Mun elämässä ei ole mitään, ei yhtikäs mitään. Miksi vielä elän?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:42"]

Ei ole työtä, josta voisi ansaita kunnolla elantonsa, hakenut kyllä olen. Puolisoa ei ole, jonka kanssa jakaa elämäänsä, olen ruma ja pyöreä. Ystäviä ei ole, muutama heihei tuttu vaan..

Kiskoille menen maata, kun seuraava juna tulee!

[/quote]

Kuvittelitko, että ihmiset tulevat hakemaan sinua kodistasi? Työpaikkojen saaminen on nykyisin vaikeaa, sen myönnän, mutta ystäviä ja puolison kyllä voi saada, vaikka olisi ruma ja pyöreäkin, kunhan on valoisa ja huumorintajuinen luonne. Ei kukaan jaksa kovin kauaa katsella ihmistä, joka vain masistelee ja voivottelee.

Mene seurakuntaan, löydä Jumala ja uskollinen puoliso itsellesi, joka eli petä eikä jätä. Siellä on poikamiehiä... Voimia

sinun elamassasi on SINA!!! ja se on se kaikkein tarkein!!  kaikki ihmiset kay lapi vaikeita aikoja, mutta oma itse on se tarkein vaikka olisi se puoliso ja lapset. toivon sinulla kaikkea parasta ja lahetan lansituulen mukana halauksen ja voimaa. 

Ota lemmikki. Vaikka kissa.

Ulos suomesta niinkuin olisit jo. Tämä perussuomalaisten natsila tappaa sinut ennemin kuin uskotkaan!

Laihduta ja kaunistaudu. Sitten voit valita itsellesi puolison.

Toki myönnän, etten ole koskaan ollut mikään turistisrysä, mutta lapsena ja nuorena sitä yksinäisyyttä ei ajatellut.

Työpaikan saanti on sinäsä hankalaa, kun en omista autoa, pitäisi katsoa omalta paikkakunnalta työ ja niitä ei olekaan juuri tarjolla. Viimekuussakin mulla oli 7 hakemusta vetämässä ja yksikään ei tärpännyt.

Helluntaiseurakunnassa olen käynyt ja vapaakirkossakin joskus, mutta ei uskovaiset huoli puolisoa, jos ei ole kastettu siihen ja tuntuu, että se on jonkinlainen pakko!

Baarissa en ole tottunut kulkemaan, enkä kyllä yksin sinne lähtiskää.. ap

Ala seksihurjastelijaksi. Ilmoitus nettiin.

Entä onnistuisiko opiskelemaan lähtö? Tai edes jonki mukava harrastus? Miestä voisi yrittää etsiä netistäkin.

Jos siis vaihtoehdot on mennä kiskon alle tai jäädä paikkakunnalle, missä ei ole töitä tarjoilla?

Mikä sinua pitää siellä? Vaihda maisemaa, kaupunkia, mene työn perään. Vaihda alaa? Aja ajokortti.

Käy baareissa, vaikka kerran kuussa. Käytä nettiä, käy treffeillä. Lähesty miehiä, kaiken näköisiä, kokoisia. 

Sinä elät, koska Jumala on sinut luonut ja rakastaa sinua ja haluaa sinun elävän. Sinun elämälläsi on tarkoitus.

Minulla on vanha rikostuomio, toki sakot on maksettu ja rangaistus kärsitty jo vuosia sitten. Yritin opiskella vielä ja menin työharjoitteluun. Harjoittelupaikan vastaava oli jostain onkinut tietoonsa tämän rikosasian, sain potkut harjoittelusta, jouduin myös eroamaan koulusta painostuksen takia. ap

Juuri niin 11.

Ota loppuelämäsi seikkailuna. Jos sinulla ei ole mitään menetettävää, mikset kokeilisi jotain IHAN uutta.

Rötösteletkö kuitenkin edelleen?

Kaikenlisäksi tuo harjoittelupaikka oli omassa kotiseurakunnassa. Yritin saada keskusteluyhteyttä, mutta minun kanssa ei haluttu siihen ryhtyä!

Ehkä naispuolinen ihminen saa katseita osakseen olemalla raikas ja laittamalla huulipunaa, mutta ei mies.

On mulla ajokortti, mutta mistä persaukinen auton hommaa? ap

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 23:26"]

Rötösteletkö kuitenkin edelleen?

