Lue keskustelun säännöt.
Sinkun kaverisuhteet
23.06.2013 |
Ajattelin tuon yhden juhannusketjun innottamana avautua asiasta.
Olen siis kolmekymppinen sinkkunainen ja oikeastaan kaikki läheiset ystäväni ovat miehiä. Olen aina viihtynyt paremmin jätkäporukassa, enkä oikein löydä yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai puheenaiheita naisten kanssa. Toimeen kyllä tullaan mutta mitään kohteliasta kuulumisten vaihtoa kummempaa ei kehity, ei varsinkaan hyviä ystävyyssuhteita.
No, tykkään käydä käydä kaverimiesten kanssa istumassa iltaa kaksin tai porukalla, viestitellään ja soitellaan myös puolin ja toisin. Ja ihan kaverimielessä, mitään seksuaalista ei ole koskaan ollut ainakaan lähimpien ystävien kanssa. Tiettyjen mieskavereiden kanssa saatan käydä myös yhteissaunassa, olen yksi muiden joukossa vaikka vehkeet onkin erilaiset.
Jotkut vaimot ja tyttöystävät vaan ovat ihan käsittämättömän mustasukkaisia. En tiedä pitäisikö jokaiselle kertoa erikseen, että en yritä iskeä hänen miestään vaan arvostan miestä ystävänä. Että jos pyydän kaveria pubiin parille tuopille tai poikkeamaan kotonani vaikka kahvilla, niin se ei todellakaan tarkoita että haluaisin saada hänet sänkyyni. Eikä jokaista tekstiviestiä tai huulenheittoa tarvitse ajatella iskuyrityksenä jolta mies pitää pelastaa.
Haluaisin tietysti tulla toimeen näiden naistenkin kanssa, mutta ystäviä meistä ei tule. He ovat minulle kavereiden puolisoita eikä sen enempää.
Kommentit (2)
Ihan kuin olisin lukenut itsestäni kertovan tekstin! Itsekin tulen miesten kanssa paljon paremmin toimeen saati naisten kanssa. En vaan jaksa kuunnella niitä " ämmien hömpötyksiä." Mua ei kiinnosta niiden käynnit kosmetologilla/uudet kynnet/hiustenpidennykset jne. Saan onneksi olla sellaisessa työpaikassa, missä kaikki muut työntekijät ovat miehiä. Tapasin myös nykyisen mieheni työpaikallani... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samoja kokemuksia minullakin vaikka tosin seurustelen itsekin! Minulla on yksi todella läheinen miespuolinen ystävä, jonka olen tuntenut ihan teinistä asti. Ollaan aina hengattu vain ja ainoastaan kaveripohjalla ja pystytään käymään kahdestaan vaikka vaan kahvilla tai syömässä ja rupattelemassa niitä näitä. Monesti olen auttanut häntä suhdeasioissa ja samoin hän minua, jos on jotain ollut. Se on ihan vain vilpitöntä ystävyyttä.
Oma mieheni hyväksyy asian, koska on itsekin liikkunut samassa kaveriporukassa meidän kanssa silloin teiniaikoina ja tietää kyllä läheiset välimme. Ei ole KOSKAAN ollut mustis tai kieltänyt menemästä kahville tms.
Miehen uusi nainen on sitten taas ihan omaa luokkaansa... Ollaan kaikki vähän alle kolmekymppisiä eli ihan aikuisia ihmisiä, mutta silti olen saanut kuulla olevani h*ora, petän kuulemma miestäni tämän kaverini kanssa, ei kuulemma miehellä ja naisella voi olla noin läheistä kaverisuhdetta ym. No, ei mulla ole ketään muuta noin läheistä miesystävää (paitsi tietysti oma mieheni, mutta hän on eri asia) enkä voisi kuvitellakaan sellaista ystävyyssuhdetta kenenkään muun miehen kanssa. Jotkut tietämättömät varmaan kauhistelee asiaa.