Lue keskustelun säännöt.
Valinta kahden miehen välillä
22.08.2013 |
Olen tilanteessa jossa järki sanoo yhtä ja sydän toista. Otan varmasti asian liian vakavasti, mutta olen siinä iässä (kolmekymppinen) että haluaisin seuraavan suhteeni olevan se viimeinen, sillä haluan lapsia ja perheen.
Rakastan syvästi miestä jonka kanssa en sovi yhteen. Olemme seurustelleetkin pitkään, mutta ero tuli. Haluamme hyvin erilaisia asioita elämältä ja elämänasenteemmekin ovat melko erilaiset. Olemme siis erossa, mutta pidämme erittäin tiiviisti yhteyttä, ja mieskin rakastaa yhä minua. Emme vain ole uskaltaneet yrittää uudelleen, koska olemme jo eronneet kerran ja se oli todella tuskallista. Tämä mies on kuitenkin jollain aivan erityisellä tavalla täysin erilainen kuin muut, meillä on kaikesta huolimatta minulle läheisin ihminen maailmassa. Siinä ei ole järkeä, koska meillä ei ole MITÄÄN yhteistä.
Sitten taas on eräs ystäväni, joka on jo kauan ilmaissut kiinnostusta. Loistotyyppi, jonka kanssa minulla ei oikeastaan voisi olla enempää yhteistä. Järjellä ajatellen hänen kanssaan minulla tulisi varmasti olemaan hauska ja mielenkiintoinen elämä. Mutta häntä en rakasta, en ainakaan vielä. Mutta tämäkin pistää ajattelemaan, että roikunko turhaan menneisyydessä antaen tämän tilaisuuden mennä ohi. Pitäisikö siis vain kokeilla? Se tietenkin tarkoittaisi irti päästämistä entisestä rakkaastani, ja se ajatus on kamala ja pelottava.
En olisi uskonut kirjoittavani tänne näin teinimäistä tekstiä, mutta painiskelen asian kanssa koko ajan ja olisi todella ihanaa kuulla mielipiteitä!
Kommentit (27)
Voisitko vähän avata, mikä teissä on niin erilaista? Haluatte eri asioita ja asenne on erilainen. Annatko esimerkkejä.
Minusta on outoa, että heität rakkauden pois. Siksi kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mennä rakkaudesta naimisiin, sillä se ei kestä... ja kun rakkaus loppuu niin avioliitto on ohi. Kannattaa valita kumppani muilla perusteilla, eikä pitää liian suuria odotuksia, niin ei pety.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:22"]
Voisitko vähän avata, mikä teissä on niin erilaista? Haluatte eri asioita ja asenne on erilainen. Annatko esimerkkejä.
Minusta on outoa, että heität rakkauden pois. Siksi kysyn.
[/quote]
Tiedän että monet ajattelevat, että rakkaus riittää kaikkien esteiden voittamiseen, mutta käytäntö on meidän kohdallamme jo todistanut, että ongelmia voi silti tulla. Ehkä suurin ongelma on se, että tämä rakastamani mies on todella paha työnarkomaani ja järkyttävän raha- ja omistuskeskeinen. Vastuuntunto on tietenkin hyvä asia, mutta asioiden ja kokemusten arvottaminen vain rahanäkökulmasta on oikeasti aika luotaantyöntävää pidemmän päälle. Tämä miehen kanssa minulla ei ollut koskaan hauskaa tai rentoa, ei mitään erityistä kivaa: emme voineet käydä ulkona syömässä, tanssimassa, terassilla yksillä, saatika ulkomailla lomalla. Jos jossain joskus kävimme, jouduin minä tarjoamaan. Yhteisiä lomamatkoja en sentään pysty rahoittamaan yksin, ja matkustelu on minulle todella tärkeää. Ja tämäkin on kyllä pikkuasia, mutta en edes koskaan saanut mieheltä syntymäpäivälahjaa. Hän ei halunnut tuhlata siihen rahaa!