[/quote]En todellakaan! ap

Ap, nuo mainitsemasi asiat ovat vähäpätöisiä ajateltuna kokonaisuutta. Työ- entäs sitten, teet jotain muuta, ajattele miten paljon sinulla on aikaa tehdä asioita mistä pidät. Puoliso- se tulee jos on tullakseen, siihen asti nautit elämästäsi yksiksesi, nautiskellen eri mahdollisuuksista, katselet vastaantulijoita, uskaltaudut flirttaamaan. En usko, että kukaan olisi niin ruma että itseänsä alkaisi tappamaan, joten sitä älä edes ajattele, pyöreydestä pääset kun ilmoittaudut vaikka zumbaan, seinäkiipeilyyn tai ostat kävelysauvat (suksisauvat ajavat kyllä ihan saman asian, jos rahat on ihan loppu ostaa oikeat), ja jos näistä mikään ei kiinnosta sitten olet pyöreä, opettelet vaikka hymyilemään nätisti ja poseraamaan pyöreänä. Ystäviä et vielä tarvitsekaan, ota vastaan tuttu, puolituttu, naapuri tai kaverin kaveri ja pyydä mukaan sinne suksisauvakävelylle, näin saatat saada itsellesi oikean ystävän.

Mikään ei oikeasti ole elämässäsi huonosti. Ota pilkettä silmäkulmaan ja asennetta peliin..;) 

Mutta sulla on sun elämä! sä olet terve, saat nähdä kaikkea kaunista ympärilläsi, kuulet musiikkia, jalkasi kantavat. Jos tapat itsesi, sitten sinulla ei ihan oikeasti ole mitään. Elämä on valtavan hieno lahja! Älä kuuntele maailman nurjia ääniä, jotka sanovat millainen sun pitäisi olla ja mitä sulla pitäisi olla. Jos hengität, sinulla on kaikki!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 23:23"]

Minulla on vanha rikostuomio, toki sakot on maksettu ja rangaistus kärsitty jo vuosia sitten. Yritin opiskella vielä ja menin työharjoitteluun. Harjoittelupaikan vastaava oli jostain onkinut tietoonsa tämän rikosasian, sain potkut harjoittelusta, jouduin myös eroamaan koulusta painostuksen takia. ap

[/quote]

Jumalalla on sinun elämällesi rakkaudellinen suunnitelma varmiina. Ole avoin Jumalan suunnitelmalle. Rukoile, että Jumala sulkee ne ovet, minne sinun ei ole tarkoitus mennä ja rukoile, että Jumala avaa ne ovet, missä on sinun paikkasi.

Siinäpä on ap:llä asenne joka estää mitään hyvää todella tulemasta elämään. Tiedän, koska olin itse samanlainen lähes nelikymppiseksi asti. Murehdin, valitin, masennuin. Uskoin että minä en muuta voikaan koska olen vaan saanut huonot kortit elämässä, olen ruma, en kovin älykäs, sosiaalisten tilanteiden foobikko, laiskakin enkä mikään energinen tehopakkaus. Elämä tuntui jumalattoman tyhjältä ja typerältä, ja edessä tuntui olevan pelkästään hidas luisuma kykyjen heikkenemistä vanhuudessa ja kuolemaa. Yksinäisenä ja merkityksettömänä. Ja luultavasti alkoholiin lopulta kuolevana - kolmenkympin jälkeen aloin lievittää yksinäisyydestä johtuvaa ahdistusta viinalla, minkä takia lihoin vielä 20 kg.

Sitten tapahtui jotain. Ensin luin sen täälläkin keskustellun Salaisuus-kirjan. Ensireaktio siihenkin oli pessimistinen: "No niin varmaan joo, ja lehmätkin lentää". Jotenkin se jäi kuitenkin kaihertamaan, varsinkin kun lähipiirissä oli ihminen, jolla vaikutti olevan vielä huonommat lähtökohdat kuin minulla, mutta hän oli saavuttanut elämässään vaikka mitä. Ero meidän välillä oli asenne: hän oli eteenpäin pyrkivä optimisti, minä valittava passiiviinen pessimisti. Lopulta päätin kokeilla sitä Salaisuus-juttua, aivopestä itseni uskomaan että tämä  on hyväntahtoinen maailmankaikkeus ja että voin saada mistä haaveilen.

Tein aarrekartan johon laitoin uskomattomia asioita joita en uskonut ikinä saavani: uuden työn, miehen, lapsen (olin sentään lähes 40 vanha), hoikan kropan, kuvan pihasta merkiksi siitä että haluaisin asua omakotitalossa. Ja aloin uskoa että saan nuo asiat. Työpaikan sain tosi hassusti vanhan exän kautta. Ei oltu tekemisissä oltu vuosiin, mutta hän kerran soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin ettei minulla ole koulutusta vastaavaa työtä joten siltä osin menee huonosti. Hänen työnantajansa etsi osaajia joten lupasi suositella minua. Minulle soitetttiin sieltä työpaikasta, ei tarvinnut edes itse hakea :) Sieltä työpaikalta sitten löytyi mies, ja nyt odotan vauvaa. Omakotitalo vielä odotuttaa itseään mutta eiköhän se sieltä  :)