kauhean onnettomuuden kohtaamaan ja kuolla siihen. 15-vuotta myöhemmin totuus selvisi, että tämä "kuollut" olikin ollut elossa tuon koko ajan ja lavastanut oman kuolemansa, koska ei vain yksinkertaisesti jaksanut elää sen hetkisessä elämäntilanteessa. Kauhea ajatella, miten joku voi ajatella noin kylmästi ja tuottaa muille läheisille noin kovaa surua ja tuskaa ... tapahtumasta on jo n. 45-vuotta.
Ja toinen.. isäni sisko oli joskus nuoruudessaan seurustellut pojan kanssa (n 1,5 vuotta) , jonka isä murhasi vaimonsa ja itsensä. ( ei ollut silloin enää yhdessä tämän pojan kanssa) Tämä poika meni niin sekaisin tästä tapahtuneesta, että muutaman vuoden päästä hänkin tappoi itsensä. Monet kerrat on sukuni kauhistellut tapahtumaa, kun oli niin kovin " normaalin" tuntuinen ja ihana perhe.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 12:21"]
Millainen vajaaälyinen tilittäisi julkiselle haaskapalstalle joitain sukunsa tapahtumia?
[/quote]
No sitten voi jättää vastaamatta jos et ymmärrä. Ja kuka vajaaälyinen vastaa omalla nimellään? Varmaan sinä vastaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa oli murhaaja. Murhasi oman perheensä. Pelottavaa ajatella. :( Mutta oli tyyliin kumminkaimanenonserkunlapsi
Se, kun minut jätettiin ulkopuolelle.
Suku on normaalia, ihan hyvin toimeentulevaa. Ei kummempia luurankoja missään, ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta minut hylättiin ihan suorin sanoin "kun en ole biologista sukua". Ei kutsuja edes hautajaisiin, eikä muihinkaan juhliin. Koska olen adoptoitu, ja ihan Suomesta, jos sillä on väliä jollekin.
Omassa suvussa oli nainen, joka oli erakko monta vuotta. Yhtenä vuonna hän sitten möi asuntonsa korvesta, muutti keskustaan, koki täydellisen muodonmuutoksen, oli erittäin kaunis kun pukeutui sen mukaan. Meni naimisiin 60-vuotiaana ja elää nyt onnellista elämää. On jälkeenpäin katunut erakkoelämäänsä.
Serkkuni sai tietää vasta 20-vuotiaana, että oma isä ei olekaan biologinen vaan se, jota pidettiin kummisetänä. Että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:05"]
Se, kun minut jätettiin ulkopuolelle.
Suku on normaalia, ihan hyvin toimeentulevaa. Ei kummempia luurankoja missään, ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta minut hylättiin ihan suorin sanoin "kun en ole biologista sukua". Ei kutsuja edes hautajaisiin, eikä muihinkaan juhliin. Koska olen adoptoitu, ja ihan Suomesta, jos sillä on väliä jollekin.
[/quote]
Mulla on ihan sama tilanne! Olen adoptoitu 1 vuoden ikäisenä aikoinaan venäjältä, mutta en koe olevani mitenkään venäläissyntyinen. Juureni ovat todella juurtuneet suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Kun muutti omilleen, meni naimisiin ja sai lapsia, suku muuttui täysin. Puhuttelevat ryssänä ja äpäränä, tietämättään mistä olosuhteista edes venäjältä tulen. Tämä raivostuttaa todella. "varmaan jonku äpärän lapsi, joku katutyttö saanut sut jonku rekkamiehen kanssa, ryssään sinä kuulut!" Tämä on hyvin loukkaavaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:05"]
Se, kun minut jätettiin ulkopuolelle.
Suku on normaalia, ihan hyvin toimeentulevaa. Ei kummempia luurankoja missään, ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta minut hylättiin ihan suorin sanoin "kun en ole biologista sukua". Ei kutsuja edes hautajaisiin, eikä muihinkaan juhliin. Koska olen adoptoitu, ja ihan Suomesta, jos sillä on väliä jollekin.
