Äitienpäiväruikuttajat

Kauniita sanoja. T. Lapseton. Enpä vinkuisi väärästä lahjasta, jos mulla vain olisi lapsi.

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

No ruikutetaan täällä paljosta muustakin ihan "turhasta", mutta ei kukaan voi oikeasti määritellä, mistä asiasta voi valittaa ja mikä on liian pikkumainen juttu valitettavaksi. Se, että sä olet yh ei tarkoita sitä, että kukaan nainen Suomessa ei saisi toivoa äitienpäivälahjoja tai ylläreitä tai täydellisen ihanaa haaveäitienpäivää.

Hienosti kirjoitettu, ihmettelen itsekin noita äitienpäiväkitinöitä, ei voi olla elämä kiinni jostain lahjoista... Kyllä ne muistaa jotka haluavat muistaa, turha siihen on yrittää ketään pakottaa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:11"]

Kauniita sanoja. T. Lapseton. Enpä vinkuisi väärästä lahjasta, jos mulla vain olisi lapsi.

[/quote]

Lapsi on elämäni paras asia, mutta ei lapsi silti riitä muuttamaan koko elämää miksikään vaaleanpunaiseksi ihanuudeksi.

3

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:09"]

On aivan uskomatonta lukea tältä palstalta näitä loputtomia äitienpäiväruikutuksia. Yksi on saanut väärän lahjan, toinen ei ole saanut lahjaa, kolmas sai kortin pikkulapselta liian aikaisin, neljäs söi makaronia jne. Mitä te odotatte? Kultakruunua marttyyriseppeleen tilalle? 

Minä sain parhaan äitienpäivälahjan parikymmentä vuotta sitten, kun esikoinen syntyi äitienpäivänä. Monet vuodet olen viettänyt äitienpäivää yksinhuoltajana lasten kanssa. Jos lapset olivat kotona, he saattoivat tehdä aamiaisen ka antaa jonkin pienen lahjan ja kortit. Jos olivat isällään, söimme illalla minun tekemääni kakkua. Päivät ovat aina olleet ihania.  Olen myös sanonut, ettei minua tarvitse tulla sitten aikuisenakaan tervehtimään jonain tiettynä päivänä. En halua olla pallo lasten jalassa. Olen saanut lapsilta paljon enemmän kuin he minulta. Siinä on kyllin lahjaa. Olen saanut kasvaa ihmisenä, jakaa ja saada rakkautta, kokea elämän ihmeen kolme kertaa. Lasten myötä elämä jatkuu minua pidemmälle ja kaikella arkisella työllä on selkeä tavoite. 

Kiitos lapset. Olette tehneet yhden äidin elämästä hienon, merkityksellisen ja ihanan. Parempaa lahjaa ei kukaan voisi antaa. 

[/quote]

Amen!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[/quote]

Koska meillä on se lapsi ja yhteinen elämä. Kun olen lapsen tähän maailmaan saattanut, niin en voi ihan tuosta vaan lähteä kävelemään tästä suhteesta. 

Ärsyttää tuollaiset mutkien suoraksi vetäjät.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:15"]

Hienosti kirjoitettu, ihmettelen itsekin noita äitienpäiväkitinöitä, ei voi olla elämä kiinni jostain lahjoista... Kyllä ne muistaa jotka haluavat muistaa, turha siihen on yrittää ketään pakottaa.

[/quote]

Voitko linkittää aloituksen, jossa valitetaan, että elämä on ollut kiinni lahjoista ja nyt elämä on menetetty. En ole lukenut yhtään sellaista. En edes sellaista, jossa on kerrottu, että elämä on lahjoitta pilalla.

Ihmisellä on tunteet. Jotta voisi tuntea jostain iloa, on olemassa myös kielteiset tunteet, mm. pettymys. Muuten elämä olisi tunteetonta, tyhjää puuroa, jossa tyhjät fraasit korvaisivat aidot tunteet...

Lapsi ei muuta elämää vaaleanpunaiseksi ihanuudeksi mutta lapsettomuudesta kärsimisen vaihtuminen äitiydeksi on helvetistä elämään pääsemistä.  Ja kyllä tiedän mistä puhun! Voi tuskaa äitienpäivinä silloin aikanaan!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[/quote]

Koska meillä on se lapsi ja yhteinen elämä. Kun olen lapsen tähän maailmaan saattanut, niin en voi ihan tuosta vaan lähteä kävelemään tästä suhteesta. 

Ärsyttää tuollaiset mutkien suoraksi vetäjät.

