Suunnittele juhlapäivä joka kelpaisi kaikille

Koska äitienpäivä ja suurin osa muista päivistä on monien henkevien ja syvämietteisten suomalaisten mielestä kaupallista ja pinnallista hapatusta, ajattelin että voisimme tässä keksiä juhlapäiviä, joista kenellekään ei tule paha mieli.

Minä aloitan kahdella ehdotuksella

1) Suon ja kuoleman päivä. Tänä marraskuussa vietettävänä päivänä suomalaiset kokoontuvat pimeille, jäisille soille miettimään kuolemaa, miltä tuntuisi olla kuollut, ja miltä tuntuisi olla kuollut jäisellä, kylmällä marraskuisella suolla. Omat ruumisarkut saa ottaa mukaan, jos haluaa pötkötellä. Ruokana on jäistä turvetta, jota syödessä muistellaan nälkään kuolleita esi-isiämme, joiden ikiroutaisissa soissa lepäävien ruumiiden viimeinen ateria kenties juuri olikin jäätynyt turve, elämänliekin hitaasti hiipuessa. Marraskuisella suolla satoja vuosia sitten. Räntäsateessa.

2) Lepran, koleran ja ebolan päivä. Voidaan yhdistää suo & kuolema- päivään, ettei kansa laiskistu peräti kahdesta uudesta juhlapyhästä. Kokoonnutaan marraskuussa jäiselle suolle miettimään lepraan, koleraan ja ebolaan kuolleita tuttuja ja tuntemattomia esi-isiämme. Mietitään miltä tuntuisi kuolla ebolaan jäisellä suolla. Tai miltä tuntuisi, jos saisi ensin lepran, ja sitten joutuisi jäiselle, marraskuiselle suolle raajat irronneena syömään jäistä turvetta josta saisi ensin koleran ja sitten ebolan.

Näitä kahta päivää markkinavoimien olisi hyvin vaikea kaupallistaa. Jäisellä, marraskuisella suolla suomalainen voisi kohdata oman kansallisen menneisyytensä ja tuntea aitoa juhlamieltä.