Mies ei siis arvosta elämänkokemuksia ollenkaan, eikä esim. koulutus, lukeminen tai muu kehittävä toiminta ole hänen mielestään ihailtavaa tai kannattavaa, jos siitä ei ole välitöntä taloudellista hyötyä.
ap
Sydän ei koskaan tottele järjen ääntä ja lisäksi sydämen ääni on aina järjen ääntä voimakkaampi. Itsensä huijaamisesta ei pitkässä juoksussa koidu mitään hyvää. Niinpä suosittelen kahta vaihtoehtoa:
- joko yrität exäsi kanssa vielä uudelleen, niin että molemmat on täydellä panoksella mukana, tietäen että nyt on ainoa tilaisuus saada homma toimimaan
- jos tiedät vanhasta kokemuksesta, että homma ei todellakaan vain toimi, tunteista huolimatta, katkaise yhteys exään. Käsittele tunteesi, anna ajan kulua, tunteiden hiipua, päästä irti ja pääse yli hänestä. Etsi vasta sen jälkeen seuraavaa suhdetta.
Toivottavasti et ole se joka on jättänyt minut? koska et ole sanonut mitä kolmannesta osapuolesta, vaikka olen kysynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä kolmosen kanssa
AP:lle kysymys: Se mies jota rakastat syvästi mutta et sovi yhteen, teillä menee sängyssä niin hyvin ettet halua jakaa häntä muiden kanssa, olenko oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa
Noh, ymmärrän nyt, mitä tarkoitat. Et tunne itseäsi tärkeäksi...?
Toisaalta ajattelen, ettei täydellistä matchia ole olemassakaan. Aina siinä toisessa on jotain, mikä tökkii. Sitä joko hyväksyy sen, tai ei hyväksy sitä. Yksinkertaista....eikö..?
Minulla on miesystävä, joka on myös järkyttävän rahakeskeinen ja materialisti. Itse olen tällainen henkinen tyyppi. Periaatteessa ajattelen, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta jos jompikumpi ei ole avon toisen vaikutteille, niin sitten on huonompi juttu.
Ja kolmoselle: olen kanssasi eri mieltä. Minä menin aikoinani naimisiin järjellä. Mies vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Ilmeisesti sen takia, että tuli rakastuneeksi tavalla, jota ei minun kanssani ollut.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:33"]
AP:lle kysymys: Se mies jota rakastat syvästi mutta et sovi yhteen, teillä menee sängyssä niin hyvin ettet halua jakaa häntä muiden kanssa, olenko oikeassa?
[/quote]
Hmm, no olet ja et. Ihan hyvin meillä menee, varmaan keskitasoisesti, mutta tärkeämpää on se tunne että tämän ihmisen kanssa uskallan olla oma itseni, ja tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:22"]
Voisitko vähän avata, mikä teissä on niin erilaista? Haluatte eri asioita ja asenne on erilainen. Annatko esimerkkejä.
Minusta on outoa, että heität rakkauden pois. Siksi kysyn.
[/quote]
Tiedän että monet ajattelevat, että rakkaus riittää kaikkien esteiden voittamiseen, mutta käytäntö on meidän kohdallamme jo todistanut, että ongelmia voi silti tulla. Ehkä suurin ongelma on se, että tämä rakastamani mies on todella paha työnarkomaani ja järkyttävän raha- ja omistuskeskeinen. Vastuuntunto on tietenkin hyvä asia, mutta asioiden ja kokemusten arvottaminen vain rahanäkökulmasta on oikeasti aika luotaantyöntävää pidemmän päälle. Tämä miehen kanssa minulla ei ollut koskaan hauskaa tai rentoa, ei mitään erityistä kivaa: emme voineet käydä ulkona syömässä, tanssimassa, terassilla yksillä, saatika ulkomailla lomalla. Jos jossain joskus kävimme, jouduin minä tarjoamaan. Yhteisiä lomamatkoja en sentään pysty rahoittamaan yksin, ja matkustelu on minulle todella tärkeää. Ja tämäkin on kyllä pikkuasia, mutta en edes koskaan saanut mieheltä syntymäpäivälahjaa. Hän ei halunnut tuhlata siihen rahaa!
Mies ei siis arvosta elämänkokemuksia ollenkaan, eikä esim. koulutus, lukeminen tai muu kehittävä toiminta ole hänen mielestään ihailtavaa tai kannattavaa, jos siitä ei ole välitöntä taloudellista hyötyä.
ap
[/quote]
Ja tällaisen omaan napaan tuijottajan kanssa haluaisit lapsia? Vai Porvoostako kirjoittelet? Eihän ne lapset olisi tällaiselle miehelle kuin turha menoerä rahallisesti. Saisit itse kustantaa kaiken ja hoitaa lapset yksin. Tuskin mies edes haluaa lapsia.