[/quote]
Mulla on ihan sama tilanne! Olen adoptoitu 1 vuoden ikäisenä aikoinaan venäjältä, mutta en koe olevani mitenkään venäläissyntyinen. Juureni ovat todella juurtuneet suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Kun muutti omilleen, meni naimisiin ja sai lapsia, suku muuttui täysin. Puhuttelevat ryssänä ja äpäränä, tietämättään mistä olosuhteista edes venäjältä tulen. Tämä raivostuttaa todella. "varmaan jonku äpärän lapsi, joku katutyttö saanut sut jonku rekkamiehen kanssa, ryssään sinä kuulut!" Tämä on hyvin loukkaavaa.
[/quote]
Olen helpottunut, etten ole ainoa, vaikkakin todella pahoillani puolestasi! Minua ärsyttää kun usein puhutaan miten adoptio pelastaa lapset ja miten kaikkia sitten kohdellaan niin hyvin. Joopa joo. Minulle jo lapsena kuiskittiin että "sinulla on se oma mummu jossain, en minä ole sinun mummusi" ja "sinulla on se oma sukusi, ja me ollaan omaa sukuamme". Vaikka he eivät korostaisi perhesuhteita ja sukulaisuutta muuten, heille oli hirveän tärkeää erottaa minut heistä. "Kasvattityttö" oli kutsumanimeni vanhempien sukulaisten keskuudessa.
Ja olen muuten syntynyt 80-luvun alussa, että en ole edes menneen ajan adoptiolapsia, joilla tosin oli omat kohtalonsa heilläkin :(
En ymmärrä sinunkaan sukuasi. Suomalainenhan sinä olet, tai venäläinen mutta vain jos itse niin haluat kokea! Onko sinullakin olo, ettet kuulu mihinkään? Et biosukuun etkä adoptiosukuun?
t:5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:05"]
Se, kun minut jätettiin ulkopuolelle.
Suku on normaalia, ihan hyvin toimeentulevaa. Ei kummempia luurankoja missään, ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta minut hylättiin ihan suorin sanoin "kun en ole biologista sukua". Ei kutsuja edes hautajaisiin, eikä muihinkaan juhliin. Koska olen adoptoitu, ja ihan Suomesta, jos sillä on väliä jollekin.
[/quote]
Kamalaa :(
Minulla on moninkin tavoin ilkeitä ja epämääräisiä sukulaisia, mutta tämä on kyllä vielä pahempaa. Ja vaikka meidän suku vähän päästään vajaa onkin, niin ei "vierasta" alkuperää olevia ole syrjitty. Eräs sukulaiseni esim. kasvattaa ex-miehensä uuden naisen kanssa pyöräyttämää lasta, ei ole tälle sukulaiselleni siis mitään sukua eikä kenellekään muullekaan, mutta koska eksästä eikä eksän nyksästä ole huoltajiksi, on sukulaiseni ottanut lapsen hoidettavakseen. Eikä kukaan ole lasta koskaan tämä takia syrjinyt, itse en ole niin kovin läheinen heidän kanssaan välimatkan takia, mutta aina olen pitänyt tätäkin lasta sukuuni kuuluvana, on tervetullut juhliin yms. Ja tulee olemaan myös aikuisena kun vielä vähän kasvaa.
Ei sen kummempaa kuin mitä nyt on perintöjä pimitetty / varastettu joskus 70-luvulla ja tietääkseni yksi avioton lapsi (ilman tietoa isästä) saatu joskus 40-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:05"]
Se, kun minut jätettiin ulkopuolelle.
Suku on normaalia, ihan hyvin toimeentulevaa. Ei kummempia luurankoja missään, ihmiset tulevat toimeen keskenään. Mutta minut hylättiin ihan suorin sanoin "kun en ole biologista sukua". Ei kutsuja edes hautajaisiin, eikä muihinkaan juhliin. Koska olen adoptoitu, ja ihan Suomesta, jos sillä on väliä jollekin.
