Avioeron läpikäyneet; jos avioeron harkinta-aika olisi ollut kaksi vuotta...

En olisi tullut toisiin aatoksiin. En ole hetkeäkään katunut eroani. Oikeasti olen sitä mieltä, että olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin. 

Olisin todellakin edelleen hyvi vahvasti eronnut. Että tulikin pilattua monta vuotta toivottoman juopon kanssa...

en olisi tullut toisiin aatoksiin!

Ei mitään vaikutusta meidän eroon, ero oli oikea päätös.

Minä olen ihmetellyt miksi siinä ylipäätään on harkinta-aika. Kai sitä ihminen tietää haluaako erota vai ei, harkinta-aikaa tarvitsevat vain ne jotka joka riidan yhteydessä puolisoa näpäyttääkseen ja uhkaillakseen erolla jättävät avioeropaperit ja sitten vetävät ne pois harkinta-ajan kuluessa. Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma...

Minä harkitsin asiaa vakaasti 3 kuukautta, ennenkuin eropaperit jätin. Ei olisi muuttunut yhtään mihinkään. Mies jäi kiinni muista naisista, ja muitakin vakavia syitä oli, se käry vaan oli viimeinen niitti.

terv. kolmen yh

En olisi tullut toisiin aatoksiin. Asuttiin harkinta-aika saman katon alla ja oli pitkä puoli vuotta. Olisi pitänyt lähteä heti.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 10:35"]

Minä olen ihmetellyt miksi siinä ylipäätään on harkinta-aika. Kai sitä ihminen tietää haluaako erota vai ei, harkinta-aikaa tarvitsevat vain ne jotka joka riidan yhteydessä puolisoa näpäyttääkseen ja uhkaillakseen erolla jättävät avioeropaperit ja sitten vetävät ne pois harkinta-ajan kuluessa. Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma...

[/quote]

No me vatvottiin asia n. vuosi ja päädyttiin siihen ettei erota. Nyt kumpikin tyytyväinen ja jopa hyvinkin onnellinen. 

Olisimme eronneet. En missään ajassa olisi ottanut hakkaajaa takaisin.

En ole eronnut, parisuhteessa yhä mutta eroa olen harkinnut muuten. Vastakysymys: eikö eroa pitäisi nimenomaan miettiä etukäteen kunnolla ja siitä myös yhdessä puhua ennenkö eroa lähtee hakemaan. Minustakin on outoa että papereita jätetään uhkailuna erosta tai silloin vasta alettaisiin ottamaan tosissaan ero.

Minusta nykyinenkin aika on hyvin pitkä. Lähinnä kai estää kumppania ottamasta äkkilähdön ja uuteen liittoon samantien siirtymisen?

Harkinta-aika ei vaikuttanut päätökseemme. Eroa olimme miettineet jo pitkään. 

Tämä virallinen harkinta-aika (ihan niinkuin joku jo aiemmin totesi) on näille uhkailijoille, jotka sitten vetävät paperit takaisin - jättävät taas -tyypeille.

Olisi erottu silti. En olisi kestänyt päivääkään enää sitä mielisairasta juoppoa. Heti eropäätökseni kerrottuani muutin pois, olin jo katsonut asunnonkin itselleni valmiiksi. Pelkäsin nimittäin että mies voi tehdä ihan mitä vaan kostoksi jos siihen jään pyörimään.

Minä olisin varmaan muuttanut mieleni. En tiedä :( Erosta kolme vuotta ja vieläkin mietin, oliko se oikea ratkaisu sittenkään...

Hyi kamala sentään, en todellakaan olisi tullut toisiin ajatuksiin.

- ja jos olisin tullut, olisin luultavasti tehnyt itsemurhan tai olisin suljetulla hoidossa.

Puolenvuoden "panttivankiaikakin" oli jo liian pitkä... Kyllä se lainmukainen harkinta-aika pitäisi ehdottomasti olla siellä alkupäässä kun naimisiin mennään, ei loppupäässä....

Ja vaikka tuossa on tuo harkinta-aika, niin onhan tuo silti huomattavasti parempi systeemi kuin mitä on ollut, ei niinkään kauan aikaa sitten.

Ei tarvitse mennä oikeuteen todistelemaan että kyllä, tuo löi tai petti. Tai jos halusi muuten vaan päästä eroon, ei tarvinnut pyytää ketään puolituttua todistamaan puolesta että "meillä on suhde". Oikeudenkäynnit olivat julkisia, joten kaikki tiedotkin samantien olivat julkisia.

Tunnen erään jo vanhemman herrasmiehen joka on ollut avioero-oikeudenkäynneissä tuomarina, ja hän on kertonut että on ollut useampiakin kertoja kun naisesta näki päältä että saa kotona turpiinsa tunnin välein ja silti ei oikeudenkäynnissä sanonut sanallakaan lyömisistä (se ei ollut laitonta), vaan väitti että hänellä on suhde ja on pettänyt. Eli otti kaikin tavoin syyt niskoilleen.

Noin minulla olikin. Kaksi vuotta erillään asumista ja sitten saikin eron heti.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 10:47"]

En ole eronnut, parisuhteessa yhä mutta eroa olen harkinnut muuten. Vastakysymys: eikö eroa pitäisi nimenomaan miettiä etukäteen kunnolla ja siitä myös yhdessä puhua ennenkö eroa lähtee hakemaan. Minustakin on outoa että papereita jätetään uhkailuna erosta tai silloin vasta alettaisiin ottamaan tosissaan ero.

Minusta nykyinenkin aika on hyvin pitkä. Lähinnä kai estää kumppania ottamasta äkkilähdön ja uuteen liittoon samantien siirtymisen?

[/quote]

Miten se sen äkkilähdön ja uuden liiton estää? Virallista liittoa ei toki uuden kanssa saa, mutta muuttaa voi uuden luo jo ennen erohakemusta. Mikään laki ei sitä estä.

En todellakaan olisi tullut toisiin ajatuksiin. Erosta on yli kahdeksan vuotta ja yhtään kertaa en ole katunut eroa. Sitä sen sijaan olen, että en hakenut eroa aiemmin. Onneksi ei ole harkinta-aika kahta vuotta, se puoli vuottakin oli pitkä aika odottaa että ollaan virallisesti erottu

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 10:35"]

Minä olen ihmetellyt miksi siinä ylipäätään on harkinta-aika. Kai sitä ihminen tietää haluaako erota vai ei, harkinta-aikaa tarvitsevat vain ne jotka joka riidan yhteydessä puolisoa näpäyttääkseen ja uhkaillakseen erolla jättävät avioeropaperit ja sitten vetävät ne pois harkinta-ajan kuluessa. Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma...

[/quote]

No me vatvottiin asia n. vuosi ja päädyttiin siihen ettei erota. Nyt kumpikin tyytyväinen ja jopa hyvinkin onnellinen. 

[/quote]

Samoin. Asiaa mietittiin aika pitkään ja päädyttiin pysymään yhdessä. Erot pitäisi kyllä kieltää pikkulapsiaikaan. Me päätimme pysyä yhdessä ja oli kyllä ihana istua esikoisen lakkiaisissa avioparina edelleen.