Ota loistotyyppi. Aina kun exän kanssa olisi hankalaa, miettisit miten olisit voinut valita jonkun järkevämmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 puhuu asiaa. Miten voit ajatella tuollaisen saiturin kanssa lapsia. Ystävättäreni on sellaisen kanssa naimisissa ja joo, kivaa on. Koko ajan riidellään rahasta. Tuollainen mies sopii vain erillissuhteeseen, jossa kummallakin omat rahat.
Ap, mitä rakkaus on? Miksi rakastat exääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerolle 9: ihminen muuttuu 20 vuodessa. Ja toivottavasti kasvaakin. Ihminen tarvitsee eri ikäisenä ja eri elämäntilanteissa erilaisia rakkauksia.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:47"]
Numerolle 9: ihminen muuttuu 20 vuodessa. Ja toivottavasti kasvaakin. Ihminen tarvitsee eri ikäisenä ja eri elämäntilanteissa erilaisia rakkauksia.
[/quote]
hmm... taidat olla oikeassa, mutta tämä ei sovi yhteen perikristillisen näkemyksen kanssa "kunnes kuolema meidät erottaa".
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:43"]
10 puhuu asiaa. Miten voit ajatella tuollaisen saiturin kanssa lapsia. Ystävättäreni on sellaisen kanssa naimisissa ja joo, kivaa on. Koko ajan riidellään rahasta. Tuollainen mies sopii vain erillissuhteeseen, jossa kummallakin omat rahat.
[/quote]
Ymmärsitte selkeästi ongelmani. Sydämeni vetää voimakkaasti tämän miehen puoleen, mutta en ollut aiemmin hänen kanssaan onnellinen tuon elämänasenteen vuoksi, enkä usko asian muuttuvan. Jos hän muuttuisi ja alkaisi nauttia elämästä ja iloita siitä mitä hänellä on, olisi kaikki varmaan täydellistä. Mutta olen kai tyhmä kun edes toivon sellaista.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:43"]
10 puhuu asiaa. Miten voit ajatella tuollaisen saiturin kanssa lapsia. Ystävättäreni on sellaisen kanssa naimisissa ja joo, kivaa on. Koko ajan riidellään rahasta. Tuollainen mies sopii vain erillissuhteeseen, jossa kummallakin omat rahat.
[/quote]
Ymmärsitte selkeästi ongelmani. Sydämeni vetää voimakkaasti tämän miehen puoleen, mutta en ollut aiemmin hänen kanssaan onnellinen tuon elämänasenteen vuoksi, enkä usko asian muuttuvan. Jos hän muuttuisi ja alkaisi nauttia elämästä ja iloita siitä mitä hänellä on, olisi kaikki varmaan täydellistä. Mutta olen kai tyhmä kun edes toivon sellaista.
ap
[/quote]
mitä osaa hänessä sinä rakastat? Mitä sellaista hänessä on, joka vetää sinua puoleesi?
Ensin meinasin sanoa, että ota se, jota rakastat. Mutta kun luin kuvauksesi teidän eroistanne ja miehen luonteesta, sanoisin kuitenkin, että jätä hänet elämästäsi.
Jos et tunne oloasi hänen kanssaan koskaan täysin rennoksi, eikä teillä ole koskaan hauskaa, on kyllä aika vaikeaa ajatella pitkää liittoa, jossa vielä olisi lapsiakin. Ja jos olette yrittäneet jo kerran, kannattaako uudestaan hakata päätä seinään? Pahimmalta miehestä kirjoittaessasi kuulostaa se, että hän ei tekojen tasolla arvosta sinua ihmisenä tai ainutlaatuisena, elämänpituisena kumppanina. Varmaan voi rakastaa, mutta jos ei edes lahjaa raaski antaa, ei lupaa hyvää tulevaisuudelle. Pitkässä suhteessa pitäisi nimenomaan näyttää arvostusta ja kiinnostusta toiselle ja joskus pitää tinkiä omista näkökannoista. Joskus on esim. tärkeää, että toinen osapuoli saa toteuttaa jotain oman olon tai kehittymisen kannalta tärkeää, vaikka se ei taloudellisest olisi järkevää.
Minä siis kehoittaisin unohtamaan tämän miehen. Sen jälkeen voit avoimesti katsoa ympärillesi uusin silmin ja löytää rakkauden, jonka kanssa sinulla on rentoa, hauskaa ja samoja toiveita elämälle (osin, eihän kaiken tarvitse olla tismalleen yhteisiä juttuja, mutta tietynlainen arvomaailma ja jotain yhteistä yhdessä vietetyn ajan käytössä on merkityksellistä). Kumppanuus on mielestäni sekä rakkautta että ystävyyttä, lisäksi kiinnostusta ja halua jakaa.
