Uskallatko olla yksin kotona? Yötäkin?

En uskalla. Jakaudun öisin kahtia jotta minulla olisi seuraa.

Mä olen vanha akka, mutta pelkään yksin oloa kotona. Meillä on vanha 3 kerroksinen puutalo ja kun mies lähtee reissuun, niin muistan kyllä tarpeeksi ajoissa lukita ovet takalukkoon ja sulkea sälekaihtimet. Saatan jättää alakertaan valotkin koko yöksi päälle. Pakko käydä kellarissakin, koska meillä on saunatilat siellä. Jos mulla ei olisi isoa koiraa, niin en tiedä uskaltaisinko olla yksin öitä kotona. Nyt siitä on tosi paljon turvaa.

Uskallan olla yksin kotona yölläkin.

Mutta jätän vessaan valot ja oven raolle ja nukun huonommin yksin...ensin en saa heti unta ja sitten herään aaamuyöllä ainakin kerran.

Uskallan. Pakkohan se on, kun olen viimeiset 18 vuotta yksin asunut. Ei sillä, kyllä minunkin mielikuvitus tekee tepposen, jos annan sen läheä liikkeelle. Ei vaan pidä antaa sille mahdollisuutta, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Jos on pakko ,olen.Lukitsen kyllä ovet aikaisin ja jos käyn ulkona pidän puhelimen ja avaimet varmasti mukana.

Mä niin nautin, kun saa välillä olla ihan yksin. On nykyisin niin harvinaista. Jos ei ole työpäiviä, niin 3. päivänä tulee sellainen ole, että vois jonkun kanssa jotain puhuakin, muuta kuin kiitos-moi kaupan kassalle.

Kai sitä tarkistaa illalla ovet pariin kertaan, mutta muuten ei varsinaisesti pelota. Yhden yöllisen ukkosmyrskyn aikana mietin vain, että mitä teen/minne soitan jos puu rysähtää talon päälle... silloin ei ollut kivaa, mutta olisiko siinä miehenkään läsnäolo mitään auttanut.

Onhan se eri asia olla yksin kerrostalossa tai vaikka rivitalossakin, kuin isossa omakotitalossa joka natisee ja nitisee. Mäkin joskus vähän pelkään, vaikka en ole yksin vaan lapset nukkuu omassa huoneessaan, munhan pitää olla niiden turvana. En oikein tiedä edes mitä pelkään, kun en kuvittele että joku ihminen pyrkisi sisälle, jos pyrkisi, ajaisin äkkiä pois kun kampeaisin ison ruhoni alastomana siihen eteiseen vastaan :) Musta tuntuu että pelkään kummituksia, pelkään että kuulen tai näen jotain jolle ei ole järjellistä selitystä, saatan pelätä myös tulipaloa.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 15:49"]

Onhan se eri asia olla yksin kerrostalossa tai vaikka rivitalossakin, kuin isossa omakotitalossa joka natisee ja nitisee. Mäkin joskus vähän pelkään, vaikka en ole yksin vaan lapset nukkuu omassa huoneessaan, munhan pitää olla niiden turvana. En oikein tiedä edes mitä pelkään, kun en kuvittele että joku ihminen pyrkisi sisälle, jos pyrkisi, ajaisin äkkiä pois kun kampeaisin ison ruhoni alastomana siihen eteiseen vastaan :) Musta tuntuu että pelkään kummituksia, pelkään että kuulen tai näen jotain jolle ei ole järjellistä selitystä, saatan pelätä myös tulipaloa.

[/quote]

Päivällä nautin yksinolosta, jos siihen joskus tulee tilaisuus.

No toki vaikka asutaankin vanhassa omakotitalossa. Viime v-lopun sain olla ihan yksin kotona, oli taivaallista!

Tämä on minun kotini eli tietty uskallan. Kellarista en ole eläissäni tarvinnut mitään yöllä, siellä on hilloja ja mehua, joten en ole koskaan kokeillut siellä käymistä öiseen aikaan. Valot sinnekin saa, joten ei huolta.

Talo on rakennettu 1800-luvulla ja täällä kummittelee, mutta harvemmin kummitukset eläville mitään pahaa tekevät. Elävien varalta talossa on hälytysjärjestelmä.