[/quote]

No hyvän mallin ja ihanan elämän tarjoat lapsellesi tuollaisellakin parisuhteella. Kirjoitit aika suorasukaisesti, että haluasit miehesi arvostavan äitiyttäsi edes yhtenä päivänä. Millaisen mallin luulette lapsellenne antavan? Jos koet tarvitsevasi mieheltäsi arvostuksen eleitä edes yhtenä päivänä vuodessa, ei tuo ole hyvä alusta lapsen kasvaa, ei ihan varmasti.

Aina ero ei ole mutkien suoristusta, vaan rohkea teko lapsen parhaaksi. Välinpitämättömyyttä on jäädä tuollaiseen suhteeseen mistä arvostus puuttuu ihan vaan sen takia, että on lapsi kuvioissa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[/quote]

Koska meillä on se lapsi ja yhteinen elämä. Kun olen lapsen tähän maailmaan saattanut, niin en voi ihan tuosta vaan lähteä kävelemään tästä suhteesta. 

Ärsyttää tuollaiset mutkien suoraksi vetäjät.

[/quote]

No hyvän mallin ja ihanan elämän tarjoat lapsellesi tuollaisellakin parisuhteella. Kirjoitit aika suorasukaisesti, että haluasit miehesi arvostavan äitiyttäsi edes yhtenä päivänä. Millaisen mallin luulette lapsellenne antavan? Jos koet tarvitsevasi mieheltäsi arvostuksen eleitä edes yhtenä päivänä vuodessa, ei tuo ole hyvä alusta lapsen kasvaa, ei ihan varmasti.

Aina ero ei ole mutkien suoristusta, vaan rohkea teko lapsen parhaaksi. Välinpitämättömyyttä on jäädä tuollaiseen suhteeseen mistä arvostus puuttuu ihan vaan sen takia, että on lapsi kuvioissa.

[/quote]

"Vain" sen takia, että lapsi on "kuvioissa"? Ei lapsi ole missään "kuvioissa", eikä hän ole mikään "vain", vaan elämäni tärkein ihminen, jolle haluan tarjota parasta mahdollista, eikä se todellakaan ole mitään kahden kodin välillä seilaamista ja vieraantumista vähintään toisesta vanhemmasta.

Luuletko oikeasti, etten ole ajatellut tätä asiaa aika paljon? Luuletko, että kun nyt satut lukemaan kaksi viestiäni keskustelupalstalla, sä tiedät musta kaiken ja näin ollen sä voit neuvoa mua tuollaisella melodramaattisella itsevarmuudella?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[/quote]

Koska meillä on se lapsi ja yhteinen elämä. Kun olen lapsen tähän maailmaan saattanut, niin en voi ihan tuosta vaan lähteä kävelemään tästä suhteesta. 

Ärsyttää tuollaiset mutkien suoraksi vetäjät.

[/quote]

No hyvän mallin ja ihanan elämän tarjoat lapsellesi tuollaisellakin parisuhteella. Kirjoitit aika suorasukaisesti, että haluasit miehesi arvostavan äitiyttäsi edes yhtenä päivänä. Millaisen mallin luulette lapsellenne antavan? Jos koet tarvitsevasi mieheltäsi arvostuksen eleitä edes yhtenä päivänä vuodessa, ei tuo ole hyvä alusta lapsen kasvaa, ei ihan varmasti.

Aina ero ei ole mutkien suoristusta, vaan rohkea teko lapsen parhaaksi. Välinpitämättömyyttä on jäädä tuollaiseen suhteeseen mistä arvostus puuttuu ihan vaan sen takia, että on lapsi kuvioissa.

[/quote]

"Vain" sen takia, että lapsi on "kuvioissa"? Ei lapsi ole missään "kuvioissa", eikä hän ole mikään "vain", vaan elämäni tärkein ihminen, jolle haluan tarjota parasta mahdollista, eikä se todellakaan ole mitään kahden kodin välillä seilaamista ja vieraantumista vähintään toisesta vanhemmasta.

Luuletko oikeasti, etten ole ajatellut tätä asiaa aika paljon? Luuletko, että kun nyt satut lukemaan kaksi viestiäni keskustelupalstalla, sä tiedät musta kaiken ja näin ollen sä voit neuvoa mua tuollaisella melodramaattisella itsevarmuudella?