Voit hyvin kokeilla miltä deittailu loistotyypin kanssa tuntuisi. Aloita kevyesti, ei heti tarvitse seurustella vakavasti. Ja päätä unohtaa se "elämäsi mies", jonka kanssa olo on tukalaa. Rakkaus loistotyyppiin voi syttyä. Tai sitten ei syty. Mutta siinä tapauksessa olet kuitenkin ehkä jo valmis, tasapainoinen ja terveellä tavalla utelias tapaamaan (tai löytämään!) sen ihan oikean elämäsi miehen!
Suhde exään kuulostaan pikemminkin riippuvuudelta kuin rakkaudelta, ehkä paras on kolmas vaihtoehto: et valitse näistä kumpaakaan.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:22"]
Voisitko vähän avata, mikä teissä on niin erilaista? Haluatte eri asioita ja asenne on erilainen. Annatko esimerkkejä.
Minusta on outoa, että heität rakkauden pois. Siksi kysyn.
[/quote]
Tiedän että monet ajattelevat, että rakkaus riittää kaikkien esteiden voittamiseen, mutta käytäntö on meidän kohdallamme jo todistanut, että ongelmia voi silti tulla. Ehkä suurin ongelma on se, että tämä rakastamani mies on todella paha työnarkomaani ja järkyttävän raha- ja omistuskeskeinen. Vastuuntunto on tietenkin hyvä asia, mutta asioiden ja kokemusten arvottaminen vain rahanäkökulmasta on oikeasti aika luotaantyöntävää pidemmän päälle. Tämä miehen kanssa minulla ei ollut koskaan hauskaa tai rentoa, ei mitään erityistä kivaa: emme voineet käydä ulkona syömässä, tanssimassa, terassilla yksillä, saatika ulkomailla lomalla. Jos jossain joskus kävimme, jouduin minä tarjoamaan. Yhteisiä lomamatkoja en sentään pysty rahoittamaan yksin, ja matkustelu on minulle todella tärkeää. Ja tämäkin on kyllä pikkuasia, mutta en edes koskaan saanut mieheltä syntymäpäivälahjaa. Hän ei halunnut tuhlata siihen rahaa!
Mies ei siis arvosta elämänkokemuksia ollenkaan, eikä esim. koulutus, lukeminen tai muu kehittävä toiminta ole hänen mielestään ihailtavaa tai kannattavaa, jos siitä ei ole välitöntä taloudellista hyötyä.
ap
[/quote] Mun korvaani kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin ihanalta mieheltä. Hänen kanssaan ei ole kivaa, ja hän on sairaan pihi. Huomaavaisuutta häneltä ainakin puuttuu. Mikä saa sinut mokomaa "rakastamaan"? En tuollaisen kanssa todellakaan uudelleen alkaisi, tulisit vain onnettomaksi. Ei se ole edes valinnan paikka, huonoa aviomies- ja isämatskua, sanon. Se olisit varmaan sinä, joka päätyisit maksamaan kaikki laskutkin, hyväksikäytetyksi. Tuo mies ei myöskään joustaisi tai jäisi töistä pois lastensa eteen, koska menettäisi rahaa. Sulla on turhan vaaleanpunaiset silmälasit sen rakastamisen suhteen, se ns. rakkaus tuohon mieheen on vain ajan tuhlausta koiraan, joka ei karvoistaan pääse.
Mullakin on pihi mies, mutta kyllä se mulle syntymäpäivälahjat ostaa, tarjoaa kaffet ja kaljat, naurattaa, ja maksaa puolet laskuista, joskus enemmänkin. Siinä on eroa, onko sairaan pihi vai terveellä tavalla pihi. Oma mies on oppinut mokistaan, ettei kannata pihistellä väärissä paikoissa ja osaa jopa nauraa pihiydelleen.
Minä treffailisin sitä loistotyyppiä ja katsoisin, syttyykö ne tunteet siitä. Vai oletko tyyppi, joka rakastuakseen tarvitsee tunteen, että miestä pitää muuttaa? Onko sulla joku läheisriippuvaisuus? Olet kyllä aika hupsu, jos et osaa erottaa jyviä akanoista.