[/quote]
Mulla on ihan sama tilanne! Olen adoptoitu 1 vuoden ikäisenä aikoinaan venäjältä, mutta en koe olevani mitenkään venäläissyntyinen. Juureni ovat todella juurtuneet suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Kun muutti omilleen, meni naimisiin ja sai lapsia, suku muuttui täysin. Puhuttelevat ryssänä ja äpäränä, tietämättään mistä olosuhteista edes venäjältä tulen. Tämä raivostuttaa todella. "varmaan jonku äpärän lapsi, joku katutyttö saanut sut jonku rekkamiehen kanssa, ryssään sinä kuulut!" Tämä on hyvin loukkaavaa.
[/quote]
Olen helpottunut, etten ole ainoa, vaikkakin todella pahoillani puolestasi! Minua ärsyttää kun usein puhutaan miten adoptio pelastaa lapset ja miten kaikkia sitten kohdellaan niin hyvin. Joopa joo. Minulle jo lapsena kuiskittiin että "sinulla on se oma mummu jossain, en minä ole sinun mummusi" ja "sinulla on se oma sukusi, ja me ollaan omaa sukuamme". Vaikka he eivät korostaisi perhesuhteita ja sukulaisuutta muuten, heille oli hirveän tärkeää erottaa minut heistä. "Kasvattityttö" oli kutsumanimeni vanhempien sukulaisten keskuudessa.
Ja olen muuten syntynyt 80-luvun alussa, että en ole edes menneen ajan adoptiolapsia, joilla tosin oli omat kohtalonsa heilläkin :(
En ymmärrä sinunkaan sukuasi. Suomalainenhan sinä olet, tai venäläinen mutta vain jos itse niin haluat kokea! Onko sinullakin olo, ettet kuulu mihinkään? Et biosukuun etkä adoptiosukuun?
t:5
[/quote]
8 täällä taas :) Lapsuuden ja nuoruuden koin hyvin hyväksi ajaksi, kun asui vielä kotona. Sen jälkeen kun omilleni muutin, menin naimisiin ja sain kaksi ihanaa tytärtä, sen jälkeen kaikki alkoi. Ensimmäinen kommentti ristiäisissä, kun hyväsydämisyyttäni kaikki sukulaiseni olin kutsunut oli, että " no eihän näitä sun lapsia voi verrata kenenkään näköön, kun et edes sukua ole." Oli niin pöyristyttävää kuunnella tuollaisia kommentteja, en ollut ennen edes tiennyt sukuni olevan minua vastaan. Mieheni suku on pelastus. He ovat aina tukemassa minua, olivat heti sen jälkeen kun naimisiin mentiin kun sukulaiseni luulivat minun haluavan häissäni tansittavan ripaskaa ( KYLLÄ! ) Tuntuu, että kuinka lapsellisia ihmiset voivatkaan olla! Ja vanhempani ovat niin kilttejä, eivätkä halua puuttua riitaan "koska se on meidän välinen" . Olen päättänyt jättää "adoptiosukuni" rauhaan, ja olen pitänyt ainoastaan mieheni sukulaisia omana sukulaisinani.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tunnen kumminkin olevani täysin suomalainen, minulla ei ole ns. venäläisiä kasvonpiirteitä, pidän suomalaisista ruoista ja olen 100 % henkisesti suomalainen. Eikä minulla ole mitään tarvetta selvittää mistä minä oikeasti tulen, ja millaisia ovat oikeat biologiset vanhempani, olen elänyt koko elämäni suomessa ja täällä minä pysyn.
Mistäs se äitisi täti uuden sotun ja nimen sai hommattua, herää kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 18:03"]
Mistäs se äitisi täti uuden sotun ja nimen sai hommattua, herää kysymys?
[/quote]
En ole niin tarkasti asiaan perehtynyt. Asia on vähän häpeällinen tapahtuma koko meidän suvulle, eikä siitä ole puhuttu juuri. AP
Ei minun sukuani, mutta mieheni serkku on tehnyt sukupuolenvaihdoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummuni sisarukset oli aina hauska selittää, heitä oli 7 lasta.
jokaisella sama isä, kolmella sama äiti, kahdella eri ja yhdellä eri ja yhdellä eri.