[/quote]

Olet aika vihainen ollaksesi varma asiastasi, olkoon sitten niin. Et taida olla vastaanottavainen tai valmis nyt millekään, joten hyvää äitienpäivän loppua sinulle ja mukavia tulevia äitienpäiviä myös. Toivottavasti miehesi oppii arvostamaan sinua, tai vielä mieluummin toivottavasti itse opit arvostamaan itseäsi. =)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:13"]

Minä taas haluaisin, että mieheni viitsisi edes yhtenä päivänä vuodessa arvostaa äitiyttäni. Mielestäni on loukkaavaa, että hän ei viitsi panostaa parisuhteeseemme ja minuun edes sen vertaa, että muistaisi minua äitienpäivänä. Minulle tulee siitä paha mieli. Ihan sama, jos se jotenkin haittaa sinua. On tässä muutakin ajateltavaa.

[/quote]

No tuota, jos koet että miehesi pitäisi EDES yhtenä päivänä vuodesta arvostaa sinun äitiyttäsi, tarkoittaa se ettei miehesi arvosta sinun äitiyttäsi yhtenäkään päivänä vuodessa. Ymmärsinkö oikein?

Miten ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa, missä sinua ei arvosteta ja jaksat vielä kinuta huomiota ja arvoistusta yhtenä päivänä? Missä nainen on itsekunnioituksesi? Normaali nainen kyllä ymmärtää 364 päivässä, jossei häntä arvosteta ja jättää ruikuttamatta 365. päivän arvostuksen perään.

[/quote]

Koska meillä on se lapsi ja yhteinen elämä. Kun olen lapsen tähän maailmaan saattanut, niin en voi ihan tuosta vaan lähteä kävelemään tästä suhteesta. 

Ärsyttää tuollaiset mutkien suoraksi vetäjät.

[/quote]

No hyvän mallin ja ihanan elämän tarjoat lapsellesi tuollaisellakin parisuhteella. Kirjoitit aika suorasukaisesti, että haluasit miehesi arvostavan äitiyttäsi edes yhtenä päivänä. Millaisen mallin luulette lapsellenne antavan? Jos koet tarvitsevasi mieheltäsi arvostuksen eleitä edes yhtenä päivänä vuodessa, ei tuo ole hyvä alusta lapsen kasvaa, ei ihan varmasti.

Aina ero ei ole mutkien suoristusta, vaan rohkea teko lapsen parhaaksi. Välinpitämättömyyttä on jäädä tuollaiseen suhteeseen mistä arvostus puuttuu ihan vaan sen takia, että on lapsi kuvioissa.

[/quote]

"Vain" sen takia, että lapsi on "kuvioissa"? Ei lapsi ole missään "kuvioissa", eikä hän ole mikään "vain", vaan elämäni tärkein ihminen, jolle haluan tarjota parasta mahdollista, eikä se todellakaan ole mitään kahden kodin välillä seilaamista ja vieraantumista vähintään toisesta vanhemmasta.

Luuletko oikeasti, etten ole ajatellut tätä asiaa aika paljon? Luuletko, että kun nyt satut lukemaan kaksi viestiäni keskustelupalstalla, sä tiedät musta kaiken ja näin ollen sä voit neuvoa mua tuollaisella melodramaattisella itsevarmuudella?

[/quote]

Olet aika vihainen ollaksesi varma asiastasi, olkoon sitten niin. Et taida olla vastaanottavainen tai valmis nyt millekään, joten hyvää äitienpäivän loppua sinulle ja mukavia tulevia äitienpäiviä myös. Toivottavasti miehesi oppii arvostamaan sinua, tai vielä mieluummin toivottavasti itse opit arvostamaan itseäsi. =)

[/quote]

En todellakaan ole vastaanottavainen besserwisseröinnille ja aliarvioinnille. En pidä siitä, että minulle saarnataan kuin tahdottomalle idiootille. Ärsyttää, että kun erehtyy vuodattamaan sisäisiä tuntojaan, paikalle kiitää joku AV-mamma, joka tylyttämällä kuvittelee ratkaisevansa ongelman, josta ei tiedä oikeastaan mitään, ja päälle päätteeksi vielä luulee, ettei ongelmasta kärsivä ole mahdollisesti koskaan tullut pohtineeksi omaa ongelmaansa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:11"]

Kauniita sanoja. T. Lapseton. Enpä vinkuisi väärästä lahjasta, jos mulla vain olisi lapsi.

[/quote]

Höpön pöpön. Sitten kun saat lapsen ja arki alkaa, saat ihan tismalleen samalla tavalla turhautuneita kiukunpuuskia kuin kaikki muutkin äidit. Ja sua tulee harmittamaan ihan samalla tavalla vituralleen menneet juhlapäivät joihin olet itse kasannut liikaa odotuksia.

Kolmosta taidettiin sohaista aika hiton arkaan paikkaan. Hirveä älämölö pätöasiasta.