Kerpele

Kiitokset kaikille vastaajille :)

Lisää mielipiteitä saa esittää :)

Sydän ei koskaan tottele järjen ääntä ja lisäksi sydämen ääni on aina järjen ääntä voimakkaampi. Itsensä huijaamisesta ei pitkässä juoksussa koidu mitään hyvää. Niinpä suosittelen kahta vaihtoehtoa:

- joko yrität exäsi kanssa vielä uudelleen, niin että molemmat on täydellä panoksella mukana, tietäen että nyt on ainoa tilaisuus saada homma toimimaan

- jos tiedät vanhasta kokemuksesta, että homma ei todellakaan vain toimi, tunteista huolimatta, katkaise yhteys exään. Käsittele tunteesi, anna ajan kulua, tunteiden hiipua, päästä irti ja pääse yli hänestä. Etsi vasta sen jälkeen seuraavaa suhdetta.

Minunkin mielestäni nimi on ihana :) 

Ainoa mietinnän aihe tosiaan on tuo käytännön elämä nimen kanssa. Mutta kiva kuulla kannustavia mielipiteitä :)

Tiedän tunteen. Itse muistan varmasti ikuisesti tilanteen, kun esikoinen oli 2,5 v ja kaksoset 5-viikkoisia. Mies joutui viikoksi kertausharjoituksiin, lykkäystä ei saanut millään ilveellä. Yksinäni sitten yritin selviytyä iltatoimista ja saada mukulat jotenkin nukkumaan, että pääsisin itsekin ja että jaksaisin herätä yksin kahden vauvan kanssa yön, ja viihdyttää seuraavan päivän esikoista. Vaan eiköhän kesken iltatoimien ovikello soi ja kukas muukaan oventakana kuin iki-ihanat appivanhempani. Olivat kuulemma tulleet henkiseksi tueksi.

Ei puhettakaan, että olisivat millään tavalla osallistuneet mihinkään käytännön asiaan tai olleet millään tavalla avuksi. Eihän nyt toki, parkkeerasivat ahterinsa sohvalle, katsoivat rauhassa kun yritin toimittaa lapset sänkyyn, jotta voisin sen jälkeen keittää heille kahvia ja etsiä kaapista edes keksiä sen kanssa tarjolle. Onhan se nyt toki ikävää pelkkää kahvia juoda, ja hekin sentään tulivat hyvää hyvyyttään lähes sadan kilsan päästä mulle tueksi.

Pahoitteluni että katkeruus paistaa näin pahasti läpi, mutta kyrsii edelleen, 12 vuoden jälkeenkin, vaikka appivanhemmat ovat jo autuaasti exiä :D

Hih, meille on luvassa ainakin kahden sorsan rintafileet :)

Vähän aikaa sitten tosin kyllä jysähti sydänalassa pahemman kerran, kun mieheltä tuli tekstari: "Ammuin pummin perrkele"

Aika monta villiä ajatusta ehti päässä pyörähtää mm. mahdollisen linnatuomion pituudesta alkaen, ennen kuin sain miehen kiinni. Hän sitten vähän avasi mulle alan termistöä ja revettiin kumpikin aika totaalisesti :D