Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin olla aivan kuin eräs ystäväni
20.08.2013 |
Se on aivan mahtava ja juuri sellainen ihminen luonteeltaan mitä mä haluaisin olla. Mitäs jos vain alkaisin kopioimaan hänen persoonaansa? Mitä tapahtuisi? Jos pitäisin roolia yllä vuodenpäivät niin eiköhän se jäisi päälle siinä ajassa? Ulkonäköjutuissa en halua häntä kopioida mutta tosiaan persoonallisuus on ihana. Sellainen että ihan sama mitä hän tekee niin kaikki teot vaikuttaa järkeviltä. En osaa selittää...
Mitäs ootte tästä mieltä? Kyllä mulla pokka ainakin riittää tehdä täyskäännös elämässä. Jos joku väittää että ihmiset näkee jos teeskentelee, niin en usko siihen. Suurin osa ihmisistä on aika huono näkemään muista milloin he teeskentelee. Eri asia on ihmiset keiden kanssa vietetään aikaa melkein 24/7 mutta jos näet jotain vain silloin tällöin, niin on lähes mahdoton tietää milloin ihminen on "aito" ja milloin ei.
Kommentit (9)
Niin mäkin oon miettinyt että en menetä siinä mitään! Tällä hetkellä mulla ei juuri ole läheisiä ystäviä niin ehkä saisin jopa kaipaamiani ystäviä näin. Ihan sama vaikka tykästyisivätkin tähän feikkipersoonaan, voin mielelläni olla heidän silmissään sellainen.
Oman perheen kanssa voin tietysti olla niinkuin oon tähän astikin ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein tuota paljon nuorempana, siis ostin ihmisten hyväksyntää ja ystävyyttä feikkipersoonalla. Minulla on sen verran näyttelijänlahjoja, että pystyin hyvin toimimaan noin, ja alkuun vaikutti että se tekee minut onnelliseksikin, loppuihan pohjaton yksinäisyys...
Mutta vuosien päästä lopputulos oli masennus. Minä kun en vieläkään saanut hyväksyntää ITSENÄNI, ja sitähän ihminen lopulta kaipaa. Tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin oikeasti on. Sen lisäksi, mikä kauheinta, kadotin lopulta näkemyksen siitä, millainen olen oikeasti. Minä tiesin monia rooleja joita näyttelin eri ihmisille ja eri tilanteissa, mutta sitä, mitä niiden alla oli, jos mitään, en enää tiennyt. Tunsin olevanin sisäisesti tyhjä ja ontto, ja se jos mikä on surullista.
Masennuksesta toivuttuani olen taas nähnyt paremmaksi olla oma itseni, vaikka tiedänkin että persoonallisuuteni on sellainen, että aika yksin saan olla. Parempi yksin aitona itsenään kuin seurassa feikkinä.
Siis millainen tällainen toivottava rooli sitten käytännössä on? En ollenkaan tajua, siis millainen feikkipersoona saa ihmisten "hyväksyntää ja ystävyyttä"?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:22"]
Siis millainen tällainen toivottava rooli sitten käytännössä on? En ollenkaan tajua, siis millainen feikkipersoona saa ihmisten "hyväksyntää ja ystävyyttä"?
[/quote]
Tosi itsevarma, ei sellanen hermostunut piipertäjä niinkuin mä. Katsoo suoraan silmiin ja puhuu rauhallisesti, nauraa enemmän kuin mä. Ei koskaan vähättele itseään eikä muita. Ei valita vaan tekee asioille jotain. On rohkea. Järjestää treffejä kavereittensa kanssa. Tekee sitä mitä itse haluaa eikä sitä mitä muut odottaa.
ap
Hei ap,
ihailet ystäväsi rohkeutta ja suoruutta. Sitä että hän tekee mitä itse haluaa.
Tässä pointti kuitenkin on juuri se, että hän on tutustunut itseensä ja tietää mitä haluaa ja on valmis ottamaan riskin sen eteen. (Rohkeus on aina riskin ottamista). En usko, että pystyt tutustumaan omaan itseesi kopioimalla toista. Vaan uskon, että voit tutustua OMAAN rohkeuteesi ja suoruuteesi ja opetella tekemään tilanteissa niin kuin itse haluat, eikä niin kuin ihailemasi roolimalli haluaa. Jokainen ihminen hyödyntää myös mallioppimista, aivan puhdasta 'omaa itseä' ei ole olemassa, koska ihminen on aina vuorovaikutuksessa muihin ihmiseen ja ympäristöön. Mutta se itsevarmuus ja itsensä hyväksyminen, joka joistain ihmisistä huokuu (ehkä ystävästäsikin) on aina ihan eri asia kuin rooleilu. Roolin takana on suojassa eikä ota riskiä. Todellinen rohkeus on paljastaa oma itsensä, mutta sitä ennen täytyy oppia tutustumaan itsensä eri puoliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
ihailet ystäväsi rohkeutta ja suoruutta. Sitä että hän tekee mitä itse haluaa.
Tässä pointti kuitenkin on juuri se, että hän on tutustunut itseensä ja tietää mitä haluaa ja on valmis ottamaan riskin sen eteen. (Rohkeus on aina riskin ottamista). En usko, että pystyt tutustumaan omaan itseesi kopioimalla toista. Vaan uskon, että voit tutustua OMAAN rohkeuteesi ja suoruuteesi ja opetella tekemään tilanteissa niin kuin itse haluat, eikä niin kuin ihailemasi roolimalli haluaa. Jokainen ihminen hyödyntää myös mallioppimista, aivan puhdasta 'omaa itseä' ei ole olemassa, koska ihminen on aina vuorovaikutuksessa muihin ihmiseen ja ympäristöön. Mutta se itsevarmuus ja itsensä hyväksyminen, joka joistain ihmisistä huokuu (ehkä ystävästäsikin) on aina ihan eri asia kuin rooleilu. Roolin takana on suojassa eikä ota riskiä. Todellinen rohkeus on paljastaa oma itsensä, mutta sitä ennen täytyy oppia tutustumaan itsensä eri puoliin
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:22"]
Siis millainen tällainen toivottava rooli sitten käytännössä on? En ollenkaan tajua, siis millainen feikkipersoona saa ihmisten "hyväksyntää ja ystävyyttä"?
[/quote]
Tosi itsevarma, ei sellanen hermostunut piipertäjä niinkuin mä. Katsoo suoraan silmiin ja puhuu rauhallisesti, nauraa enemmän kuin mä. Ei koskaan vähättele itseään eikä muita. Ei valita vaan tekee asioille jotain. On rohkea. Järjestää treffejä kavereittensa kanssa. Tekee sitä mitä itse haluaa eikä sitä mitä muut odottaa.
ap
[/quote]
Sinä voit olla tuoa kaikkea ilman että kyse on mistään feikkaamisesta. Se on luonteen ja itsensä kehittämistä, joka jatkuu toivottavasti koko loppuiän. Eihän nuo yllä mainitsemasi ominaisuudet ole kenenkään patentoimia.
ps. hauska kommentoida kun varmenteeksi tulee pedon merkki "666"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli feikkipersoonaksi pitäisi ryhtyä, no se on varmaan yhtä helppoa kuin pitää feikkiglamuuriblogia :D
Hyvä idea! Aina nyt kaikenlaista kokeilla voi, ei siinä menetä mitään! ;)