Meidän suvussa oli yksi erittäin lihava nainen ( n. 160 kg), joka ei halunnut olla yhteyksissä tiettyyn osaan suvusta jonkun riidan takia. Kaupungilla kumminkin muutkin sitä aina näki vilaukselta silloin tällöin. Kukaan ei kumminkaan tiennyt, että hän odotti kaksosia. Hän ei ollut naimisissa, eikä seurustellut. Oli kuulemma raskaus saanut alkunsa yhden illan jutusta. Tai näin ainakin olen kuullut.
Sotut tulivat käyttöön vasta 60-luvulla eikä niitä alkujaan paljonkaan tarvittu. Älä vertaa nykypäivään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 18:03"]
Mistäs se äitisi täti uuden sotun ja nimen sai hommattua, herää kysymys?
[/quote]
En ole niin tarkasti asiaan perehtynyt. Asia on vähän häpeällinen tapahtuma koko meidän suvulle, eikä siitä ole puhuttu juuri. AP
[/quote]
Onpa kamalia noi adoptio-jutut. Mun serkkuni meni naimisiin naisen kanssa, joka oli saanut teininä lapsen. Me ei nähty morsianta kuin vasta häissä, lapsi oli silloin menossa kouluun. Viime kesänä lapsi pääsi ripille ja meidätkin sinne juhliin kutsuttiin ja tää lapsi piti siellä aivan uskomattoman puheen siitä että hän sai äidin mukana todella ihanan suvun ja on todella onnellinen että me tultiin juhlimaan hänen rippijuhlaansa. Ok, tilanne toinen, koska äiti oli äiti, mutta paljon ihmisiä hylkäsi heidät kun nuorena tuli äidiksi, mm isää ei lapsi ikinä muista nähneensä. Elatusmaksut maksaa, koska on pakko.
Jotenkin tuntui niin vieraalta ajatus että pitäisi lasta syrjiä vaikka ei sukuun olekaan alunperin tullut ja ei ole serkkuni biologinen lapsi.
Ja se että 15 v pitää juhlissaan puheen, jossa kehuu vieraitaan myös kuvastaa pojan fiksuustasoa. Itse rippijuhlissani olin keskittynyt paketteihin ja lahjakorttien laskemiseen enkä puheliden pitämiseen.
Jos haluatte, voitte tulla meidän sukuun. Suku on iso mutta loistoyksilöt otetaan aina avosylin vastaan.
Se, että menin siskoni kanssa kauppaan, ja oltiin sovittu ettei mitään herkkuja osteta. Silti ostettiin vaikka mitä!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 18:30"]
Onpa kamalia noi adoptio-jutut. Mun serkkuni meni naimisiin naisen kanssa, joka oli saanut teininä lapsen. Me ei nähty morsianta kuin vasta häissä, lapsi oli silloin menossa kouluun. Viime kesänä lapsi pääsi ripille ja meidätkin sinne juhliin kutsuttiin ja tää lapsi piti siellä aivan uskomattoman puheen siitä että hän sai äidin mukana todella ihanan suvun ja on todella onnellinen että me tultiin juhlimaan hänen rippijuhlaansa. Ok, tilanne toinen, koska äiti oli äiti, mutta paljon ihmisiä hylkäsi heidät kun nuorena tuli äidiksi, mm isää ei lapsi ikinä muista nähneensä. Elatusmaksut maksaa, koska on pakko.
Jotenkin tuntui niin vieraalta ajatus että pitäisi lasta syrjiä vaikka ei sukuun olekaan alunperin tullut ja ei ole serkkuni biologinen lapsi.
Ja se että 15 v pitää juhlissaan puheen, jossa kehuu vieraitaan myös kuvastaa pojan fiksuustasoa. Itse rippijuhlissani olin keskittynyt paketteihin ja lahjakorttien laskemiseen enkä puheliden pitämiseen.
Jos haluatte, voitte tulla meidän sukuun. Suku on iso mutta loistoyksilöt otetaan aina avosylin vastaan.
[/quote]
Olipas fiksu 15-vuotias! Olen ihan ällikällä lyöty. Ihanaa, kun tuollaisiakin löytyy. Harmittaa jos heidät on hylätty sen takia kun nuorena saanut lapsen :/
Millainen vajaaälyinen tilittäisi julkiselle haaskapalstalle joitain sukunsa tapahtumia?