Mitä tekisitte tilanteessani? (ystävyydestä)

Unohtaisin koko tyypin, et ole selvästi ollut kovin tärkeä hänelle jos hän ei ikinä ole oma-aloitteisesti kysellyt kuulumisiasi.

Sitä minäkin olen ajatellut :(

t. AP

No en uhraisi hirveästi aikaa tuollaisen miettimiseen ja murehtimiseen. Jonain päivänä ehkä olette taas enemmän yhteyksissä, tai sitten ette. Sinä et voi tietää syytä siihen, miksi ystävä vähensi yhteydenpitoanne, joten turha arvailla.

Näin se vaan menee, että ystävyyssuhteet muuttuvat elämän myötä, se vähän kuin kuuluu asiaan.

Tottakai se pistää mietityttämään, olenko tehnyt jotain väärin :(

- AP

No kysy suoraan siltä ystävältä äläkä täällä pähkäile :D Jos kyseessä on ystävä eikä mikään hyvänpäiväntuttu, sen ei pitäisi olla vaikeaa.

Nelonen jatkaa; näin se vaan siis menee, että kun muutetaan uusille paikkakunnille, ollaan kiireisiä/elämäntilanne muuttuu, niin yhteydenpito hyviinkin ystäviin voi harventua. Ei siinä kukaan ole tehnyt mitään väärin, eikä sitä kannata dramatisoida. On kaunis ajatus, että ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän yhtä intensiivisinä ja läheisinä mitä ne joskus ovat olleet, mutta aika harvan kohdalla (varsinkaan niillä jotka muuttavat usein tai joilla on elämässä isoja mullistuksia) tämä toteutuu. Ei sitä kannata murehtia. Muistat edelleen syntymäpäivät/muut tärkeät päivät ja pidät näin kontaktipintaa yllä että ystävä voi ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu. Jos hän ei ota, niin sinä et voi asiaan vaikuttaa.

Varsinkin se, joka muuttaa, alkaa järjestellä ja rakentaa elämäänsä uuteen uskoon, koska on monenlaista uutta uudella paikkakunnalla ja haluaa sosialaista elämää sielläkin jne. Sellaisessa tilanteessa se, joka jää vanhalle paikkakunnalle, tuntee olonsa hylätyksi, mutta tällaista elämä on. Aina ei kaikki ihanatkaan ihmiset pysy mukanamme, siihen ei tarvita mitään syytä muuta kuin että elämä vie eteenpäin. Olen facebookissa löytänyt uudestaan vanhoja ystäviä, joissa ei todellakaan ollut mitään vikaa,  päinvastoin. Mutta se vaan meni niin, kun muutin kauas pois.

Ymmärsinkö oikein, että yhtäkkiä kaikki yhteydenpito loppui, ihan kaikki, etkä tiedä ystävästäsi enää mitään? Onko facebookissa? Jos on vuosia ollut hyvä ystävä, itselleni tulisi ensimmäisenä mieleen: onko jotain ikävää tapahtunut? Mulla on iso luotto tosi ystäviäni kohtaan, en kehu tällä itseäni, vaan minulla on ollut hyvä tuuri, ja kaksi ystävääni ovat katsoneet (inhimillisiä) virheitäni läpi sormien. Jos yhtäkkiä en kuulisi mitään, olisin tosi huolissani.

Eri asia sellaisissa tapauksissa, joissa on tunnettu alle vuosi, ehkä tavattu aina samantyyppisissä merkeissä ja ystävyys alussa. Sitten tapahtuisi vastaava. Ihmiset eivät ehkä halua konflikteja ja nostaa kissaa pöydälle selvittääkseen, vaikka loukkaantuisivatkin. Itse kautta rantain selvittäisin,jos vaikka on ollut kömmähdys tai pari, mutta jos huomaan asenteen olevan sellainen, ettei kannata, niin sitten luovutan. Kannettu vesi ei yleensä kaivossa pysy (harvoja suomalaisia sananlaskuja, joista pidän). Kerran oli niin, etten kehdannut rasittaa liikaa uutta ystävyyttä "kaatamalla murheita niskaan", kun tapahtui isompi haaste elämässä. Kerroin mutta otin etäisyyttä.

Tiedätkö naamakirjasta tai muusta, onko ystävälläsi kaikki OK?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:54"]

No en uhraisi hirveästi aikaa tuollaisen miettimiseen ja murehtimiseen. Jonain päivänä ehkä olette taas enemmän yhteyksissä, tai sitten ette. Sinä et voi tietää syytä siihen, miksi ystävä vähensi yhteydenpitoanne, joten turha arvailla.

Näin se vaan menee, että ystävyyssuhteet muuttuvat elämän myötä, se vähän kuin kuuluu asiaan.

[/quote]

Kunnon ystävyys säilyy lapsesta vaariin asti

Mulla ainakin bestksen kohdalla kävi niin, että kun hän löysi uuden miehen ja miehen siskot olivat hänelle tuttuja ennestään, mm yksi luokkakaveri, hän sai elämäänsä niin paljon ihmisiä, ettei enää tainnut tarvita minua. Yhteydenotot olivat kovin yksipuolisia minun puoleltani, toki hän ilahtui aina kun otin yhteyttä, mutta ei ottanut koskaan oma-alotteisesti. Meillä myös paikkakunnan vaihto molempien kohdalla. Silloin kun hän asui vielä lapsuudenkotikunnassani, kävin joka vierailuilla hänen luonaan - mutta vasta hänen muutettuaan tajusin, että jos silloin yhteydenotot olivat olleet minun puoleltani yksipuolisia. 

Ap, numero 9 täällä taas ;)

Tulipa turhan dramaattisesti oma mielipide, piruja seinille maalaillen, ja vain omaa napaa ajatellen (mitä itse ajattelisin...). Saakos korjata vähän :) Todennäköisimminhän kaikki on ihan kunnossa ja mitään dramatiikkaa ei asiaan liity. Jos haluat ottaa asiasta selvää, voit varovasti kysellä, mutta jos et halua tai uskalla niin sekin on ihan OK. Loppujen lopuksi emme voi koskaan tietää mikä on syynä, ja sillä ei ehkä ole mitään tekemistä sinun sanomisten tai tekemisten kanssa. Tsemppiä :)

Kaksi vaihtoehtoa:

-Olitte ns. tietyn vaiheen ystäviä, eli teidän ystävyys kesti sen "samanlaisen elämävaiheen ajan", vastaavia on esim. opiskelukaverit opiskeluaikana tai mammakaverit kotiäitiaikana jne. Toki osaan saattaa säilyä ystävyys läpi elämän, mutta osaan katkeaa koska ystävyys oli sidottu ns. aikaan/paikkaan (eli esim. siihen kun istuttiin samaan aikaa hiekkalaatikolla, kärjistäen!)

-Välillänne on aito ystävyys mikä kestää ns. erossa olemisen. Toisin sanoen juttu jatkuu samasta mihin viimeksi jäi vaikka aikaa olisi vuosi kulunut. Tämä selviään vain kokeilemalla, eli tapaamalla ja katsomalla miten juttu etenee. Jos ystävyys on tälläistä, se saattaa olla niin että jossain vaiheessa elämää taas näette enemmän kun elämäntilanteenne sen sallivat.

On aivan luonnollista että sinkkuna matkustaa ym. kaverien kanssa, kun alkaa parisuhteeseen sitä matkustaa ym. kumppanin kanssa. Toki ystäviä pitää nähdä(!) mutta elämäntilanne muuttuu ja sitä kautta myös ajankäyttö.