Hui, pelkään, että hermostun 3-vuotiaalleni niin, että lyön...
Pari kertaa on jo hilkulla ollut, mutta onneksi olen saanut viime kädessä hillittyä itseni. Sormille olen nipsauttanut ja niskavilloista vähän tukistanut. Kauhistuttaa ajatuskin, että menisin lyömään lasta. Itseäni on kotona piiskattu, tukistettu ja hakattukin, ja kuinka kauheaa se oli! Mitä jos tämä onkin jokin kierre, joka jatkuu sukupolvelta toiselle...
On aivan älyttömän vilkas lapsi. Ei usko minkäänlaisia kieltoja, jäähyjä, mitään. Tekee ihan mitä huvittaa, vaikka kuinka on pienestä yritetty rajoja pitää. Puhuu huutamalla, kiljuu koko ajan ja alkaa itkemään oikein rääkymällä mitä ihmeellisimmistä asioista. Olen vissin tosi huono ihminen, mutta täytyy sanoa, että miten voikaan oma lapsi rassata hermoja. Tuntuu jo aamusta kun silmät saa auki, että ei hel....i tämmöstä voi ollakaan.
Neuvolassa en halua asiasta puhua, kun ne neuvolamuorit ovat muutenkin sellaisia pilkunvääntäjiä. Käyrissä kun pitää pysyä, meni miten meni... Varmaan ottavat suorin päin sosiaaliin yhteyttä...
Jos kellään muulla ollut tällaista tilannetta, miten sait ratkaistua asian? Entä lapsen kohdalla, onko nyt kyse vain " liioitellusta" uhmasta vai miksi käytös voi olla noin älytöntä?
Kommentit (4)
Jos on kotihoidossa, veikkaisin, että päivähoidon aloitus toisi tilanteeseen helpotuksen. Noinkin isolla lapsella voi olla kotona " tylsää" .
Toisekseen, kun tunteet kuumenevat, mene vaikka vessaan lukkojen taakse siksi aikaa, kunnes itse rauhoitut. Jos te molemmat vain riehutte siellä kotona, ei sitä kuria saada koskaan täytäntöön. Kylmäpäisenä ja rauhoittuneena aivot toimii paremmin.
että tuntuu kurjalta. Yritä päästä uhmakohtausten yläpuolelle ja katso lasta silmiin. Mieti, mitä lapsi uhmalla todellisuudessa hakee. Uhma menee kyllä ohi ja kyllä te siitä selviydytte. Ydinajatus voisi musta olla, että lapsi on niin pieni vielä, niin pienenpieni ja häntä pitää tukea tässä elämässä, kun se on vaikeaa.
Lainaa Anna Wahlgrenin Lapsikirja, ja lue miten toimitaan minkäkin ikäisten kanssa. 3-vuotiaalta ei voi paljoa vaatia, se tietää kun on itsella vanhempia lapsia, mutta tiedät oikeen hyvin että lapseen ei saa, eikä pidä kajota, se ei mitään auta, ja kaikille tulee paha olo. Kaikki tämä temppuaminen on harjoitusta tuleviin ikäkausiin, myöhemmin huomaat , mitä sulta tullaan vielä vaatimaan, ja tää kolmenvuoden ikä on lasten leikkiä 6-vuotis uhmaan, puhumattakaan mitä sulla on vastassa kun lapsi on 16. Ota aina huomioon onko lapsi väsynyt, nälkäinen, tms, ja pyri poistamaan syy miksi menee tolaltaan. Ton ikäisen ei pitäis viettää pitkiä aikoja ryhmässä, missä useampia lapsia, väsyy ja kiihtyy siitä.
Siitä ei ole enää siinä vaiheessa mitään ulospääsy tietä ainakaan mulla.
sitten kun tilanne rauhoittuu niin juttele lapsen kanssa oikein vakavasti. pyydä anteeksi sitä että olet liian vihainen ja olet ottanut hiuksista kiinni.
Selitä että seuraavan kerran yrittäisitte jollakin muulla keinolla hoitaa tämän tilanteen.
sitten ota itseäsi niskasta kiini ja mietä miltä se isnusta tuntui kun äitis piiskasi sinua. KOita paluttaa tilanne mieleen.
SE oli varmaan kamala tilanne ja ahdistavaa.
Mieti millaisen aikuisen mallin haluat omalle lapsellesi antaa?!
Onko se sama kuin mitä itse olet saanut vai parempi?
Minä olen sellaien huutaja tyyppi ja huudan kitapurjeet liehuen lapselle. Ei ole hyvä asia, mutta olen siihen ajautunut.
Nyt olen yrittänyt oikein miettiä miltäminiutsa tuntuu jos joku käyttäytyy samoin minua kohtaa. Ja se on kyllä todella loukkaavaa käytöstä huutaa kuin hullu.
En tiedä miten saisin katkaistua sen huutamisen kierteen , utta pakko minun on jotenkin rauhotuttava.
ajattelin että yritän seuraavan kerran sulkea koravani siltä kiukkumaiselta ja oikein ylilempeällä tyylillä puhua lapselle ja halia ja kysyä mikä auttais siihen kiukkuamiseen hänellä.
Ja sitten vaan koittaa sulkea korvat ja mieli siltä älyttömältä uhmalta vaikka ajttelamalla jotain omaa unelmaani.
en tiedä toimiiko , mutta ajattelin kokeilla.
1a.