Uskallan! Tai uskaltaisin, mikäli se ikinä koskaan olisi mahdollista, huoh... Mieheni lähtee aina töihin keskellä yötä (klo 2-3), joten loppuyöt olenkin yksin lasten kanssa kotona. Mutta siis että saisi olla ihan yksin, se olisi mukavaa.

Ja on iso omakotitalo, eikä mitään koiraa ole (onneksi!) "turvana".

Oi kyllä! Nautin ja nukun kuin tukki.

Tämähän on MINUN kotini. Kaikki täällä on minun valitsemaani ja minun vallassani. Tunnen joka neliösentin läpikotaisin. Miten täällä voisi olla jotakin minulle vaarallista? Ei, kyllä kotini on minulle ystävällinen ja suojaa minua. Kotini on turvasatamani ja ainoa paikka, jossa olen täysin vapaasti oma itseni.

Tottakai uskallan. Asutaan kerrostalossa, että sinänsä en ole ihan yksin, mutta en nyt tiedä, mitä iloa siitä on, että naapurit on vieressä, (melu)haittaa enemmänkin. Uskallan kyllä nukkua omakotitalossakin yksin, mutta siellä tulee kyllä kuunneltua joka rasahdusta, kun on muuten niin hiljaista kaupungissa nukkumiseen verrattuna. 

Uskallan tietysti niin kotona kuin muuallakin. Tosin tässä elämäntilanteessa ei ole muuta mahdollisuuttakaan.

Uskallan, asutaan omakotitalossa. Ja aina vain kun on tilaisuus niin olen yksin, lähden vaikka julkisilla mökiltä pois ennen perhettä ja nautin kun saan olla itsekseni. Saan silloin myös enemmän aikaan kaikkea hyödyllistä kotona, pesen ikkunoita, vaihtelen huonekalujen paikkoja jne. ja soitan musiikkia juuri niin kovalla kuin haluan. Tuota perheestä vapaata aikaa pyydän mm. synttärilahjaksi. :-)

Ja Höh!

Eipä taida miehisestä testosteronista paljon apua olla, jos yö yllättää! Mutta yöllä on eri säännöt - pääsääntöisesti hyvin rauhaisat! Yöväijypiirejä noinnaa 20 vuotta ajaneena voisin ehken heittää kymysyksen: "Paatko telttasi yöksi Tampereelle Hämeenpuistoon vai Ranuan eläinpuiston karhuaitaukseen?"

Ite valkkaisin kyllä jälkimmäisen.

Mutta mitäpä pahaa öisessä pimeässä itsessään olisi? Vähemmän väkeä, ehkä joo, mutta yhtä hyviä ja pahoja kuin päivisinkin. Taikka siis tarkemmin ajateltuna: vähempi pahiksia.

Mutta mikä saa pelkäämään ja valot päällä pitämään? Tähän minä kommentin kaipaisin tosiaan!

- nona -

Minullekin koti on sellainen turvapaikka, jossa ei pelota. Ei edes yksin yöllä. Tarkistan kyllä ovien lukot, ikkunat ja sähkölaitteet moneen kertaan, mutta nukun kuitenkin hyvin. Asutaan omakotitalossa, joskin rauhallisessa lähiössä.

Mutta ulkona yksin liikkumista myöhään pelkään. Myös omalla pihalla.

Uskallan ja itseasiassa tykkään aina välillä olla yksin kotona vaikkapa kokonaisen viikonlopun kun mies ja lapset lähtee reissuun.

Ei siellä yössä ole mitään peljottavaa! Vähän vähempi valoa joo. Mutta eivät ne ryöstäjät ja raiskaajatkaan siellä katajan takana yleensä jaksa koko yötä väijyä.

Ihmeellinen illuusio tuntuu vaan olevan tuo "kodinturva" -  Ikkunasta tulee ihminen alle puolen minuutin sisään, minulla kesti rontin minuutin murtaa kerrostalon ovi, kun viimeksi harjoiteltiin.

Joten ihan rauhassa vaan ja vailla pelkoa! Pääsääntöisesti ulos jäävät vain ne, joilla alun perinkään ei ollut tarkoitusta tulla sisään! Ja meitä sentään onneksi on suurin osa.

- nona -